kuinka paljon miehenne osallistuu kotihommiin?

Mun mies on kasvanu äitinsä helmoissa siihen asti kun muutti mun kans. Hänen äitinsä oli tehny kaikki, joten mun miehen ei oo tarvinnu ikinä osallistua kotonaan kotitöihin. Äitinsä oli tehny karhun palveluksen.

Minäpä olenki sellanen tyttö, että laiskaa ukkoa en kovin kauaa viihti kattoo.
Varsinki ku ite oon se työssä käyvä osapuoli ja ukko työttömänä.
Mutta ihan kaikkea ei sekään tee. Tiskaa se ei, eikä pyykkää. Joskus ripustaa vaatteet kuivumaan pyykkikoneesta.
Mepä tehtiinki sopimus että ku ukko ei tiskaa, hän saa aina imuroida.

Isompi siivous tehdään yhdessä, vaikkakin mulle jää silti suurin työ:

Mies: imuroi
puistelee matot ja laittaa takas lattiaan
pyyhkii pölyt tietokonepöydältään

Minä: luutuan lattiat
pyyhin muut pölyt
siivoan WC:n kokonaisuudessaan (allas, pönttö, peili, lattia)
saunan pesen myös yksin, kerran kuukaudessa

Meillä on koira. Koiran hoito on miehen hommaa tietenin silloin kun minä olen töissä, mutta kun tulen kotiin, koira on minun hoidettava.
Ruokaa tehdään joskus yhdessäkin, mutta yleensä sekin jää minun tehtäväkseni.

Ajallisesti mulla menee enemmän aikaa päivittäin kotitöihin kuin mieheltäni, vaikka mieheni onkin työtön ja kotona. =)

 

Olisin tyytyväinen jos mieheni: veisi likaiset vaatteensa likapyykkikoriin

keräisi sanoma- ym. muut lukemansa lehdet lehtikoriin

osallistuisi lasten hoitoon

siivoaisi keittiössä jälkensä

veisi matot ja petivaatteet ulos ja tomuttaisi ne siivotessamme

antaisi minulle omaa aikaa muutaman tunnin viikossa ilman lapsia

talvisin tekisi lumityöt

hoitaisi kodin pienet remontit

ei pihtailisi rahaa kun kyse on perheen perushankinnoista

 

\

Mulla on niin selkeä näkemys täydellisestä tasa-arvosta suhteessa, että tälläset keskustelut aina saa mut vihaseks, siis teidän puolesta. Näin pilkunviilaamisen ennalta-ehkäisemiseksi se ei tarkoita sitä, että laskisin lautasia tiskatessa tai edes tiskauskertoja tai mitään muutakaan.

Ei ehkä teidän tilanteisiin sovi, riippuu siis laps(i)enne iästä, mutta kun minä hankin lapsia joskus tulevaisuudessa jään itse äitiyslomalle ja mies mun jälkeen vanhempainlomalle. Mun mielestä tää järjestely pelaa kaikista parhaiten: ensinnäkin, mies näkee mitä on olla koti-isä eikä tule noita idioottimaisia elättämis ym. kommentteja. Toiseksi ratkaisu puoltaa myös miehen oikeuksia tasa-arvoiseen vanhemmuuteen: hän saa myös ottaa vapaata töistä ollakseen lapsensa kanssa (niin, en näe sitä mitenkään rangaistuksena).
Jos ei tuo miehelle kävisi niin jäisi täällä kyllä lapset tekemättä. Jos ei tuo enää tämän lapsen kohdalla onnistu, niin jos teette lisää niin kannattaisi harkita vakavasti.

Muita neuvoja en sitten tuohon lisäksi keksi, paitsi sen ainaisen puhumisen.

Sorry, mutta kirjoituksestasi huomaa, ettei sinulla ole lapsia (ikinä en kyllä uskonut tuota suusta päästäväni...). Minulla kuten kaikilla muillakin koulutetuilla ja tasa-arvoisilla naisilla oli varsin auvoinen näkemys tasa-arvosta lapsiperheessä, kunnes lapsi syntyi. Siinä lensivät kankkulan kaivoon kaikki yhteiset sopimukset siitä, että kaikki tehdään puoliksi. Hehheh, oikein jälkikäteen naurattaa kuinka naiivi sitä olikaan. Kaikille tutuilleni on sattunut tämä sama juttu eikä kukaan heistä ole mikään ylikäveltävä tapaus eikä superäitikään.

Ja ihan pienenä pointtina, että todella harva normaalisti lapseensa kiintynyt äiti lähtee töihin äitiysloman päätyttyä, siis jättää 3 kk vanhan vauvan isän hoitoon. Joskus on toki ihan pakko, mutta harva sen vapaaehtoisesti tekee. Ei yksinkertaisesti voi eikä halua, sen verran kiinteä on äidin ja vauvan suhde alkuaikoina (ja myöhemminkin). Itse olen ns. uranainen ja lähdin kuitenkin töihin vasta kun lapsi oli 1 v 3 kk ja mietin vieläkin, oliko lapsi silloinkin turhan pieni.

Niin sitä elämänarvot muuttuvat.

Joka tapauksessa, tsemppiä kaikille epätasa-arvoisessa parisuhteessa eläville kanssasisarille! Meitä on paljon.

 

\

Kyllä musta kuulostaa siltä, että en olisi tehnyt miehesi kanssa kuin yhden lapsen. Ehkä mulla on erikoinen mies siitä, että kun on kotona niin osallistuu täysin pyöritykseen. Huomaa ilman erillis käskyä tehdä asioita. Tietysti joskus joutuu sanoon että kamoon mut ylipäänsä hoitaa hommat. Olen aivan varma, että meille ei olisi tullut yhtä lasta enenpää jollei mies olisi ollut sitoutunut tähän hankkeeseen.

Peesi tälle...ainut, mitä voin peesata!

Kyllä on ihan uskomatonta, että miehet on niin usein tuollaisia sohvaperunoita ja mätisäkkejä, jotka vaan omaa napaansa tuijottaa!

Ja miksi ihmeessä te naiset suostutte sellaiseen kohteluun??

Ei kotiäidinkään kuulu tehdä kotona kaikkea ja passata ukkoaan alvariinsa, toki kotona olevana tekee enemmän kuin mies..mutta täyttä työtähän kotityö on. Ei meillä ainakaan makoilla kaiket päivää sohvalla satuja lukemassa.

Hassu kommentti oli se, jossa sanottiin tähän tyyliin "ei kukaan normaali äiti lähde töihin äitiysloman loputtua lapsen ollessa 3 kk ja jätä lastaan isän hoitoon". Siis HÄH!
Tiedoksi, että isä on ihan tasavertainen vanhempi lapselleen äidin rinnalla. Imetys harvemmin onnistuu, mutta korvikkeet on korkealaatuisia ja lypsäminenkin on vaihtoehto.

Ja se on vääryys lapsianne kohtaan, jos kasvatatte niin, että vain tytöt joutuvat tekemään kotihommia ja pojat peesaavat sohvaperuna-isää!
On aika katkaista ikiaikaisten roolimallien toistaminen sukupolvesta toiseen!

 

Kirjoitanpa vielä vastauksen edelliselle...

Onko sinulla lapsia? Ei kai kukaan tosissaan ehdota vaihtoehdoksi korvikkeen syöttämistä vauvalle siksi, että pääsisi aikaisin töihin? Jos noin itsekkäitä juttuja miettii, kannattanee ehkä jättää ne lapset hankkimatta. Oma lapseni on olosuhteiden pakosta saanut korviketta koko vauvaikänsä, mutta olisin ehdottomasti imettänyt, jos olisin siinä onnistunut. Ja pumpulla lypsäminen ei ylläpidä maidontuotantoa lapsen tarvitsemalla tavalla eli siitä ei kannata kovinkaan pitkäikäistä juttua ajatella.

Minä en suoraan sanoen käsitä, miksi jollain äidillä on niin kova kiire töihin, ettei ehdi tai halua muutamaa kuukautta olla pienen ihmisenalun kanssa kotona. Sitä asiaa on ihan turha puolustella isän oikeudella tai tasavertaisuudella. Totta, että isä on lapselle tärkeä, mutta että tasavertainen vanhempi, tjaa. Meillä kyllä isä hoiti lastansa alusta saakka, syötti öisin ja muuta, mutta kyllä äidin ja lapsen välillä on jotain ainutlaatuista, siitä ei pääse mihinkään.

Kyllä meillä mies osallistuu kotitöihin, kun pyydän tai muistutan (ja tätä nimenomaan en haluaisi tehdä), ei hän mikään sohvaperuna ole perinteisessä mielessä ajateltuna. Ennen lapsen syntymää hän teki tosi paljon kotihommia ja siinä varmaan on yksi syy siihen, miksi hänen kanssaan naimisiin menikin. Eli se, että oli itsenäinen, ei mikään passattava mammanpoika. Mutta tasavertaisuus on nyt tästä tilanteesta aika kaukana.

 

Onpa pakko kommentoida.

Naiset huutaa näistä kotitöistä ja edellytettän mieheltä täydellisyyttä.
Mies on vain jokin siemen /rahapussi jonka tehtävä on
siittää ja kantaa kaikki rahat naiselle.

Eli tässä lyhyt oppimäärä:
1. ruikutus kotitöistä
2. seksin lopetus
3. rahan kinuaminen ja luksuskämppää vaikkei siihen olekkaan varaa
4. avioerolla uhkaus
5. ihana uusi rakkaus ja sama kierros ex-en kanssa.

 

Tuttua tekstiä....

Olin reilu kuusi vuotta kotona kotiäitinä, ja kaikki kodinhoito ja lasten hoito ja puuhastelu jäi mulle. Yövalvomiset ja sairastelut kaiken hoidin yksin. Mies nukkui yöt, otti töistä tullessa päiväunet, luki jos halusi, kattoi telkkaria. Jos oli koulutusreissuja, niin sinne lähdettiin ilman erityisiä kyselyjä. Nyt kun olen ollut vähän aikaa töissä ja koulussa, edelleen hoidan kaiken yksin. Ei pääse lenkille ei nettiin ei minnekään. Nyt olen koulussa tauolla ja pääsin käymään netissä Ihmettelen, miten tässä näin kävi. Yhdessä hankittiin lapset, ja naimisiin mentoon, mutta kyllä tämä aika yksipuolista on ollut. Ja vielä tähän ainaiseen "Kun mies käy töissä ja elättää perheen"-kommenttiin.Miten niin, olen ollut minimipäivärahoilla koko ajan, mutta minun rahoilla on ostettu 4 hengen ruuat, vaatteet, lääkkeet, lelut ja lahjat lapsille ja muille sukulaisille, ja kaikki omat menot(jos niitä olisi ollut). Lapset on päässyt aina kerran kesässä käymään Muumimaailmassa tai esim. Korkeasaaressa, kun mummi on kustantanut.
Kyllä mulla nykyisiin nakuttaa korvan takana ero aika rajustikin, mutta yritän nyt sinnitellä päivästä toiseen, jos vaikka asiat muuttuis....

 

No eipä juurikaan . Kun tulee töistä tarvitsee palautumisaikaa noin päivän ja sitten hänellä on poikien kanssa niin paljon hommia että mielelläni minä teen kotihommia . Jos ruuanlaitto ja kaupassakäynti luetaan kotitöiksi sekä roskiksen vienti niin siinäpä ne mieheni kotityöt tulivat luettelluiksi. Mutta en minä kärsi asiasta. Teen itsekin vain välttämättömimmät ja loput silloin kun on inspis. Maailmassa on niin paljon muutakin tekemistä kuten esim. palkkatyö, mietiskely ja urheilu.

 

Kotitöitä ei voi mitenkään jaka puoliksi, meillä ainakin on muutamia semmoisia juttuja joihin puoliskoni ei anna minun puuttua lainkaan ja toisaalta on olemassa semmoisia juttuja joihin en mielelläni anna puoliskoni puuttua.

Meillä on omakotitalo ja jostain kumman syystä puuhaa piisaa enemmän taikka vähemmän aina, normaalien siivousten tms. lisäksi. Esikoisen synnyttyä viime syksynä, oli tilanne välillä hieman sekaisin kun ei oikein tainnut kumpikaan tietää miten kotona ollaan nyt kun ollaankin äkkiä kolmistaan.

Meillä tilanne siis on semmoinen että minä käyn töissä ja puolisoni on kotona hoitamassa esikoistamme, loppujen lopuksi kaiken normaalin arjen pyörittämisen jälkeen meille kummallekaan ei jää sitä omaa aikaa kovinkaan paljoa. Joskus työpäivän jälkeen kotiin palatessa on puhti hieman kateissa mutta jostain sitä kuitenkin löytyy kun saa hetken istahtaa ja huokaista.

Pikkuhiljaa tilanne on kaiketikin normalisoitumassa, kumpikin tekee sen mitä kerkiää ja tarpeen mukaan vuorotellaan. Toki edelleen niin etten saa puuttua kaikkeen. Nyt viime aikoina olen alkanut huolehtimaan viikonloppuisin yösyöttämisestä, jotta puolisonikin saisi välillä nukkua yönsä rauhassa.

Loppujen lopuksi, varmaankin kummankin olisi parempi ottaa hieman rennommin näiden kotijuttujen, tms. suhteen mutta minkäs teet kumpainenkin kun ollaan itsepäisiä ja määrätietoisia aikuisia ihmisiä. B)

 

joo joo aina huudetaan tuota samaa "kotityö kotityö".

Mieheltä vaaditaan aina kaikkea ja itsessä ei ole koskaan vikaa.

Naisten pitäis perustaa oma valtio ja ryhtyä lesbosuhteisiin
niin saatais tämäkin asia kuntoon.
Miehiltä voitais sitten lypsää kiisselit ja toimitella ne koeputkessa koko ongelmahan ratkeis tällä.

Ai niin rahaa pitäis myös toimittaa miehiltä...

 

^ Tuossa on ideaa kyllä. Päästäis kerralla eroon koko joutavasta siittäjä-sukupuolesta.

No jospa nyt ei kumminkaan.

Juttu nyt vain on niin, että jotkut miehet taitavat olettaa, että kun he pääsevät töistä eli palvelemasta toisia, heitä pitää sitten palvella kotona. Nykyään asia ei vain heidän harmikseen ole näin, vaan kotona ollaan kaksi tasavertaista aikuista, jotka hoitavat kotia yhdessä. Kiitos luojan mies ei enää automaattisesti ole kodin ja perheen pää.

Onneksi minulla on täysipäinen ja ihana mies, joka on valmis elämään tasa-arvoisessa suhteessa.

 

Noh eipä olekaan vielä lapsia, mutta en silti allekirjoita että ajattelisin asiasta eri lailla sitten kun olen -ah niin ihanaa- äiti. Vaikka nainen imettää lasta, niin mun mielestä lapsella on ihan yhtä suuri oikeus isäänsä ja isällä lapseensa. Ei oo mitään perustelua, joka sais mut ajattelemaan että mulla ois oikeus ottaa yksin lomaa lapsen kanssa synnytyksen jälkeen puolivuotta ilman että mies saa yhtään. Miehellä pitää olla sama mahdollisuus saada ensikosketus ja kiintyminen vauvan kanssa, vaikkei hän olekaan äiti. Ja se että lapsen ja äidin välillä olisi erityinen side verrattuna siteeseen lapsen ja isän kanssa on mun mielestä täyttä bulls*ittiä. Toki silloin on, jos lapsi ja äiti kasvattavat symbioottisen siteen lapsen ensimmäisten elinkuukausien aikana isän jäädessä ilman. Mutta silloin ei mun mielestä ole varaa valittaa jos mies ei myöhemminkään tunne itseään samalla lailla kiinnittyneeksi lapseen.

Tässä vaan mun mielipiteitä asiasta, mutta ehkä pitäisi odotella kunnes hommaa tenavia, jotta osaisi sanoa asiasta mitään. Tasa-arvo on kuitenkin tasa-arvoa vielä silloinkin.