Kuinka paljon lemmikeistä on ollut teille harmia?

Koirasta ei mutta lapsista kyllä

 

Toisella koiralla oli herkkä vatsa, ikenet pahasti tulehtuneet ja pari hammasta oli mädäntyneet, keväällä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta josta johtuu myös koiran iho-oireet. Uudelleen koulutus on ollut rankka prosessi, vieläkin on paljon opittavaa.
Toinen koira on allerginen,muuta ei koiralla ole

 

Kyllä tää sairastaminen on se pahin. Isompi on ollu nyt 3 viikkoa kipeenä, eikä vieläkään kunnossa, vaikka on hoidettu, ja ell käytetty
Välillä rasittaa nuo koirat, kuten nyt, kun mies on tehny ympäripyöreitä päiviä ja öitä töissä, ja kaikki on mun vastuulla. Taas, kun normaali arki palaa, niin helpompaa, kun on toinen huoltamassa kaverina niin lapset, kuin koiratkin.

Mutta onhan ne rakkaita nuo elukat, eikä ilman osais olla.

 

Joo meillä on ollu vuoden tuo koira ja koko se aika yhtä tuskaa.
Puree lasten leluja,hyppii pöydille ja keittiön tasoille.
Paskoo ja kusee sisälle.
On niin kiintyny mieheen että kun mies ei ole kotona niin vinkuu ja haukkuu ikkunassa.
Ei tottele mitään mitä sanoo.
Hyppii vieraiden päälle ja nuolee kaikkia koko ajan.

 

Joo meillä on ollu vuoden tuo koira ja koko se aika yhtä tuskaa.
Puree lasten leluja,hyppii pöydille ja keittiön tasoille.
Paskoo ja kusee sisälle.
On niin kiintyny mieheen että kun mies ei ole kotona niin vinkuu ja haukkuu ikkunassa.
Ei tottele mitään mitä sanoo.
Hyppii vieraiden päälle ja nuolee kaikkia koko ajan.

Koulutuksen puutetta, ja johtajuusasiat hukassa?

 

Joo meillä on ollu vuoden tuo koira ja koko se aika yhtä tuskaa.
Puree lasten leluja,hyppii pöydille ja keittiön tasoille.
Paskoo ja kusee sisälle.
On niin kiintyny mieheen että kun mies ei ole kotona niin vinkuu ja haukkuu ikkunassa.
Ei tottele mitään mitä sanoo.
Hyppii vieraiden päälle ja nuolee kaikkia koko ajan.

Kannattaa tässä tapauksessa miettiä löytyisikö syy kuitenkin koulutuksesta, eikä välttämättä koirasta itsestään, kyllähän ne tekee melkein mitä tahansa jos niiden antaa tehdä...

 

Meillä oli lapsuudenkodissani koira, joka pureksi aina sellaista, mikä oli jollekin jotenkin tärkeää, vaikka siskon vähistä rahoista ostaman lempipipon tai huomenna tarvittavista juhlakengistä remmit. Se ei ollut koiran vika, vaan meidän, kun emme osanneet koiraa kasvattaa ja kouluttaa. Minulla ei ole koskaan aikuisiällä ollut eikä tule lemmikkiä.

 

Joo on meillä ollu koiria ennenki ja pennusta asti koulutettu,ikinä oo kukaan koirista näin käyttäytyny.
Ihan oikeesti oon välillä miettiny että tuo koira taitaa vaan olla tyhmä,esim se on yrittäny hypätä parvekkeelta alas(4kerros) Sain juuri juuri kiinni ettei menny yli :O

 

Meillä pieni rotukoira, 2,5v. ikäinen ja kaikenlaista on ollut. Nyt ollaan taas pattitilanteessa, tavalliselle eläinlääkärille ei kannata viedä. Aivan ihana koira on ja niin rakas, mutta harmi vain, kun terveyttä ei tunnu riittävän

 

Jos lemmikeistä on harmia, niin kannattaako niitä edes hankkia? Kyllä meillä lemmikit on perheen iloksi hankittu ja iloa niistä on ollutkin.

En mä sano, että mulla on kauheesti harmia lapsesta, joka vaikka sairastaa oksennustautia. Ihan sama, ei siitä koirastakaan ole harmia, jos sille on tullut vatsatauti. Ei se itse sille mitään voi, ja sillä on varmasti vielä kurjempaa kuin mulla. Sama muiden sairauksien kanssa.

Olisi myös tosi pöllöä valittaa, että eläimestä on vaivaa, kun se käyttäytyy lajityypillisesti. Kyllä silloin sopisi jälleen mennä peilin ääreen tutkiskelemaan, kuka mahdollisesti jätti ottamatta riittävästi selvää lemmikkieläimen tarpeista, lajityypillisestä käytöksestä ja erityisvaatimuksista.

Enkä mä kehtaisi valittaa siitäkään, että koiria täytyy ulkoiluttaa joka jumalan päivä kolmesti. Jos se tuntuu harmilta tai vaivalta, niin jälleen kerran vika olisi kyllä remmin tässä päässä, ei suinkaan koirissa. Silloin voisi sanoa, että mulla olisi harmia omasta laiskuudestani.

Kaikki irtain omaisuus, joka meillä on päätynyt pentukoiran hampaisiin on sekin ollut lähes poikkeuksetta omaa syytäni. Mitäs olen jättänyt pennun ulottuville lojumaan tavaroita.

Ainoana casena, jossa koira on aiheuttanut "harmia" ilman mun huolimattomuutta, oli kun edesmennyt urokseni rikkoi sohvasta istuintyynyjen alta pohjakankaan kuopimalla. Se siis ensin otti istuintyynyt pois ja sitten hyppäsi sohvalle nukkumaan, kuopi alustaa pehmeämmäksi ja siten repi kankaan rikki. Logiikkaa en tästä toiminnasta löytänyt, mutta olin tavallaan tyytyväinen, sillä kun istuintyynyt laittaa paikoilleen, on sohva aivan ehjän näköinen Koirasta on jo aika jättänyt, mutta samalla sohvalla istun nytkin. Aina kun sohvaa imuroi, tulee lämpimät muistot mieleen, eli näin jälkikäteen ajateltuna se repiminen ei haittaa pätkääkään. Onpahan taas yksi hassu juttu muisteltavaksi.

Sitä ollaan taas näitä ihmisiä, että mistään ei saa sanoa pahaa. Ei saa valittaa lemmikeistä kun ne on ite hankittu. Ei saa sanoa että lasten kans rankkaa kun nekin on ite hankittu. Anopista ei pahaa saa sanoa ku senkin on tavallaan ite valittu. Ei tartte lukee tälläsiä ketjuja, jos on itellä korvien välissä vikaa.

 

Sairastamisen, käytöshäiriöiden tms. muodossa?

Tokihan ne on rakkaita mutta että niistä osaa olla harmiakin kun huono tuuri käy. Meidän koiralla ollut kaikenlaista siittä saakka kun meille tuli. Nyt päällä joku ihme oksentelu/ripuli tauti, taas saa murehtia ittensä väsyneeksi että mikä tauti. huoh-

sille tuli sellanen tauti jota on vaikea hoitaa. se on purru mua ja mä oon ruvennu pelkäämään sitä. nyt se on paskonu hirveen läjän tuonne ja en jaksa heti siivota sitä. se oli saatanan kallis ja sen eläinlääkäri kulut on kalliit. se taitaa vihata mua. on se kyllä söpö, mutta jo perushoidon vuoks joudun tekemään ylivertaisia suorituksia. sehän on täysin mun armoilla.

 

lisäksi sille ei koskaan saa hoitajaa kun kukaan ei uskalla hoitaa sitä eikä osaa.

 

Me jouduttiin juuri koira lopettamaan. Oli mettässä ollessaan syönyt jotain, joka rikkoi sen suoliston ja leikkauksesta selviäminen oli niin epätodennäköistä, että oli armeliaampaa laittaa koira ikiuneen.

Helpotus toisaalta. Ei tarvitse enää jatkuvasti ravata eläinlääkärissä korvien vuoksi. Koiralla siis oli jatkuva korvatulehdus kierre, ei johtunut ruuasta. Tuurilla oli kuukauden terve ja sit taas mentiin lekuriin.

 

Me jouduttiin juuri koira lopettamaan. Oli mettässä ollessaan syönyt jotain, joka rikkoi sen suoliston ja leikkauksesta selviäminen oli niin epätodennäköistä, että oli armeliaampaa laittaa koira ikiuneen.

Helpotus toisaalta. Ei tarvitse enää jatkuvasti ravata eläinlääkärissä korvien vuoksi. Koiralla siis oli jatkuva korvatulehdus kierre, ei johtunut ruuasta. Tuurilla oli kuukauden terve ja sit taas mentiin lekuriin.

Ihan pakko kysyä, et minkä rotunen oli? Kun tuo korvatulehduskierre oli?

Olen pahoillani menetyksestä.

 

Sitä ollaan taas näitä ihmisiä, että mistään ei saa sanoa pahaa. Ei saa valittaa lemmikeistä kun ne on ite hankittu. Ei saa sanoa että lasten kans rankkaa kun nekin on ite hankittu. Anopista ei pahaa saa sanoa ku senkin on tavallaan ite valittu. Ei tartte lukee tälläsiä ketjuja, jos on itellä korvien välissä vikaa.

Ei, mä oon vaan kyllästynyt lukemaan valitusta siitä, että kissalla viiraa päässä, kun se kusee nurkkiin ja oikuttelee, kostaa, protestoi ja mitä kaikkea. Kun oikeasti syy on siinä, että sillä on virtsakiviä, kusitulehdus tai kiima, kun ei olla viitsitty viedä kissaa leikattavaksi. Ja sitten kissa on viallinen ja se viedään piikille, kun se oli hullu.

Tai koiraa pidetään sisätiloissa päivät pääksytysten, ei kouluteta, ei liikuteta, ei aktivoida mitenkään. Sit valitetaan, kun koira kusee ja paskoo nurkat täyteen ja syö kaiken mitä hampaisiinsa saa. Ja voi voi kun on niin hankalaa, ja siitä on niin hirveesti vaivaa.

 

Ihan pakko kysyä, et minkä rotunen oli? Kun tuo korvatulehduskierre oli?

Rottweiler se oli.

 

Jos lemmikeistä on harmia, niin kannattaako niitä edes hankkia? Kyllä meillä lemmikit on perheen iloksi hankittu ja iloa niistä on ollutkin.

En mä sano, että mulla on kauheesti harmia lapsesta, joka vaikka sairastaa oksennustautia. Ihan sama, ei siitä koirastakaan ole harmia, jos sille on tullut vatsatauti. Ei se itse sille mitään voi, ja sillä on varmasti vielä kurjempaa kuin mulla. Sama muiden sairauksien kanssa.

Olisi myös tosi pöllöä valittaa, että eläimestä on vaivaa, kun se käyttäytyy lajityypillisesti. Kyllä silloin sopisi jälleen mennä peilin ääreen tutkiskelemaan, kuka mahdollisesti jätti ottamatta riittävästi selvää lemmikkieläimen tarpeista, lajityypillisestä käytöksestä ja erityisvaatimuksista.

Enkä mä kehtaisi valittaa siitäkään, että koiria täytyy ulkoiluttaa joka jumalan päivä kolmesti. Jos se tuntuu harmilta tai vaivalta, niin jälleen kerran vika olisi kyllä remmin tässä päässä, ei suinkaan koirissa. Silloin voisi sanoa, että mulla olisi harmia omasta laiskuudestani.

Kaikki irtain omaisuus, joka meillä on päätynyt pentukoiran hampaisiin on sekin ollut lähes poikkeuksetta omaa syytäni. Mitäs olen jättänyt pennun ulottuville lojumaan tavaroita.

Ainoana casena, jossa koira on aiheuttanut "harmia" ilman mun huolimattomuutta, oli kun edesmennyt urokseni rikkoi sohvasta istuintyynyjen alta pohjakankaan kuopimalla. Se siis ensin otti istuintyynyt pois ja sitten hyppäsi sohvalle nukkumaan, kuopi alustaa pehmeämmäksi ja siten repi kankaan rikki. Logiikkaa en tästä toiminnasta löytänyt, mutta olin tavallaan tyytyväinen, sillä kun istuintyynyt laittaa paikoilleen, on sohva aivan ehjän näköinen Koirasta on jo aika jättänyt, mutta samalla sohvalla istun nytkin. Aina kun sohvaa imuroi, tulee lämpimät muistot mieleen, eli näin jälkikäteen ajateltuna se repiminen ei haittaa pätkääkään. Onpahan taas yksi hassu juttu muisteltavaksi.

No ymmärrän sun pointin mutta en nyt kaikesta ole samaa mieltä. Toki meillekin on koira iloksi hankittu ja iloa siitä on. En kuitenkaan tietoisesti valinnut meille koiraa joka sairastaa epilepsiaa ja jatkuvia pissatulehduksia. Nyt epäillään taustalla olevan joku vakavampi tauti. Siinä kohtaa alkaa painaa tälläiset ripulitauditkin jo enemmän kuin täysin terveen koiran kohdalla, kun se pelkkä perushoitokin on muutenkin haastavampaa kuin terveen koiran. Tässä vaiheessa koirasta on paljon vaivaa meille omistajille, mutta hyvällä hoidolla koira ei kärsi niin että se pitäisi viedä piikille. Toisaalta koko ajan saa olla pelko peffassa että koska se menee huonoon kuntoon tai saa lisäsairauksia että se on pakko lopettaa. Rakas se on.

 

no en nyt tiedä onko mikään piloille mennyt rotu. on niitä lähipiirissä ollut paljonkin, osa tosi terveitä, osa sairastaa senkin edestä. se on tuurista kiinni monen kohdalla. vaikka juu, taitaa olla niin että kaikki eniten koirannäköset on niitä terveimpiä, hirvikoirat ja pystykorvat.. sellaselle ei mulla kuitenkaan ole tarjota kotia tai virikkeitä

Kyllä on piloille mennyt rotu, jos ei pysty hengittämään kunnolla (bokserirodut, joiden "rotuominaisuuksiin" kuuluu tuhina) tai kaikki pennut jotka on pakko käyttää eläinlääkärillä perinnöllisten sairauksien tarkistamista varten, koska viat ovat niin yleisiä.

 

Koirasta ei mitään, kissoista senkin edestä. Kuseskelivat minne sattuu. Kissoja ei enää olekaan meillä eikä koskaan enää tulekaan.

luojan kiitos! saavat nekin mirrit ymmärtäväisemmän ja tasapainoisemman kodin.

Just joo... Saivat kissat varmaan hirveän trauman, kun isäntäväki ei suhtautunut suopeasti lattioille kuseskeluun. Hirttää pitäisi sellaiset ihmiset, eikös joo?

Kyllä meilläkin kuseskelva kissa sai lähteä!! Toiset näköjän kestää mitä vaan.... mitä siitä jos mirri vähän lirauttaa!! voi jeesus...

 

no en nyt tiedä onko mikään piloille mennyt rotu. on niitä lähipiirissä ollut paljonkin, osa tosi terveitä, osa sairastaa senkin edestä. se on tuurista kiinni monen kohdalla. vaikka juu, taitaa olla niin että kaikki eniten koirannäköset on niitä terveimpiä, hirvikoirat ja pystykorvat.. sellaselle ei mulla kuitenkaan ole tarjota kotia tai virikkeitä

Kyllä on piloille mennyt rotu, jos ei pysty hengittämään kunnolla (bokserirodut, joiden "rotuominaisuuksiin" kuuluu tuhina) tai kaikki pennut jotka on pakko käyttää eläinlääkärillä perinnöllisten sairauksien tarkistamista varten, koska viat ovat niin yleisiä.

luit varmaan väärin? sanoin että kyseinen rotu mitä meillä on niin ei kuulu sairaimpiin. ei ole ryttynaama eikä marsunkokoinen. Lähes kaikilla, myös niillä terveimmillä on perinnöllisiä sairauksia.