\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.07.2005 klo 16:37 Joonan äiti kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.07.2005 klo 00:00 emmiina kirjoitti:
Mä saan ainakin kuunnella kun omat lapset kertovat tuosta äitipuolestaan juttuja... Eivätkä ne mukavia ole.
Äitipuolta ottaa päähän kun esikoiseni on jo häntä pidempi. Meikkaa tyttöjen mielestä ihan liikaa yms.
Oon vaan tyytyväinen kun pääsin aikoinani eroon tuosta ex:stä. Paljon on tavalaan häntä kohtaan hampaankolossa mutta mitä siitä sitten toisaalta...???
Voisiko olla että lapset puhuvat näitä juttuja miehesi uudesta juuri sen takia että haluavat näyttää olevansa "sinun puolellasi"?
Meillä ainakin on huomattu että lapset puhuu toista toisen luona...vain miellyttääkseen!
Ihan varmasti totta tuo. Lapset toimivat näin.
Mutta varsinainseen asiaan, alkuperäiseen kysymykseen: MINÄ!
Minä olen semmoinen exä, joka haukkui ( ja haukkuu edelleen ) ja puhui rumasti lapsille heidän etäisästään!
Senkus kivitätte.
Miksikö?
Pitkä tarina. Lyhyesti: minä halusin erota lasten isästä, ero oli helpotus, mies kohteli minua tavattoman huonosti. Luulin, että nyt kun hän lopultakin minusta pääsee eroon, hän olisi tyytyväinen elämäänsä ja jättäisi minut rauhaan ja se minun jatkuva haukkuminen loppuisi.
Vaan ei.
Jokaisessa mahdollisessa puhelussa piti minut haukkua. Miehen suku jatkoi samaa. Eli päälle tuli sontaa ja useamman ihmisen taholta.
Ymmärrys loppui siinä vaiheessa, kun lasten etäisä puhui sontaa elatusmaksuista. Lapset eivät olleet vielä koulussakaan ja ymmärrys raha-asioihin sen mukainen. "äidillänne on rahaa, minä maksan joka kuukausi sille.... jne"
joten lapset käsittivät että se on heille tarkoitettua rahaa, jolla pitäisi ostaa leluja ja makeisia ja muuta kivaa. Selitä siinä sitten ruuat ja vuokrat ja muut jutut.
Ja sitten isi jutteli vanhoja juttuja siitä, millainen minä "todellisuudessa" ole. Kuulkaa lapset totuus äidistänne. Ne kun eivät kuulu lapsille, ne aikuisten jutut.
Joten annoin tulla takaisin samalla mitalla.
Mites lapset? Nyt jo aikuiset. He nostivat isänsä jalustalle. Pyhimys. He muistavat, miten minä moitin heidän isäänsä, mutta eivät muista miten isä moitti minua - tai sitten silä ei ole merkitystä. Olen vapaata riistaa, minua saa ampua vaikka selkään ja nimenomaan selkään. minähän olin muutenkin inhottava, vastasin arjesta, laitoin kieltoja, en päästänyt, antanut. No, ei isikään, ei vienyt edes uimahallille, mutta isi olikin eri asia.
Minä en ymmärtänyt hänen elämäntapaansa ja maailmaansa, eikä hän minun.
Joten olen tunnustanut harmaana että minäminäminä olen haukkunut lasteni isää, exääni.
Iloinen olin kun hän naisensa löysi, olisi luullut että siinä vaiheessa edes minut rauhaan jättää vaan ei. Ihan piti asioikseen soittaa ja haukkua. Ja sitten kohta lasten isovanhemmat, ja kohta tulee kirje lasten tädiltä - miten toimin väärin ja huonosti ja miten pitäisi ja pitäisi.
Ohi se ei ole täysin vieläkään. Toivon että joskus. ...