muik
"Mummona jo" puhuu asiaa!!! Tosiaan, miesten täytyy antaa itse kokea se mitä se arki vauvan kanssa kotona on.
Ja toinen, jos heti kun mies tulee kotiin töistä alkaa nalkutus ja vaatimusten ryöppy niin ei ole kivaa tulla kotiin. Molemmilla, sekä äidillä että isällä, on siinä vaiheessa pitkä päivä takana, toisella töissä toisella kotona. Kummankin on arvostettava toisen panosta, ja sen voi sanoa ääneen useammin kuin kerran.
Meillä oli mieheni kanssa parisuhde todella huonossa tilassa esikoisen jälkeen. Olin itse aivan uupunut vauvan kanssa, ja mies yhtä uupunut pitkien työpäivien kanssa. Nalkutin ja nalkutin, koin ettei mies yhtään arvostanut minua. Onneksi istuimme ajoissa puhumaan. Mieheni kertoi, että hän koki ettei osaa hoitaa vauvaa oikein, koska olin aina korjaamassa jotain. Hän ei ollut koskaan ollut yksin vauvan kanssa ja tunsi olevansa vähän ulalla. Hän kertoi myös, miten kurjaa oli tulla kotiin kun tiesi mikä oli odottamassa, kiukkuinen vaimo. Mutta hän ei myöskään tajunnut, että minä luulin ettei hän arvosta kotona olemistani.
Nyt olen taas kotona kuopuksen synnyttyä. Kun mieheni tulee töistä kotiin, kysymme molemmat toisten kuulumiset ja kuuntelemme myös. Kerron hänelle suoraan, mitä asioita kotona täytyy vielä illan aikana tehdä (ruoan laitto, siivoukset, pyykit, lasten jutut), jaamme hommat, suunnittelemme illan niin, että kumpikin saa hetken hengähtää. Yleensä niin, että mies leikkii lasten kanssa ja minä hoidan muut kotityöt loppuun. Sitten lapset ajoissa nukkumaan, ja meillä yhteistä aikaa, kun kotityöt hoidettiin illan aikana.
Suurin osa miehistä (ei tietenkään kaikki) on tosiaan "vieraalla maalla" kun puhutaan kotitöistä. He eivät tajua, jos et suoraan sano, että ruokaa on vielä laitettava ja pyykkiä pestävä. Tai siis tajuavat, mutta naisilla nämä hommat ovat yleensä hallussa ja aikataulutettuna. Ei siis kannata olettaa mitään, vaan sanoa suoraan. Eikä nalkuttaen, vaan ihan asiallisesti.
Ja, miehet kyllä aika nopeasti oppivat, että "if mama aint happy..." eli meillä ainakin alkoi heti makuuhuoneessakin puuhat sujumaan, kun illat sujuu riitelemättä ja molemmat saa levättyä.
saan varmaan kaikki feministit kimppuuni tästä kirjoituksesta...
Ja toinen, jos heti kun mies tulee kotiin töistä alkaa nalkutus ja vaatimusten ryöppy niin ei ole kivaa tulla kotiin. Molemmilla, sekä äidillä että isällä, on siinä vaiheessa pitkä päivä takana, toisella töissä toisella kotona. Kummankin on arvostettava toisen panosta, ja sen voi sanoa ääneen useammin kuin kerran.
Meillä oli mieheni kanssa parisuhde todella huonossa tilassa esikoisen jälkeen. Olin itse aivan uupunut vauvan kanssa, ja mies yhtä uupunut pitkien työpäivien kanssa. Nalkutin ja nalkutin, koin ettei mies yhtään arvostanut minua. Onneksi istuimme ajoissa puhumaan. Mieheni kertoi, että hän koki ettei osaa hoitaa vauvaa oikein, koska olin aina korjaamassa jotain. Hän ei ollut koskaan ollut yksin vauvan kanssa ja tunsi olevansa vähän ulalla. Hän kertoi myös, miten kurjaa oli tulla kotiin kun tiesi mikä oli odottamassa, kiukkuinen vaimo. Mutta hän ei myöskään tajunnut, että minä luulin ettei hän arvosta kotona olemistani.
Nyt olen taas kotona kuopuksen synnyttyä. Kun mieheni tulee töistä kotiin, kysymme molemmat toisten kuulumiset ja kuuntelemme myös. Kerron hänelle suoraan, mitä asioita kotona täytyy vielä illan aikana tehdä (ruoan laitto, siivoukset, pyykit, lasten jutut), jaamme hommat, suunnittelemme illan niin, että kumpikin saa hetken hengähtää. Yleensä niin, että mies leikkii lasten kanssa ja minä hoidan muut kotityöt loppuun. Sitten lapset ajoissa nukkumaan, ja meillä yhteistä aikaa, kun kotityöt hoidettiin illan aikana.
Suurin osa miehistä (ei tietenkään kaikki) on tosiaan "vieraalla maalla" kun puhutaan kotitöistä. He eivät tajua, jos et suoraan sano, että ruokaa on vielä laitettava ja pyykkiä pestävä. Tai siis tajuavat, mutta naisilla nämä hommat ovat yleensä hallussa ja aikataulutettuna. Ei siis kannata olettaa mitään, vaan sanoa suoraan. Eikä nalkuttaen, vaan ihan asiallisesti.
Ja, miehet kyllä aika nopeasti oppivat, että "if mama aint happy..." eli meillä ainakin alkoi heti makuuhuoneessakin puuhat sujumaan, kun illat sujuu riitelemättä ja molemmat saa levättyä.
saan varmaan kaikki feministit kimppuuni tästä kirjoituksesta...