Riippuu tietty missä asiassa.
Jos luotan sen pesevän matot tänään, niin oon hullu.
MUTTA jos luotan muuten, niin juu =)
Jos luotan sen pesevän matot tänään, niin oon hullu.
MUTTA jos luotan muuten, niin juu =)
Mammari
Ennen luotin noin 99%. Mutta sen jälkeen kun tunnusti ihastuneensa toiseen naiseen ja sanoi että aikoi kertoa minulle vasta jos hommasta tulisi "muuttovakava," romahti luottamus hyvin hyvin alas. Vaikka onkin ollut nyt kunnolla niin luottamusta ei ole takaisin saanut.
Luotan! Minusta se on yksi tärkein asia, että toiseen voi täysin luottaa :heart: .
Mieskin tietää sen, että huonompaan vaihtais tai huonompaa kokeilin, jos vieraisiin lähtis
Mieskin tietää sen, että huonompaan vaihtais tai huonompaa kokeilin, jos vieraisiin lähtis
Marjaana
En luota. Olis tyhmää luottaa kehenkään ihan 100 %:sti, en luota edes itseeni ihan täpöllä. Ja mun mielestä on aika naiivia sanoa että mun mies ei koskaan pettäis mua. Haluan tietysti uskoa niin, mutta en kuitenkaan voi mennä takuuseen toisen ihmisen ajatuksista tai teoista.
m
Se luottaako vai ei on aika lailla omassa päätöksessä. Olen päättänyt luottaa mieheen 100%, sillä kaikki epäily on oman itsensä kiusaamista.
Aikoinaan päätin tietoisesti myös luottaa exääni, kun kysyin, että onko hänellä toinen. Myöhemmin ilmeni, että oli valehdellut ja pettänyt, mutta silti olin tyytyväinen omaan päätökseeni luottaa, sillä koin itse toimineeni "oikein". Exän pettäminen ja valehtelu oli hänen häpeänsä ei minun ja olisin epäilyilläni vain kiusannut itseäni.
Aikoinaan päätin tietoisesti myös luottaa exääni, kun kysyin, että onko hänellä toinen. Myöhemmin ilmeni, että oli valehdellut ja pettänyt, mutta silti olin tyytyväinen omaan päätökseeni luottaa, sillä koin itse toimineeni "oikein". Exän pettäminen ja valehtelu oli hänen häpeänsä ei minun ja olisin epäilyilläni vain kiusannut itseäni.
Luotan 100% =)
Minusta ei ole typerää luottaa, koska ei ole mitään syytä miksi en luottaisi. On ollut luottamuksen arvoinen aina ja jos se luottamus joskus menisi, mitä en usko, niin en itseäni sen tyhmempänä pitäisi. Miksi pitäisi epäillä ja vahtia, jos ei kerta kaikkiaan vaan ole siihen mitään syytä?
Minusta ei ole typerää luottaa, koska ei ole mitään syytä miksi en luottaisi. On ollut luottamuksen arvoinen aina ja jos se luottamus joskus menisi, mitä en usko, niin en itseäni sen tyhmempänä pitäisi. Miksi pitäisi epäillä ja vahtia, jos ei kerta kaikkiaan vaan ole siihen mitään syytä?
En todellakaan luota.. ehkä 55 prosenttisesti.. ajan kanssa paranee taas luottamus..
Eiköhän se enemmänkin tule luonnostaan, eikä tarpeesta?Alkuperäinen kirjoittaja fanta: