Kuinka paljon isovanhemmat ja muut sukulaiset puuttuvat teidän elämäänne?

[eeeeeeeei]

Nimittäin, kestoriidanaihe tavallaan meillä...

Minun vanhemmilla tai sisaruksillani tai isovanhemmillani ei ole tapana puuttua meidän elämäämme millään tavalla. Vapaat kädet on ollut aina, jopa teininä. Joskus toki olisin kaivannut vähän jotain vähemmän passiivista, mutta tähä olen tottunut.

Nyt en meinaa millään vieläkään monen yhteisen vuoden jälkeen sulattaa tätä miehen perheen tyyliä. Pahimmissa tapauksissa meille on soitellut jopa miehen isotäti, yrittääkseen vaikuttaa johonkin asiaan. Tai sovimme yhtä asiaa miehen veljen kanssa, ja tunnin päästä soittaa miehen äiti, että ei se nyt tuolla lailla sovi (eli miehen veli on sinne soittanut heti). Eilen soitti miehen sisko, sillä miehen äiti oli soittanut hänelle ja pyytänyt soittamaan meille eräästä asiasta, joka painoi hänen mieltään (i.e. asia, jonka teemme hänen mielestään väärällä tavalla)

Siis yhteisöllisyys on kivaa tiettyyn pisteeseen asti, mutten ymmärrä miten keskustelusta huolimatta ei mene perille, ettei meidän perhe voi kommunikoida tuolla tavalla, että yritetään koko ajan vaikuttaa tai agitoida muita vaikuttamaan meihin. Tulen hulluksi tuon porukan kanssa! Onko tuollainen ihan normaalia? Tiedän, että oma perheeni taas on jopa liiankin passiivinen, mutta jestas, tuollaistako elämää normaalit ihmiset viettävät? Että isovanhemmat, isotädit sun muut, erityisesti lapsettomat sisarukset ja kohta varmaan jotkut tädin kummitkin soittelevat, ja yrittävät sekaantua meidän elämään?

 

["Maj"]

Minun puolelta ei kukaan puutu, mutta rakas anoppini puuttuu mutkan kautta. Hän marmattaa asioistamme toisille miniöilleen, joilta sitten kuulen kaiken. Oon joskus aatellu, miks nää muut sit kertoo mulle. Itse en rupeis tollaseen.

 

[Spencer Hastings]

Miehen isoäiti toisinaan yrittää työntää sorkkaansa isompiin asioihin, mutta tajuaa aika nopeasti kun sanoo, että ei kuulu tämä päätös muille.

Muuten ei kukaan ollenkaan, luojan kiitos.

 

["Lila"]

Meillä ei kummankaan puolen suku puutu meidän elämään millään tavalla.

 

["alkup"]

mäkin olen jotenkin tottunut siihen, että ihmiset ymmärtää kun niille sanoo, ettei nämä asiat kuulu teille.

Mutta edelleen monen vuoden jälkeen, hitto vie tota sakkia. Ei mene perille. Menee muka perille hetkeksi, sitten samana päivänä on jo soiteltu sukulaiselle X, joka soittaa meille. MIKSI?

Ymmärrän vielä senkin, että juoruttaisiin selän takana. Ja sen, että suoraan siinä tilanteessa sanottaisiin jotain. Mutta tää ihme joukkojen valjastaminen ei mene mun jakeluuni.

Tähän mennessä siis listalla on kaikkea alkan ihan lasten nimistä, asuinpaikasta, kodin sisustuksesta, lastenvahdeista, ruokailusta... ihan mistä vaan.

 

[Applejack]

Kummankaan puolelta ei puututa eikä tuputeta neuvoja, joskin niitä ja apuja aina pyytäessään saa. En jaksaisi kuvaamaasi käytöstä :/

 

["vierailija"]

Mitäs jos puhuisit mahdollisimman vähän teidän perheen asioista miehen sukulaisten kanssa? Meillä kanssa miehen suku on "osallistuvampi" kuin oma. Ei he juurikaan neuvo, mutta jos juttelee esim. vauvanvaunujen ostosta niin selän takana ovat sukulaisten kanssa pistäneet lastentarvikekeräyksen pystyyn ja tsadaa! Kohta tuodaan tädin vanhoja lastenvaunuja jotka ovat vielä 3 lapsen jälkeen ihan hyvät ja eihän niitä kehtaa olla ottamatta vastaan. Tai talkooporukka on kerätty kasaan kun puhutaan talon maalaamisesta. Mutta olen jo oppinut olemaan puhumatta asioista liikaa ja ovat hekin huomanneet että tykätään tehdä asioita itse.

 

["alkup"]

[QUOTE="vierailija";29733598]Mitäs jos puhuisit mahdollisimman vähän teidän perheen asioista miehen sukulaisten kanssa? Meillä kanssa miehen suku on "osallistuvampi" kuin oma. Ei he juurikaan neuvo, mutta jos juttelee esim. vauvanvaunujen ostosta niin selän takana ovat sukulaisten kanssa pistäneet lastentarvikekeräyksen pystyyn ja tsadaa! Kohta tuodaan tädin vanhoja lastenvaunuja jotka ovat vielä 3 lapsen jälkeen ihan hyvät ja eihän niitä kehtaa olla ottamatta vastaan. Tai talkooporukka on kerätty kasaan kun puhutaan talon maalaamisesta. Mutta olen jo oppinut olemaan puhumatta asioista liikaa ja ovat hekin huomanneet että tykätään tehdä asioita itse.[/QUOTE]

Ei kyse ole edes puhumisesta aina. Esimerkiksi se olis ihan normaalia, että näkisivät meidän pikaisesti jossain ja sen jälkeen soittaisivat miehen lapsettomalle siskolle, että voi kuule niiden Hemmo-Perttulin iho näytti niin kuivalta, voitko soittaa niille ja siskohan sitten soittaisi, kertoakseen mitä rasvaa meidän kannattaa ostaa lapselle ja mitä meidän ruokailu- etc tavoissa on pielessä, kun näin on käynyt.

 

["Perkele"]

Ihan liikaa. Ja lasten isä antaa niiden päättää.

 

[HippuTAR]

Ei puutu kukaan, neuvoja joskus jaellaan pyytämättäkin mutta ei kukaan oleta että niitä noudatettais . Enempikin tuppaa kuitenkin olla niin että vaikka pyytäis mielipidettä niin ne sanoo vaan että teette niinku parhaaksi näätte.