Kirjoittelinkin jo aiemmin kuinka naapurimme on saanut riesan ekaluokkalaisesta pojasta, joka tulee joka päivä leikkimään, viipyy tuntitolkulla ja mankuu ettei ole tekemistä ja haluaisi pelata pelikoneella. Naapurissa on 5v tyttö. Poika tulee meillekin välillä jos olemme esim. sopineet leikkitreffit naapurintytön kanssa (meillä 2v, 4v ja 6v tytöt), lapset eivät oikein leiki mitään järkevää kun tämä poika hallitsee kaikkea, lopulta hän saa aina houkuteltua naapurintytön haluamaan kotiin pelaamaan hänen kanssaan. Ei se mitään haittaisi jos tulisi ihan kunnolla leikkimään, mutta mikään leikki ei näy onnistuvan yhdessä.
Eilen naapurintyttö oli jo meillä pihalla leikkimässä kun tämä poika tuli paikalle 9v kaverinsa kanssa, ensi töikseen hän ilmoitti kaverilleen että "sun pitäis jo lähtee kotiin". Meidän lastemme leikit loppuivat siihen, he jäivät hengailemaan pihatielle kun poika alkoi houkutella naapurintyttöä taas pelaamaan. Tytön äiti kyllä yritti sanoa että ei kun nyt leikitään täällä, mutta lopulta kuitenkin lähtivat (mekin menimme kyllä syömään).
Minusta tuntuu niin kamalalta sanoa vieraalle lapselle (asuu vajaan kilometrin päässä, en tunne vanhempia kuin ulkonäöltä ) ettei pihaan saa tulla leikkimään, mutta pakko kai se on jotenkin saada ajettua hänet pois (naapurissakin inttää kuulemma vastaan kun ovat kauppaan lähdössä ja pojan pitäisi lähteä kotiin).
Muutenkin ihmetyttää kuinka ekaluokkalainen saa olla tuntikausia kotoa pois (parinkin ruoka-ajan yli), eikä vanhemmilla ole tietoa missä hän on. Pitäisiköhän minun lähteä ensi kerralla saattelemaan poika kotiin niin pääsisin juttusille vanhempien kanssa, en oikein muuten kehtaa käydä soittamassa ovikelloa ja mennä kertomaan millainen riesa poika on. Tai lenkkeillä pojan kodin ohi ahkerasti ja toivoa törmääväni hänen äitiinsä
Onpa hankalaa, kai näitä tilanteita tulee jatkossakin jahka lapset kasvavat ja heidän kaveripiirinsä laajenee.
Eilen naapurintyttö oli jo meillä pihalla leikkimässä kun tämä poika tuli paikalle 9v kaverinsa kanssa, ensi töikseen hän ilmoitti kaverilleen että "sun pitäis jo lähtee kotiin". Meidän lastemme leikit loppuivat siihen, he jäivät hengailemaan pihatielle kun poika alkoi houkutella naapurintyttöä taas pelaamaan. Tytön äiti kyllä yritti sanoa että ei kun nyt leikitään täällä, mutta lopulta kuitenkin lähtivat (mekin menimme kyllä syömään).
Minusta tuntuu niin kamalalta sanoa vieraalle lapselle (asuu vajaan kilometrin päässä, en tunne vanhempia kuin ulkonäöltä ) ettei pihaan saa tulla leikkimään, mutta pakko kai se on jotenkin saada ajettua hänet pois (naapurissakin inttää kuulemma vastaan kun ovat kauppaan lähdössä ja pojan pitäisi lähteä kotiin).
Muutenkin ihmetyttää kuinka ekaluokkalainen saa olla tuntikausia kotoa pois (parinkin ruoka-ajan yli), eikä vanhemmilla ole tietoa missä hän on. Pitäisiköhän minun lähteä ensi kerralla saattelemaan poika kotiin niin pääsisin juttusille vanhempien kanssa, en oikein muuten kehtaa käydä soittamassa ovikelloa ja mennä kertomaan millainen riesa poika on. Tai lenkkeillä pojan kodin ohi ahkerasti ja toivoa törmääväni hänen äitiinsä
Onpa hankalaa, kai näitä tilanteita tulee jatkossakin jahka lapset kasvavat ja heidän kaveripiirinsä laajenee.