Kuinka moni voi käsi sydämmellä sanoa ettei koskaan ole pettänyt yhtäkään seurustelu/avo/avio kumppaniaan?

  • Viestiketjun aloittaja Vieraaksi harmaantunut
  • Ensimmäinen viesti
Vieraaksi harmaantunut
Minä en voi. Nykyistä lasteni isää en ole enkä petä mutta aikaisemmissa suhteissa olen. Enkä ole siitä ylpeä.

Haluan siksi kysyä tätä kun vaikuttaa siltä että palsta on täynnä hurskastelijoita jotka eivät koskaan tee virheitä ja väitetään että ihminen ei voi muuttua.

Minä muutuin, enkä enää petä.
 
no
Mä olen pettänyt ja se kannatti. Löysin elämäni miehen sillä tavoin ja nyt ollaan naimisissa ja perhekkin tehtynä.
Tokikin olisi ollut kaikille osapuolille mukavampaa kun oltaisiin tavattu vapaina ihmisinä. Mutta niin ei vaan käynyt.
 
näin
En ole pettänyt enkä petä!!! Minut on petetty ja jätetty ja sitä en halua koskaan kenellekkään tehdä. Asioiden pitää selvitä muulla tavalla kuin pettämällä!!!!!
 
Eivät taida olla erossa enää.
Minä voin. Tosin 16-vuotiaana tutustuin ihanaan poikaan joka oli ensimmäinen joka tuntui ymmärtävän minua ja niin poispäin ( :p ) ja niinhän siinä kävi, että eräällä lomamatkalla hän petti kanssani tyttöystäväänsä. Menivät kihloihin heti sen loman jälkeen, autoin miestä jopa ostamaan sormuksen sieltä ulkomailta B)

No joo, pentuna sitä oli tyhmä ja naiivi. Itse en ikinä pettäisi miestäni.
 
Eivät taida olla yhdessä enää
Alkuperäinen kirjoittaja Eivät taida olla erossa enää.:
Minä voin. Tosin 16-vuotiaana tutustuin ihanaan poikaan joka oli ensimmäinen joka tuntui ymmärtävän minua ja niin poispäin ( :p ) ja niinhän siinä kävi, että eräällä lomamatkalla hän petti kanssani tyttöystäväänsä. Menivät kihloihin heti sen loman jälkeen, autoin miestä jopa ostamaan sormuksen sieltä ulkomailta B)

No joo, pentuna sitä oli tyhmä ja naiivi. Itse en ikinä pettäisi miestäni.
Siis yhdessä :D
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Mä olen pettänyt ja se kannatti. Löysin elämäni miehen sillä tavoin ja nyt ollaan naimisissa ja perhekkin tehtynä.
Tokikin olisi ollut kaikille osapuolille mukavampaa kun oltaisiin tavattu vapaina ihmisinä. Mutta niin ei vaan käynyt.
Mulla kävi melkolailla samalla tavalla lasteni isän kanssa, eli seurasi siinämielessä jotain hyvääkin. :)

Mutta ikävältä tuntuu ajatella näin jälkikäteen mitä pahaa mieltä on toisille tuottanut ja miten sitä ei silloin ymmärtänyt. Siis paljonpaljon aikaa sitten, silloin nuorena.
 
no
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Mä olen pettänyt ja se kannatti. Löysin elämäni miehen sillä tavoin ja nyt ollaan naimisissa ja perhekkin tehtynä.
Tokikin olisi ollut kaikille osapuolille mukavampaa kun oltaisiin tavattu vapaina ihmisinä. Mutta niin ei vaan käynyt.
Mulla kävi melkolailla samalla tavalla lasteni isän kanssa, eli seurasi siinämielessä jotain hyvääkin. :)

Mutta ikävältä tuntuu ajatella näin jälkikäteen mitä pahaa mieltä on toisille tuottanut ja miten sitä ei silloin ymmärtänyt. Siis paljonpaljon aikaa sitten, silloin nuorena.
Se kyllä harmittaa, se toisille tullut paha mieli. Meiltäkin jäi sekä entinen avomies sekä entinen vaimo perään ihmettelemään että mitä oikein tapahtui. :(
Mutta minkäs teet, rakkaus vei silloin ja kestää edelleen, eli valinta oli oikea. Ja me oltiin jo aikuisia..hävettää ihan se yksi petturivuosi. Oli se kaameaa aikaa, kaikille.
Onneksi eksilläkin on jo uudet elämät ja rakkaat. Mutta varmaan sellainen törkeä pettäminen sielunvammat jätti. :(
 
lk
Exäni petti minua mennen tullen, jotain aavistusta minulla oli asiasta ennen kiinni jäämistään. Häntä sitten petin. Oli kyllä paskamies kaikin puolin, mutta kakara kun olin, niin siedin tiettyyn pisteeseen saakka. Nyt olen naimisissa, ja olen varma etten ikinä petä miestäni. :)
 
poipoipoi
Alkuperäinen kirjoittaja Vieraaksi harmaantunut:
Minä en voi. Nykyistä lasteni isää en ole enkä petä mutta aikaisemmissa suhteissa olen. Enkä ole siitä ylpeä.

Haluan siksi kysyä tätä kun vaikuttaa siltä että palsta on täynnä hurskastelijoita jotka eivät koskaan tee virheitä ja väitetään että ihminen ei voi muuttua.

Minä muutuin, enkä enää petä.
En ole pettänyt.
 
minä
Voin. Ja voin myös oikeesti vannoa, etten ikinä petäkään. Mua on kerran petetty ja se jätti sellaiset arvet, että tiedän, että entiset asiat selvitetään ennen uusia.
 
..
Olen pettänyt ja sen hävetti ja tuntui niin pahalta, että suhde loppui siihen. Toinen olisi vielä antanut anteeksi, mutta itsestä tuntui että pohja oli jo kadonnut. Että kuinka voi toiselle niin pahasti tehdä. En enää ikinä pettäisi.
 
e
En ole pettänyt miestäni enkä uskoakseni tekisi ikinä mitään sellaista. Enkä ole aiempia kumpaneitakaan pettänyt, se oli ankara periaate.

Mutta melkein yhtä pahaa, minulla on ollut miesystävä, joka oli naimisissa ja pienen lapsen isä. Enkä halunut missään nimessä hänet itselleen, tiesin hänen perheestään, olin vapa ja kaipasin seuraa joka ei olisi liioin aikaa vievä (ura itselläni sillä hetkellä tärkempää) ja olin liioin heikko kieltäytmään, kun tuo mies kaipasi kai elämäänsä jännitystä. Ja tiedän, että en ollut hänelle ensimmäinen eikä viimeinenkään sivuhyppy. Vähän ihmettelin aluksi hänen elämäntyyliänsä, johon sanoi "Käynhän ravintolassa syömässäkin joskus, vaikka kotona on hella!". Mutta ei tainnut hänen vaimonsakaan olla uskollinen, ne vaan olivat tyytyväisiä tällä tavoin. Silti nyt, perheellisenä ja itselläni lapset, hävettää roollini tuossa tarinassa.
 
vieras
ole pettänyt, sillä edelleen olen ensimmäisen seksikumppanini kanssa, 17 vuotta jo naimisissa ja elämä ja seksi on ihanaa. Pettäminen pilaisi suhteemme täysin, sillä se perustuu täydelliseen luottamukseen. En voisi sitä koskaan tehdä....
 
-
Mä olen pettänyt kerran. Yhden yön juttu oli, hetken huumaa ja nuoruuden kokeilua (ja typeryyttä) mulle. Sille toiselle osapuolelle ehkä jotain enemmänkin. Alkoholilla oli osuutta asiaan, vaikka se ei harkintakykyä vienytkään. Ehkä häivytti omantunnon vain tarpeeksi taka-alalle.

En kertonut asiasta ikinä poikaystävälleni, koska en halunnut pahoittaa hänen mieltään. Syy, miksi jätin hänet myöhemmin oli perimmiltään kuitenkin sama, miksi aikanaan haksahdin toisen perään. Emme olleet poikaystäväni kanssa sopivia toisillemme, mutta jotenkin sitä vain rämpi eteenpäin ja ajatteli, ettei luovuta...

Kaikin puolin opettava kokemus ja opin paljon itsestäni ja omasta käytöksestäni. Kerrasta opin kyllä, ei ole tarvinnut uusiksi ottaa. Valitettavasti asia ei tästä syystä kaduta (aikanaan kyllä hävetti) . Jos en olisi tuota kokemusta kokenut, mietin välillä, olisinko edelleen siinä surkeassa, pintapuolisesti hyvältä näyttävässä suhteessa, jossa kaikki pinnan alla oli kuitenkin väärin.
 
-
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Mä olen pettänyt kerran. Yhden yön juttu oli, hetken huumaa ja nuoruuden kokeilua (ja typeryyttä) mulle. Sille toiselle osapuolelle ehkä jotain enemmänkin. Alkoholilla oli osuutta asiaan, vaikka se ei harkintakykyä vienytkään. Ehkä häivytti omantunnon vain tarpeeksi taka-alalle.

En kertonut asiasta ikinä poikaystävälleni, koska en halunnut pahoittaa hänen mieltään. Syy, miksi jätin hänet myöhemmin oli perimmiltään kuitenkin sama, miksi aikanaan haksahdin toisen perään. Emme olleet poikaystäväni kanssa sopivia toisillemme, mutta jotenkin sitä vain rämpi eteenpäin ja ajatteli, ettei luovuta...

Kaikin puolin opettava kokemus ja opin paljon itsestäni ja omasta käytöksestäni. Kerrasta opin kyllä, ei ole tarvinnut uusiksi ottaa. Valitettavasti asia ei tästä syystä kaduta (aikanaan kyllä hävetti) . Jos en olisi tuota kokemusta kokenut, mietin välillä, olisinko edelleen siinä surkeassa, pintapuolisesti hyvältä näyttävässä suhteessa, jossa kaikki pinnan alla oli kuitenkin väärin.
Ei kuulu tuo hiivatin hymynaama tuonne tekstiin... Ikinä ei pitäisi täällä käyttää sulkeita.
 

Yhteistyössä