Mulle on vihjailtu, et hakisin sitten sairaseläkettä, kun poika täyttää keväällä 3-v
Mulla masennusta, paniikkihäiriötä ja oon rajatilapersoona
Siihen vielä alkoholismi ja itsetuhoisuus
Enkä vieläkään ole varma, mitä sitten tuumailevat
Satavarmasti en pysty koulunpenkille menemään, enkö mihinkään töihin
Mulla masennusta, paniikkihäiriötä ja oon rajatilapersoona
Siihen vielä alkoholismi ja itsetuhoisuus
Enkä vieläkään ole varma, mitä sitten tuumailevat
Satavarmasti en pysty koulunpenkille menemään, enkö mihinkään töihin
T
Töissä hampaat irvessä
Vieras
Kukkua, että mielenterveyseläkkeet olisi korkeat. Ei kannata olla kateellinen. Olisi se vaan hienoa, että olisi kansalaispalkka esim. huimat 500 euroa kuussa. Ei tarvitsisi kellekään selitellä mitään ja vois tehdä, mitä lystää.
Siivoominen on syvältä. Jokainen saa siivota omat sotkunsa!Siitäkin maksetaan ihan liian vähän, vaikka siihekin vaaditaan kai kohta korkeakoulututkinto tai ammattitutkinto nyt kuitenkin. Ei siihen hommaan kaikki sovi.
Siivoominen on syvältä. Jokainen saa siivota omat sotkunsa!Siitäkin maksetaan ihan liian vähän, vaikka siihekin vaaditaan kai kohta korkeakoulututkinto tai ammattitutkinto nyt kuitenkin. Ei siihen hommaan kaikki sovi.
M
Metallityöntekijä Uudeltamaalta
Vieras
Vaikka olis minkälainen yhteiskunta, niin aina tulee olemaan erilaisia sieluja, toiset menestyy toisenlaisessa yhteiskunnassa, toiset toisenlaisessa, jonkunlaiset taas ei menesty vaan tuhoutuvat meiningissä missä joku toinen persoonallisuus menestyy helpostikin ja nauttien.
Kaikki ei oo samanlaisia, jokainen persoonallisuus soveltuu erilaisiin vaatimuksiin ja vapauksiin yksilöllisesti.
Tuntuu että mielenterveysongelmat on kilttien sairaus, näin yleistäen. Ehkä kiltimmässä yhteiskunnassa jossa kaikki välittäis kunnolla toisesta (et voi kadulla pysähtyy oikeen ajan kans kuuntelee toista ja auttamaan tien yli jne) ja jossa ei olis lainkaan väkivaltaa ja valehtelua, niin nuo kovemmat muita haukkuvat olis siellä psyk osastolla, koska eivät kestäisi olla vähemmistöä, jota tällä hetkellä herkät ja syvälliset on.
Huvikseen ei ole työkyvyttömyysjärjestelmiä, ne on juuri siksi että kaikki ei ole samanlaisia ja on ihmisii jotka putoo kadulle kun eivät kestä kovaa painetta, eri ihmiset kestää eri juttuja.
Ehkäpä aina on jossain yksilö joka laiskuuttaan hakeutuu sairaslomille, mut vastaavasti on valtava läjä ihmisiä jotka ei kestä mutta silti jatkavat työskentelyä koko elämän vaikka ansaitsivat jo omilla sairasvakuutusmaksuillaan lepoa välillä.
Nimenomaan, koska meitä on niin erilaisia. Joku lintsaa, joku taas tekee muidenkin edestä vaikka ei kestä jne. Kolmannet ei taas kestä ja saavatkin apua sitten kuten kuuluu.
Mut vastaavan erilaisuuden vuoksi on nuo työkyvyttömyyseläkkeet mahdollisia myös psyykkisistä syistä, ja hyvä niin.
Jokaisessa yhteiskunnassa missä on ihmisiä, tulee olemaan niitä jotka on vaikeuksissa, ja niitä jotka pärjäävät paremmin kuin keskiverrot. Jokaisessa yhteiskunnassa on ongelmia. Koska ihmiset on erilaisia. Ihmiset on persoonia, eivät kiviä. Vaikka nekin on keskenään erilaisia. Koko maailma on itseasiassa aika monimuotoinen.
On hyvä että on psyykkisesti hajonneille muitakin mahdollisuuksia kuin kadut, ja kenties väkivaltaiset ryöstöharrasteet tai muu sekoilu, kuten vaikkapa noissa eteläamerikan valtioissa joissa on meitä kehittymättömämmät järjestelmät.
Miltä tuntuu, kun ei ole työkykyä eikä toimeentuloa? Mitä teet, asunto mennyt, mihinkään et pääse töihin koska pää ei kestä tehdä mitään kauempaa kun 10 sek kerrallaan?
Kaikki on erilaisia, jollekin 10 tuntii jotakin asiaa on helppo, joku haluaa tappaa jos pakotetaan minuutti keskittymään.
Siksi on hyvä, että sairaille tai vallitsevan yhteiskunnan sääntöjen mukaan heikommille on muitakin mahdollisuuksia kun asunnottomuus ja katuväkivalta.
Aina on ongelmia. On hienoa että on myös hoitoa. Ja toimeentuloa nille jotka ei pärjää.
En usko et kovin monella on helppoa olla 10 vuotta, 30 vuotta työkyvytön. Usein se meinaa sitä että et kykene myös mihinkään muuhun, harrastuksiin, jne. Työkyvyttömyyden perusteena on jokaikinen kerta SAIRAUS!!! Kuka todella haluaa olla sairas? Esim viikko flunssassa voi joskus olla kivaa, kun on tekosyy levätä. Mut miltä tuntuu olla 10 vuotta sairaana putkeen, kun joka päivä yrität täysillä toimia mutta yhä uudelleen epäonnistut kun pää ei kestä jne?
Et kykene toimimaan, harrastamaan, monet ei edes ruokaa laittamaan, hygienianhoito jäänyt koska ei ole voimia pitää huolta kropastaan joka tuntuu riesalta.
Kaikki ihmiset ei myöskään ole yhtä fiksuja, eikä se ole mikään häpeä tai ylpeydenaihe, vaan neutraali totuus joka vaan on. Kuten se erilaisuus, herkkyyden, taiteellisuuden, matemaattisuuden, voimakkuuden, kovuuden jne suhteen.
Ja on ihmisiä jotka ei tajua et kaikki ei kykene asioihin johon joku toinen kykenee. Jos itse kykenet johonkin, ei tarkoita sitä et muutkin kykenisi. Kukaan ei kykene kaikkeen mihin kaikki muut kykenee jne. Sama työelämässä jne.
Mut onneks on myös fiksuja aina, jotka on tän yhteiskunnan rakentaneetkin, ja k.o fiksut myös pyrkii täysilä kehittämään tätä yhteiskuntaa yhä paremmaksi. Siihen kuuluu myös heikompien auttaminen. Ihan jo siksi, et jos heikompia ei auta, ne heikot on tuolla kaduilla ns parempien ihmisten kintuissa ja laukuissa kiinni, ongelmia ei voi sivuuttaa, jos ja kun niitä aina on.
Katsokaa kaikkia Suomea kehittymättömämpiä maita, kuinka paljon on mafiaa, rikollisuutta, väkivaltaa, sotiakin.
Ns sivistynyt valtio ei ole eläimellinen valtio, jossa heikompia ei auteta vaan jätetään kadulle, kenties ryöstelemään kun ei ole muuta toimeentuloa. Suomi pyrkii olemaan kehittyneempi valtio, edes hieman. Siksi eläkejärjestelmät ja muut avut.
Ihminen psyykkeineen kasvaa lapsesta asti jo liikkumaan, plus sosiaalisuuteen. Äidit opettaa jo alle vuotiaalle kieltä ja kanssakäymistä.
Kehittyy aikuinen joka on kykeneväinen kommunikaatioon, mutta myös tarvitsee sitä, psyyke on hyvin kielipainotteinen.
Kukaan ei huvikseen siis jättäydy kommunikaatiosta, kanssakäymisestä, ihmissuhteista ulos, pysyvälle eläkkeelle.
Koska sairastaminen on raskainta mitä voi olla, pahin juttu mitä elolliselle täällä nyt voi käydä, kuolemaa en käsittele tässä erikseen.
Aina on olemassa pieniä poikkeuksia, joskus on kuumempia kesiä ja välillä poikkeuksellisen viileitä, välillä kiva ihminen suuttuu poikkeuksellisesti, välillä vahva ihminen murtuu yllättäen, välillä heikompi kykenee upeisiin suorituksiin sattumalta tai yllättäen jne.
Poikkeuksia on kaikessa, ja on hölmöä niiden perusteella tuomita valtavat määrät ihmisiä jotka on vaikkapa eläkkeellä täysin syystä, ja olisivat kuuluneet päästä jo vuosia aikaisemmin.
Aina on joukossa yksi lintsari, mutta argumentiksi ei käy, vastaavasti varmana löytyy aina jostain esim eläkeläinen joka ei kestä vaikka kuukaudessa saisi kuinka paljon rahaa ja päätyy sitten itsemurhaan tai jonkun toisen tappamiseen, mutta ei kelpaa oikeen argumentiksi nostaa eläkkeiden määrä pilviin koska yhteiskunta ei taloudellisest kestäisi.
Järjen käyttö, pohdinta ja suhteellisuus argumentoinnissa siis.
Työkyvyttömyyseläkkeet nyky-yhteiskunnassa on vähän pakko-juttu olla olemassa. Jos halutaan et Suomi pysyy jotenkuten rauhallisena edes. Ei tämä maa nytkään täydellinen ole, mut ei ole mitään syytä pahentaa tilannetta vaikeuttamalla eläkkeellepääsyä entisestään, koska se jo nyt on vaikeaa ja vuosien prosessi jokaisella, useat ei pääse lainkaan vaikka työkyky mennyt, syynä psyyke, selkä rikki, nivelrikko tai monet muut syyt.
Ihminen on sosiaalinen olento, myös ujot, epävarmat, narsistit, kaikki, ja riippuvainen kommunikonnista, kielestä, yhteydestä muihin ihmisiin, vähintäänkin sanomalehtien tai radion muodossa. Mutta suurin osa kaipaa myös olla osa yhteiskuntaa, kokea olevansa merkittävä tai tärkeä, kuinka moni kestäisi edes yhtä vuotta istua paikallaan kykenemättömänä opskelemaan tai työhön.
Annettakoon sairaille mahdollisuus edes kotonaan olla, ei heillä helppoa sielläkään ole.
Jos joku jonkun pummin tuntee, niin antakoon hänenkin olla rauhassa, todennäköisesti hän on hyvin harvinainen tapaus, poikkeus, jollaisia on ollut ja tulee olemaan vaikka ois minkälainen yhteiskunta. Mut harvassa on ne jotka kestää toimettomuutta, maailma perustuu liikkeeseen, myös ihmiselämä.
Psyyke muuttuu vanhetessa, jokainen päivä on erilainen, jokainen vuosi. Maailma ja luonto on liikettä ja jatkuvia muutoksia, myös ihmisen elämä ja mieli. Ei kukaan pitkiä jaksoja paikallaan pysty olemaan. Jos pystyy niin on tod näk pahasti sairas, ja heitä varten nimenomaan on nämä systeemit.
Ja se on myös meidän terveiden etu. Meidän kaikkien etu.
Vielä lopuksi pointti, minkä kaikki tietää omasta elämästään ja kaveripiiristään; Jokaisella on oma elämänpolku, omanlaiset vanhempansa, omanlaiset vuodet, jokasella hajoo hammas eri aikaan ja jollain polvi, jollain avioeroja kolme, jollakin työpaikan menetyksiä vastaava määrä. Eli kaikilla menee henk koht psyykkeen ominaisuuksien mukaan myös elämänpolku eri tavalla ja sattumusten kautta, ja jokaiselle muotuutuu sitä kautta eri haasteita, joillekin helpompi elämä, toiselle vaikeampi.
Kun nuo yhdistää siihen, et eri ihmiset kestää eri juttuja helpommin, toiset niitä avioeroja ja toiset työpaikanmenetyksiä, kolmannet maailmanmurheita ja neljännet ihmisten kovuutta, eli kaikki eri juttuja kestää eri tavalla, niin ei ole syytä tuomita ketään joka on sairastunut.
Me kaikki tarvitaan toisiamme eikä sitä asiaa pääse pakoon millään, sen jokainen terve tajuaa kyllä viimeistään aikuisena, kun ympäristöään katselee. Terve ihminen on toimintakykyinen ja haluaa auttaa muita, koska koko yhteiskunta pyörii YHTEIStyöllä lämmityksestä, viljelemisestä ja teiden huollosta lähtien.
Tarvitset että läheisesi työskentelee, ja että työskentelet myös itse heitä ja itseäs varten. Mikäli ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa, on toimintakyvytön, sairas, siinä mielessä että eläinmaailmassa kuolisi nälkään jos ei kykene esim metsästämään. Tällä tavalla määrittelemme sairauksia, kykenemätön johonkin tehtävään.
Mikäli on sairas, suotakoon hänelle apu.
Yleistin tässä moniakin asioita, mutta ideani on se, että älkää tuomitko sairaita. Älkääkä muitakaan asioita, tutustumatta ja perehtymättä kunnolla ensin=)
Nättiä kevättä kaikille, toivon kaikille parasta mahdollista elämää jatkoon, IHAN jokaiselle joka tän eksyy lukemaan!
Moi.
Kaikki ei oo samanlaisia, jokainen persoonallisuus soveltuu erilaisiin vaatimuksiin ja vapauksiin yksilöllisesti.
Tuntuu että mielenterveysongelmat on kilttien sairaus, näin yleistäen. Ehkä kiltimmässä yhteiskunnassa jossa kaikki välittäis kunnolla toisesta (et voi kadulla pysähtyy oikeen ajan kans kuuntelee toista ja auttamaan tien yli jne) ja jossa ei olis lainkaan väkivaltaa ja valehtelua, niin nuo kovemmat muita haukkuvat olis siellä psyk osastolla, koska eivät kestäisi olla vähemmistöä, jota tällä hetkellä herkät ja syvälliset on.
Huvikseen ei ole työkyvyttömyysjärjestelmiä, ne on juuri siksi että kaikki ei ole samanlaisia ja on ihmisii jotka putoo kadulle kun eivät kestä kovaa painetta, eri ihmiset kestää eri juttuja.
Ehkäpä aina on jossain yksilö joka laiskuuttaan hakeutuu sairaslomille, mut vastaavasti on valtava läjä ihmisiä jotka ei kestä mutta silti jatkavat työskentelyä koko elämän vaikka ansaitsivat jo omilla sairasvakuutusmaksuillaan lepoa välillä.
Nimenomaan, koska meitä on niin erilaisia. Joku lintsaa, joku taas tekee muidenkin edestä vaikka ei kestä jne. Kolmannet ei taas kestä ja saavatkin apua sitten kuten kuuluu.
Mut vastaavan erilaisuuden vuoksi on nuo työkyvyttömyyseläkkeet mahdollisia myös psyykkisistä syistä, ja hyvä niin.
Jokaisessa yhteiskunnassa missä on ihmisiä, tulee olemaan niitä jotka on vaikeuksissa, ja niitä jotka pärjäävät paremmin kuin keskiverrot. Jokaisessa yhteiskunnassa on ongelmia. Koska ihmiset on erilaisia. Ihmiset on persoonia, eivät kiviä. Vaikka nekin on keskenään erilaisia. Koko maailma on itseasiassa aika monimuotoinen.
On hyvä että on psyykkisesti hajonneille muitakin mahdollisuuksia kuin kadut, ja kenties väkivaltaiset ryöstöharrasteet tai muu sekoilu, kuten vaikkapa noissa eteläamerikan valtioissa joissa on meitä kehittymättömämmät järjestelmät.
Miltä tuntuu, kun ei ole työkykyä eikä toimeentuloa? Mitä teet, asunto mennyt, mihinkään et pääse töihin koska pää ei kestä tehdä mitään kauempaa kun 10 sek kerrallaan?
Kaikki on erilaisia, jollekin 10 tuntii jotakin asiaa on helppo, joku haluaa tappaa jos pakotetaan minuutti keskittymään.
Siksi on hyvä, että sairaille tai vallitsevan yhteiskunnan sääntöjen mukaan heikommille on muitakin mahdollisuuksia kun asunnottomuus ja katuväkivalta.
Aina on ongelmia. On hienoa että on myös hoitoa. Ja toimeentuloa nille jotka ei pärjää.
En usko et kovin monella on helppoa olla 10 vuotta, 30 vuotta työkyvytön. Usein se meinaa sitä että et kykene myös mihinkään muuhun, harrastuksiin, jne. Työkyvyttömyyden perusteena on jokaikinen kerta SAIRAUS!!! Kuka todella haluaa olla sairas? Esim viikko flunssassa voi joskus olla kivaa, kun on tekosyy levätä. Mut miltä tuntuu olla 10 vuotta sairaana putkeen, kun joka päivä yrität täysillä toimia mutta yhä uudelleen epäonnistut kun pää ei kestä jne?
Et kykene toimimaan, harrastamaan, monet ei edes ruokaa laittamaan, hygienianhoito jäänyt koska ei ole voimia pitää huolta kropastaan joka tuntuu riesalta.
Kaikki ihmiset ei myöskään ole yhtä fiksuja, eikä se ole mikään häpeä tai ylpeydenaihe, vaan neutraali totuus joka vaan on. Kuten se erilaisuus, herkkyyden, taiteellisuuden, matemaattisuuden, voimakkuuden, kovuuden jne suhteen.
Ja on ihmisiä jotka ei tajua et kaikki ei kykene asioihin johon joku toinen kykenee. Jos itse kykenet johonkin, ei tarkoita sitä et muutkin kykenisi. Kukaan ei kykene kaikkeen mihin kaikki muut kykenee jne. Sama työelämässä jne.
Mut onneks on myös fiksuja aina, jotka on tän yhteiskunnan rakentaneetkin, ja k.o fiksut myös pyrkii täysilä kehittämään tätä yhteiskuntaa yhä paremmaksi. Siihen kuuluu myös heikompien auttaminen. Ihan jo siksi, et jos heikompia ei auta, ne heikot on tuolla kaduilla ns parempien ihmisten kintuissa ja laukuissa kiinni, ongelmia ei voi sivuuttaa, jos ja kun niitä aina on.
Katsokaa kaikkia Suomea kehittymättömämpiä maita, kuinka paljon on mafiaa, rikollisuutta, väkivaltaa, sotiakin.
Ns sivistynyt valtio ei ole eläimellinen valtio, jossa heikompia ei auteta vaan jätetään kadulle, kenties ryöstelemään kun ei ole muuta toimeentuloa. Suomi pyrkii olemaan kehittyneempi valtio, edes hieman. Siksi eläkejärjestelmät ja muut avut.
Ihminen psyykkeineen kasvaa lapsesta asti jo liikkumaan, plus sosiaalisuuteen. Äidit opettaa jo alle vuotiaalle kieltä ja kanssakäymistä.
Kehittyy aikuinen joka on kykeneväinen kommunikaatioon, mutta myös tarvitsee sitä, psyyke on hyvin kielipainotteinen.
Kukaan ei huvikseen siis jättäydy kommunikaatiosta, kanssakäymisestä, ihmissuhteista ulos, pysyvälle eläkkeelle.
Koska sairastaminen on raskainta mitä voi olla, pahin juttu mitä elolliselle täällä nyt voi käydä, kuolemaa en käsittele tässä erikseen.
Aina on olemassa pieniä poikkeuksia, joskus on kuumempia kesiä ja välillä poikkeuksellisen viileitä, välillä kiva ihminen suuttuu poikkeuksellisesti, välillä vahva ihminen murtuu yllättäen, välillä heikompi kykenee upeisiin suorituksiin sattumalta tai yllättäen jne.
Poikkeuksia on kaikessa, ja on hölmöä niiden perusteella tuomita valtavat määrät ihmisiä jotka on vaikkapa eläkkeellä täysin syystä, ja olisivat kuuluneet päästä jo vuosia aikaisemmin.
Aina on joukossa yksi lintsari, mutta argumentiksi ei käy, vastaavasti varmana löytyy aina jostain esim eläkeläinen joka ei kestä vaikka kuukaudessa saisi kuinka paljon rahaa ja päätyy sitten itsemurhaan tai jonkun toisen tappamiseen, mutta ei kelpaa oikeen argumentiksi nostaa eläkkeiden määrä pilviin koska yhteiskunta ei taloudellisest kestäisi.
Järjen käyttö, pohdinta ja suhteellisuus argumentoinnissa siis.
Työkyvyttömyyseläkkeet nyky-yhteiskunnassa on vähän pakko-juttu olla olemassa. Jos halutaan et Suomi pysyy jotenkuten rauhallisena edes. Ei tämä maa nytkään täydellinen ole, mut ei ole mitään syytä pahentaa tilannetta vaikeuttamalla eläkkeellepääsyä entisestään, koska se jo nyt on vaikeaa ja vuosien prosessi jokaisella, useat ei pääse lainkaan vaikka työkyky mennyt, syynä psyyke, selkä rikki, nivelrikko tai monet muut syyt.
Ihminen on sosiaalinen olento, myös ujot, epävarmat, narsistit, kaikki, ja riippuvainen kommunikonnista, kielestä, yhteydestä muihin ihmisiin, vähintäänkin sanomalehtien tai radion muodossa. Mutta suurin osa kaipaa myös olla osa yhteiskuntaa, kokea olevansa merkittävä tai tärkeä, kuinka moni kestäisi edes yhtä vuotta istua paikallaan kykenemättömänä opskelemaan tai työhön.
Annettakoon sairaille mahdollisuus edes kotonaan olla, ei heillä helppoa sielläkään ole.
Jos joku jonkun pummin tuntee, niin antakoon hänenkin olla rauhassa, todennäköisesti hän on hyvin harvinainen tapaus, poikkeus, jollaisia on ollut ja tulee olemaan vaikka ois minkälainen yhteiskunta. Mut harvassa on ne jotka kestää toimettomuutta, maailma perustuu liikkeeseen, myös ihmiselämä.
Psyyke muuttuu vanhetessa, jokainen päivä on erilainen, jokainen vuosi. Maailma ja luonto on liikettä ja jatkuvia muutoksia, myös ihmisen elämä ja mieli. Ei kukaan pitkiä jaksoja paikallaan pysty olemaan. Jos pystyy niin on tod näk pahasti sairas, ja heitä varten nimenomaan on nämä systeemit.
Ja se on myös meidän terveiden etu. Meidän kaikkien etu.
Vielä lopuksi pointti, minkä kaikki tietää omasta elämästään ja kaveripiiristään; Jokaisella on oma elämänpolku, omanlaiset vanhempansa, omanlaiset vuodet, jokasella hajoo hammas eri aikaan ja jollain polvi, jollain avioeroja kolme, jollakin työpaikan menetyksiä vastaava määrä. Eli kaikilla menee henk koht psyykkeen ominaisuuksien mukaan myös elämänpolku eri tavalla ja sattumusten kautta, ja jokaiselle muotuutuu sitä kautta eri haasteita, joillekin helpompi elämä, toiselle vaikeampi.
Kun nuo yhdistää siihen, et eri ihmiset kestää eri juttuja helpommin, toiset niitä avioeroja ja toiset työpaikanmenetyksiä, kolmannet maailmanmurheita ja neljännet ihmisten kovuutta, eli kaikki eri juttuja kestää eri tavalla, niin ei ole syytä tuomita ketään joka on sairastunut.
Me kaikki tarvitaan toisiamme eikä sitä asiaa pääse pakoon millään, sen jokainen terve tajuaa kyllä viimeistään aikuisena, kun ympäristöään katselee. Terve ihminen on toimintakykyinen ja haluaa auttaa muita, koska koko yhteiskunta pyörii YHTEIStyöllä lämmityksestä, viljelemisestä ja teiden huollosta lähtien.
Tarvitset että läheisesi työskentelee, ja että työskentelet myös itse heitä ja itseäs varten. Mikäli ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa, on toimintakyvytön, sairas, siinä mielessä että eläinmaailmassa kuolisi nälkään jos ei kykene esim metsästämään. Tällä tavalla määrittelemme sairauksia, kykenemätön johonkin tehtävään.
Mikäli on sairas, suotakoon hänelle apu.
Yleistin tässä moniakin asioita, mutta ideani on se, että älkää tuomitko sairaita. Älkääkä muitakaan asioita, tutustumatta ja perehtymättä kunnolla ensin=)
Nättiä kevättä kaikille, toivon kaikille parasta mahdollista elämää jatkoon, IHAN jokaiselle joka tän eksyy lukemaan!
Moi.
T
Toipumaton
Vieras
Ongelma on että on paljon ihmisiä jotka käyttäneet systeemiä väärin.
Kun oikeasti tarve saada talous pysymään kohtalaisesti kunnossa eikä tarvitse harkita itsemurhaa kuten itse tehnyt useaan otteeseen..
Minua pinnalla pitävt tekijät kolme poikaani..rikoin selän jo 20v raksalla työhistoirassa pärjäsin aluksi jotenkin kovan treenin avulla.ollessani 34v alkoi taas ongelmat..selkä ei kestänyt työtä. jatkuvat sairaslomat ja pahenevat kivut. Valvottivat ja nyt perheellisenä rassasivat silloista aviopuolisoani. Kuntoutuksesta haettiin apua. Sinnittelin n.40 vuotiaaksi missä oli jo uusi ammatti opiskeltu selkää kuntoutettu kilo kaupalla lääkitystä erillaisia toimenpiteitäkin tehty..ei onnistunut..tipuin pois tuilta ja eläke paperit oli hylätty jo toistamiseen..kuulemma viellöä työikää..olin pudonnut työvoimatoimiston vajaakuntoisten ryhmään..työkokeiluja tuli useiat aina sama loppu tulos..selkä ei kestänyt työtä. Öitä en saanut nukuttua kipujaksojen aikana..alkoivat myös mielenterveydelliset ongelmat, verenpaineongelmat, hengitys ongelmat jne lista loputon..useita harkintoja elämän päättämis tavoista..ajanko autolla puuhun..jokeen jne hyppäänkö sillalta lukemattomia systeemejä kehittelin jopa kaasua..syanidia..huh kaikenlaista pojat pitivät kuitenkin pinnalla salasin asiat mutta kerroin että olen asiaa harkinnut..
Koin tulleeni petetyksi sillä olinhan aina pitänyt työnteosta ja urheilusta..painoni alkoi nousta jatkuvien vammojen takia..mielenterveysongelmat pahenivat..tuki työ onnistui n6v..olin alkuun 6h töissä ja sinnittelin n.4v mutta eroon johtanut jatkuvat ja pahenevat mielenterveysongelmat jatkuvien selkäkipujen vuoksi päättyi n.2 vuoden työkyvyttömyysaikaan sekä työpaikan menetykseen..minua ei hyväksytty että työkykyni olisi pienentynyt? nyt työkokeiluja joista 2009-2011 oli 4 ja kesällä 2011 ilmoittauduin selkä tutkimuksiin vaivojen taas pahettua..mielenterveytäni oli hoidettu säännöllisesti vuodesta 2007..sekä sydän vaivoja ja hengitys ongelmia..väliin aktiivisemmin vaäliin hiljakseen kluten nyt kun odottavat että paranen? olen nyt menossa magneettikuvaan ja heinäkuussa 2011 aloitettu tutkimus seisoo paikallaan odottaa tuota kuvausta..nyt marraskuu..töitä olen etsinyt kun työttömyysrahat ei riitä elämiseen..harkitsen koko ajan elämäni päättämistä..en jaksa enään..poikani pitävät minua pinnalla..kun ihmiset käyttävät systeemiä väärin ei tätä tukimuotoa saa ainakaan minä..siispä vaihto ehtoja kaksi yrittää jaksaa tai sitten tehdä itsemurha kummankohan valitsisin hm..
M
meesis
Vieras
Hienoa kun joku haluaa heti mielenterveyden takia eläkkeelle jos vähän opiskelu into kärsii ja mikään ei kiinnosta..
Kai siinä yleensä on psykologin, psykiatrin, hoitajien ja joskus toimintaterapiankin istuntoja + kuntoutusta ym.
Kai siinä yleensä on psykologin, psykiatrin, hoitajien ja joskus toimintaterapiankin istuntoja + kuntoutusta ym.