P
pohdin
Vieras
Tätä olen miettinyt. Jos vaikka olet keittiössä tekemässä välipalaa ja vauva alkaa itkeä, jätätkö välipalan tekemisen siihen ja menet vauvan luo vai teetkö homman ensin loppuun?
M
mie
Vieras
Vauva ei ikinä itke turhaan, neljän lapsen äitinä voin vakuuttaa tuon. Reagoin vauvan itkuu AINA heti.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Mitä jos jollain muulla niistä neljästä lapsesta on hätä? Ainako jätät sen kesken ja menet vauvan tykö?
Y
yhden äiti
Vieras
Ä
äityli
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No järki päähän - kyllä se prioriteetti löytyy kun hätä tulee. Mahtuu siihen syliin useampikin samaan aikaa. meillä kolme ainakin.
N
Nimra
Vieras
Riippuu toki itkun laadusta, joskus menen heti ja joskus laitan kahvin tippumaan ja leivät valmiiksi 
V
vieras
Vieras
Täällä on yksi huono äiti, joka ei toisen kohdalla enää reagoi heti, etenkään öisin. Toinen on(kin) sitten paljon rauhallisempi ja nukkuu selvästi paremmin yönsä.
N
Nalkuttava Talonmies
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ajatar:
Vähän näin. Esim kyllä minä paskalla istun loppuun asti, kun tiesin että kyse ei ollut hengen hädästä. En kuitenkaan katsonut "kauniita ja rohkeita" loppuun asti.
M
mamma
Vieras
Se riippuu itkusta!
Itse olen kolmen äiti ja erotan lapsen äänestä miten nopeaa huomioo hän tarvitsee.
Aina en säntää ekasta äänähdyksestä, joskus lapsi nukkuu ja lopettaa itse pian, joskus taas kuulee heti että nyt jätän kaiken ja menen juoksuaskelilla!
Kun jaloissa pörrää pari leikki-ikästä vauvan lisäksi niin tarttee muistaa ettei jätä puukkoa pöydälle sännätessä, vauvalla on harvoin NIIN kova avuntarve ettei kovallakaan itkulla voisi odottaa hetkeä, esim. kuivaan yhden takapuolta..
Samaten kun väsyneelle äidille sanotaan että jätä lapsi ja poistu jos ei jaksa tilanteessa ja minusta lapsen yksinjättäminen on tylympää kuin antaa lapsen odottaa hetki -lapsi oppii että vanhempi kyllä tulee paikalle!
Se, että menee paikalle AINA pienestäkin äänähdyksestä saattaa olla hankala opettaa pois? Kun lapsi saa saman huomion aina tarvitessaan ja kohta lapsi ihmettelee miksi niin ei aina tehdä.
Itse olen kolmen äiti ja erotan lapsen äänestä miten nopeaa huomioo hän tarvitsee.
Aina en säntää ekasta äänähdyksestä, joskus lapsi nukkuu ja lopettaa itse pian, joskus taas kuulee heti että nyt jätän kaiken ja menen juoksuaskelilla!
Kun jaloissa pörrää pari leikki-ikästä vauvan lisäksi niin tarttee muistaa ettei jätä puukkoa pöydälle sännätessä, vauvalla on harvoin NIIN kova avuntarve ettei kovallakaan itkulla voisi odottaa hetkeä, esim. kuivaan yhden takapuolta..
Samaten kun väsyneelle äidille sanotaan että jätä lapsi ja poistu jos ei jaksa tilanteessa ja minusta lapsen yksinjättäminen on tylympää kuin antaa lapsen odottaa hetki -lapsi oppii että vanhempi kyllä tulee paikalle!
Se, että menee paikalle AINA pienestäkin äänähdyksestä saattaa olla hankala opettaa pois? Kun lapsi saa saman huomion aina tarvitessaan ja kohta lapsi ihmettelee miksi niin ei aina tehdä.
M
mamma
Vieras
Se riippuu itkusta!
Itse olen kolmen äiti ja erotan lapsen äänestä miten nopeaa huomioo hän tarvitsee.
Aina en säntää ekasta äänähdyksestä, joskus lapsi nukkuu ja lopettaa itse pian, joskus taas kuulee heti että nyt jätän kaiken ja menen juoksuaskelilla!
Kun jaloissa pörrää pari leikki-ikästä vauvan lisäksi niin tarttee muistaa ettei jätä puukkoa pöydälle sännätessä, vauvalla on harvoin NIIN kova avuntarve ettei kovallakaan itkulla voisi odottaa hetkeä, esim. kuivaan yhden takapuolta..
Samaten kun väsyneelle äidille sanotaan että jätä lapsi ja poistu jos ei jaksa tilanteessa ja minusta lapsen yksinjättäminen on tylympää kuin antaa lapsen odottaa hetki -lapsi oppii että vanhempi kyllä tulee paikalle!
Se, että menee paikalle AINA pienestäkin äänähdyksestä saattaa olla hankala opettaa pois? Kun lapsi saa saman huomion aina tarvitessaan ja kohta lapsi ihmettelee miksi niin ei aina tehdä.
Itse olen kolmen äiti ja erotan lapsen äänestä miten nopeaa huomioo hän tarvitsee.
Aina en säntää ekasta äänähdyksestä, joskus lapsi nukkuu ja lopettaa itse pian, joskus taas kuulee heti että nyt jätän kaiken ja menen juoksuaskelilla!
Kun jaloissa pörrää pari leikki-ikästä vauvan lisäksi niin tarttee muistaa ettei jätä puukkoa pöydälle sännätessä, vauvalla on harvoin NIIN kova avuntarve ettei kovallakaan itkulla voisi odottaa hetkeä, esim. kuivaan yhden takapuolta..
Samaten kun väsyneelle äidille sanotaan että jätä lapsi ja poistu jos ei jaksa tilanteessa ja minusta lapsen yksinjättäminen on tylympää kuin antaa lapsen odottaa hetki -lapsi oppii että vanhempi kyllä tulee paikalle!
Se, että menee paikalle AINA pienestäkin äänähdyksestä saattaa olla hankala opettaa pois? Kun lapsi saa saman huomion aina tarvitessaan ja kohta lapsi ihmettelee miksi niin ei aina tehdä.
M
mamma
Vieras
Se riippuu itkusta!
Itse olen kolmen äiti ja erotan lapsen äänestä miten nopeaa huomioo hän tarvitsee.
Aina en säntää ekasta äänähdyksestä, joskus lapsi nukkuu ja lopettaa itse pian, joskus taas kuulee heti että nyt jätän kaiken ja menen juoksuaskelilla!
Kun jaloissa pörrää pari leikki-ikästä vauvan lisäksi niin tarttee muistaa ettei jätä puukkoa pöydälle sännätessä, vauvalla on harvoin NIIN kova avuntarve ettei kovallakaan itkulla voisi odottaa hetkeä, esim. kuivaan yhden takapuolta..
Samaten kun väsyneelle äidille sanotaan että jätä lapsi ja poistu jos ei jaksa tilanteessa ja minusta lapsen yksinjättäminen on tylympää kuin antaa lapsen odottaa hetki -lapsi oppii että vanhempi kyllä tulee paikalle!
Se, että menee paikalle AINA pienestäkin äänähdyksestä saattaa olla hankala opettaa pois? Kun lapsi saa saman huomion aina tarvitessaan ja kohta lapsi ihmettelee miksi niin ei aina tehdä.
Itse olen kolmen äiti ja erotan lapsen äänestä miten nopeaa huomioo hän tarvitsee.
Aina en säntää ekasta äänähdyksestä, joskus lapsi nukkuu ja lopettaa itse pian, joskus taas kuulee heti että nyt jätän kaiken ja menen juoksuaskelilla!
Kun jaloissa pörrää pari leikki-ikästä vauvan lisäksi niin tarttee muistaa ettei jätä puukkoa pöydälle sännätessä, vauvalla on harvoin NIIN kova avuntarve ettei kovallakaan itkulla voisi odottaa hetkeä, esim. kuivaan yhden takapuolta..
Samaten kun väsyneelle äidille sanotaan että jätä lapsi ja poistu jos ei jaksa tilanteessa ja minusta lapsen yksinjättäminen on tylympää kuin antaa lapsen odottaa hetki -lapsi oppii että vanhempi kyllä tulee paikalle!
Se, että menee paikalle AINA pienestäkin äänähdyksestä saattaa olla hankala opettaa pois? Kun lapsi saa saman huomion aina tarvitessaan ja kohta lapsi ihmettelee miksi niin ei aina tehdä.
M
mamma
Vieras
Se riippuu itkusta!
Itse olen kolmen äiti ja erotan lapsen äänestä miten nopeaa huomioo hän tarvitsee.
Aina en säntää ekasta äänähdyksestä, joskus lapsi nukkuu ja lopettaa itse pian, joskus taas kuulee heti että nyt jätän kaiken ja menen juoksuaskelilla!
Kun jaloissa pörrää pari leikki-ikästä vauvan lisäksi niin tarttee muistaa ettei jätä puukkoa pöydälle sännätessä, vauvalla on harvoin NIIN kova avuntarve ettei kovallakaan itkulla voisi odottaa hetkeä, esim. kuivaan yhden takapuolta..
Samaten kun väsyneelle äidille sanotaan että jätä lapsi ja poistu jos ei jaksa tilanteessa ja minusta lapsen yksinjättäminen on tylympää kuin antaa lapsen odottaa hetki -lapsi oppii että vanhempi kyllä tulee paikalle!
Se, että menee paikalle AINA pienestäkin äänähdyksestä saattaa olla hankala opettaa pois? Kun lapsi saa saman huomion aina tarvitessaan ja kohta lapsi ihmettelee miksi niin ei aina tehdä.
Itse olen kolmen äiti ja erotan lapsen äänestä miten nopeaa huomioo hän tarvitsee.
Aina en säntää ekasta äänähdyksestä, joskus lapsi nukkuu ja lopettaa itse pian, joskus taas kuulee heti että nyt jätän kaiken ja menen juoksuaskelilla!
Kun jaloissa pörrää pari leikki-ikästä vauvan lisäksi niin tarttee muistaa ettei jätä puukkoa pöydälle sännätessä, vauvalla on harvoin NIIN kova avuntarve ettei kovallakaan itkulla voisi odottaa hetkeä, esim. kuivaan yhden takapuolta..
Samaten kun väsyneelle äidille sanotaan että jätä lapsi ja poistu jos ei jaksa tilanteessa ja minusta lapsen yksinjättäminen on tylympää kuin antaa lapsen odottaa hetki -lapsi oppii että vanhempi kyllä tulee paikalle!
Se, että menee paikalle AINA pienestäkin äänähdyksestä saattaa olla hankala opettaa pois? Kun lapsi saa saman huomion aina tarvitessaan ja kohta lapsi ihmettelee miksi niin ei aina tehdä.
Ei joka äännähdyksestä tarvii juosta vauvan luokse. Meillä ainakin pikkunen voi välillä itkahdella mutta jatkaa kuitenkin hetken päästä uniaan. En halua edes opettaa siihen että kun vauva inahtaa niin äiti juokee paikalle. Ei siitä sitten tulevaisuudessa tule yhtään mitään! Maalaisjärkeä käytän tässäkin asiassa.
V
Virve
Vieras
Esikoisen kanssa reagoin heti itkuun niin ettei ehtinyt edes kunnolla alkaa kun olin jo lohduttamassa ja helppo oli vauva- aika ja uskon sen johtuvan osaltaan siitä että vauvalla oli jo alusta asti turvallisuuden tunne kun kokoajan olin lähellä. Mä koen että pääsin helpommalla itse kun itku ei ehtinyt vielä kovaksi ja rauhoittuminen tapahtui nopeasti.
Nyt toinen lapsi on masussa kasvamassa ja aika näyttää miten kahden lapsen kanssa joutuu toimimaan.
Nyt toinen lapsi on masussa kasvamassa ja aika näyttää miten kahden lapsen kanssa joutuu toimimaan.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Virve:
Ihan sama juttu. Mä reagoin jo kitinään ja HETI ilman viivytystä. Meillä ei vauva itkenyt ensimmäiseen 3 kuukauteen kuin tasan 2 kertaa. Ei tarvinnut itkeä, kun reagoin jo kitinään. Imetin heti kun teki nälkäeleitä. En koskaan tiennyt, mitä on nälkäitku. Öisin nukkui kyljessäni kiinni ja heräsin imettää, ku vauva liikehti ja hamui suullaan. Ei siis itkenyt öisinkään. Kun sitten alkoi itkemään, niin vastasin heti. 3 ekan kk jälkeen meillä itkettiin vain muutamia minuutteja yhteensä per päivä. Joskus meni viikko, ettei ehtinyt itkemään lainkaan. Varmasti vaikutusta on tempperamentilla mutta myös käytöksessäni. Vauva esim. kulki mukanani miltei koko ajan kantoliinassa tai sylissä tai köllöttelin sen kaa lattialla. Ei oikein syntynyt tilanteita, että olis rääkyny pää punaisena
V
vieras
Vieras
Pieniä vauvoja hoidettaessa ehkä tärkein vanhempien ominaisuus on ns. responsiivisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vauvan itkuun pitää aina reagoida, koska vauva ei kykene jäsentämään ympäristöään niin hyvin, että voisi käsittää miksei itkuun vastata. Vauva ei itke koskaan turhaan, vaan itku on aina hälytysmerkki. Vanhemmat oppivat vähitellen erottamaan lapsensa itkun eri sävyjä. Kipuitku on kovaa ja kimeää, kun taas nälkäitku vähitellen voimistuvaa.
Vauvat voivat itkeä paitsi nälkäänsä ja janoaan, myös erilaista epämukavaa oloa (kipu, palelu, kuumuus, vaipanvaihdon merkiksi, sairaus, hampaat jne). Vauva osaa itkullaan ilmaista kaipaavansa myös seuraa tai syliä. Jo aivan pienet vauvat tarvitsevatkin muiden ihmisten seuraa, vaikka eivät vielä osaakaan leikkiä. Lasta ei voi liiaksi pitää sylissä.
Vauva rauhoitetaan katsomalla silmiin eikä lasta pidä kääntää selin aikuiseen nähden, sillä katsekontakti on jo aivan pienelle lapselle elintärkeä. Monesti katsekontaktin merkitys tuntuu unohtuvan: levoton lapsi ei aina rauhoitu sylissä ollessaan, jos katsekontakti puuttuu. Pientä vauvaa ei voi liiaksi hemmotella, ja vastaamalla nopeasti vauvan antamiin merkkeihin taataan se, että vauva tuntee itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan. Sellainen vauva, jonka itkuun ei reagoida ei tunne oloaan turvalliseksi. Se ilmenee tyypillisesti esimerkiksi univaikeuksina ja yleisenä tyytymättömyytenä (ns. vaikea vauva).
Mitä vaikeampi vauvan temperamentti on, sitä tärkeämpää on, että vanhemmat herkistyvät kuuntelemaan vauvan antamia signaaleja. Tyypillistä on, etteivät tällaiset ns. vaikeahoitoiset vauvat viihdy itsekseen vaan haluavat syliin, nukkuvat vain lyhyitä jaksoja ja itkevät jäädessään yksin. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, eikä sitä pitäisi sekoittaa esimerkiksi koliikkiin. Vaikean vauvan pitäisi saada olla vanhempien sylissä mahdollisimman paljon, jotta perusturvallisuus kehittyisi, mikä mahdollistaa sen että vauva oppii vähitellen olemaan tyytyväinen myös itsekseen. Vauvaan ei saa kyllästyä, vaikka mikään ei tuntuisi riittävän, sillä se vain pahentaa tilannetta. Toisaalta ongelmatilanteen laukeaminen saattaa jo olla lähempänä kuin arvataankaan. Hoidon laiminlyönti aiheuttaa vauvalle jatkuvan stressin, joka voi kärjistää ongelmia.
Vauvat voivat itkeä paitsi nälkäänsä ja janoaan, myös erilaista epämukavaa oloa (kipu, palelu, kuumuus, vaipanvaihdon merkiksi, sairaus, hampaat jne). Vauva osaa itkullaan ilmaista kaipaavansa myös seuraa tai syliä. Jo aivan pienet vauvat tarvitsevatkin muiden ihmisten seuraa, vaikka eivät vielä osaakaan leikkiä. Lasta ei voi liiaksi pitää sylissä.
Vauva rauhoitetaan katsomalla silmiin eikä lasta pidä kääntää selin aikuiseen nähden, sillä katsekontakti on jo aivan pienelle lapselle elintärkeä. Monesti katsekontaktin merkitys tuntuu unohtuvan: levoton lapsi ei aina rauhoitu sylissä ollessaan, jos katsekontakti puuttuu. Pientä vauvaa ei voi liiaksi hemmotella, ja vastaamalla nopeasti vauvan antamiin merkkeihin taataan se, että vauva tuntee itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan. Sellainen vauva, jonka itkuun ei reagoida ei tunne oloaan turvalliseksi. Se ilmenee tyypillisesti esimerkiksi univaikeuksina ja yleisenä tyytymättömyytenä (ns. vaikea vauva).
Mitä vaikeampi vauvan temperamentti on, sitä tärkeämpää on, että vanhemmat herkistyvät kuuntelemaan vauvan antamia signaaleja. Tyypillistä on, etteivät tällaiset ns. vaikeahoitoiset vauvat viihdy itsekseen vaan haluavat syliin, nukkuvat vain lyhyitä jaksoja ja itkevät jäädessään yksin. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, eikä sitä pitäisi sekoittaa esimerkiksi koliikkiin. Vaikean vauvan pitäisi saada olla vanhempien sylissä mahdollisimman paljon, jotta perusturvallisuus kehittyisi, mikä mahdollistaa sen että vauva oppii vähitellen olemaan tyytyväinen myös itsekseen. Vauvaan ei saa kyllästyä, vaikka mikään ei tuntuisi riittävän, sillä se vain pahentaa tilannetta. Toisaalta ongelmatilanteen laukeaminen saattaa jo olla lähempänä kuin arvataankaan. Hoidon laiminlyönti aiheuttaa vauvalle jatkuvan stressin, joka voi kärjistää ongelmia.
?
.
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minkä ikäinen lapsi on nyt? Mielenkiinnosta vain kysyn, että miten onnistuu kaikki odottamistilanteet yms vai tapahtuuko kaikki heti, kun lapsella tulee jokin tarve johonkin asiaan?
U
unikuu108
Vieras
mäkin vastaan et riippuu itkun tyylistä.alussa varmaan aika helposti,kun totuttelen vielä persoonaan ja tutustutaan..mutta myöhemmin voi vähän älistä ennenkuin menen paikalle.mutta kyllä mä varmaan keskeytän ruokailuni vauvan itkiessä.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Lapsi on nyt 2 vuotias ja tosi hyvin sujuu odottaminen. Kun sanon, että täytyy odottaa, niin hiljaa katselee mua ja odottaa sen pari minsaa ja sitten annan vaikka sen jonkun jutun, mihin ei itse yllä ja mitä pyysi mua antamaan. On hyväntuulinen ja viihtyy omissa leikeissäänkin. Ei roiku puntissa eikä kitise. Ehkä tässä on kuitenkin tulossa uhmaa, eikö kaikille tule? Mutta helppo lapsi ku mikä. Mutta meidän kotonakin on ilmapiiri leppoisa eikä täällä koskaan kukaan huuda. Nukutaan perhepedissä. Eli nukkumaanmenokin sujuu ilman itkuja.
M
mie
Vieras
Vauva tarvitsee huomiota heti kun itkee. Isompi lapsi osaa jo odottaa hetken. Siis niinkuin tuossa aikaisemmin kirjoitin vauva ei itke turhaan, vauvan itkuun pitää/kannattaa reagoida heti.
