Kuinka moni täällä yh-perhe ja uusi mies lapseton?

Miten teillä sujuu ja onko mies osannut ottaa lapset omikseen?

 

Meillä ainaki on toiminut 9v älyttömän hyvin.

 

Meinaatko siis että lapsia itellä ja uudella miehel ei.
Mulla ainakin aiemmasta liitosta yksi lapsi ja kun tutustuin nykyiseen mieheeni, hänellä ei ollut lapsia, tosi hyvin huomioi lapseni, nyt meillä myös yhteinen taapero.
Törmäsin kyllä ennen nykyistäni useaan mieheen jotka mukavia ja ihania mutteivat osanneet ottaa lastani huomioon, ehdottivat kaksin menemisiä ym...aina sai olla että hei mulla on lapsikin, eivät ois sopeutuneet varmasti lapsen kannalta hyvin.
Mutta nykyisen kanssa toimii todella hyvin, kummatkin huomioi tasapuolisesti.

 

Meillä mies ei ole koskaan sanonut mitään, sun muksus tms. Hän on ollut lapselleni täysin tasavertainen yhteisten lastemme kanssa.

 

Minulla oli vajaa 3v-poika jonka otti heti omakseen. Olemme olleet 10v yhdessä ja meillä on nyt myös biologisestikin yhteinen lapsi 4v. Emme juurikaan eroa ydinperheestä, paitsi pojallani on isänsä sukunimi koska ei halua sitä vaihtaa. + mieheni ei saa lapsen oheishuoltajuutta, koska en uskalla aiheen tiimoilta lähestyä lapsen bioisää (tasapainoton henkilö).

 

Onko tällainen lapseton mies helpompi muokata omien halujen ja toiveiden mukaiseksi kun ei ole miehen omia lapsia ts. miehellä ei ole kokemusta lapsiperheen elämästä?

 

Miten voi muokata aikuisen ihmisen omien halujen ja toiveiden mukaiseksi? Ootko ihan aikuisten oikeesti tosissas?

 

Mun nykyinen aviomies oli "jo" 29v kun tapasimme ja muutenkin valmis jo sitoutumaan. Olemme molemmat erittäin lapsirakkaita ja kiinnymme helposti myös muihin kuin "biologisiimme". Mieheni jakoi alusta asti samat arvot kuin minä. Perhe ja perheen yhteinen aika on meille ollut aina ensisijalla. Kavereiden kanssa kapakassa juoksimme tarpeeksi molemmat opintojemme aikana. (tänään ollaan oltu koko päivä lasten harrastusten parissa ja sen päälle uimassa ja syömässä : ) Aivan parasta ajanviettoa, rehellisesti!
t. tuo ex-yh joka aikasemminkin kirjoitti

 

Miksi yht tuputtaa kersojaan?? Jos on riesoja itselleen, mitä ne on muille. Tuskin kukaan sietää yh:ta paketteineen, oikeasti.

 

Mieheni oli lapseton kun menimme naimisiin. Hyvin hyväksyi omat lapseni, esikoiseni on hänen nimissään. Yhteinen lapsi löytyy jo perheestämme.

 

mä olin totaali yh kun mä tapasin nykyisen mieheni. Tyttäreni oli silloin 1,5v. Nyt meillä yhteinenkin lapsi ja yhdessä oltu reilu 7v. Ihan normaali perhe me ollaan kuitenkin. Kun ei tyttärelläni ole isää mitenkään elämässään läsnä niin se tavallaan helpottaa elämää. Nykyinen mieheni on kuin oikea isä tyttärelleni. Koskaan en ole "tuputtanut" lastani miehelleni aluksi me tavattiin pitkään niin ettei lapsi ollut mukana. Mies sitten itse halusi tutustua ja olla lapsenkin kanssa ja tulivat heti juttuun.

 

tossa tilanteessa ei ole paljon vaihtoehtoja, well done

 

sä vaikutatkin fiksulta, mutta liikaa on näitä pönttöjä, jotka pitää siipeilyä itsestäänselvänä

 

Mieheni on lapseton ja mä olin yh, kun tapasimme. Perhe-elämä on sujunut alusta asti (nyt 3 vee) tosi hyvin. Mieheni on lapselleni oikeastaan se oikea isä. Biologinen isä on toki tärkeä, mutta ei ole juurikaan ollut mukana arjessa.

Mieheni oli lähes 30 vee, kun tapasimme ja valmis perustamaan perheen. Sujahti täysin hyvin mukaan meidän elämäämme. Nykyisin pojalla ja miehelläni on todella hyvä suhde.

Yhteisiä lapsia meillä ei ole. Valitettavasti.

 

Mun miehellä ei oo omia lapsia (nyt tulossa yhteinen), mulla 2 ennestään ja on menny paljo paremmin mitä olisin ikinä uskonu. Tullu alusta asti tosi hyvin toimeen lasten kanssa ja lapset tykkää hänestä. Pieni pelko ollu et jos alkais sit lellii omaansa ja muut lapset jäis toissijalle, mut ollaan puhuttu asiasta et kaikki on samanarvoisia hänenkin silmissä. En tiedä olisko ollu vaikeampaa jos lapset olis ollu vanhempia kun mies tuli kuvioihin.