eräs
Oletko kokenut silloin jotain rauhantunnetta tai vastaavaa? Vai päätitkö vain, että nyt haluat olla uskossa tästä eteenpäin? Säilyikö usko uskoontulon jälkeen vahvana, vai tuliko epäuskonaikoja?
Joo, mä olen uskossa.
Vaan tuskin kenenkään muun mielestä, koska tää on ihan oma uskoni.
Usko on vahva, vaan inhimillisesti mieli joskus horjuu, mutta kuolemaa mä en enää milloinkaan pelkää. =)
Vaan tuskin kenenkään muun mielestä, koska tää on ihan oma uskoni.
Usko on vahva, vaan inhimillisesti mieli joskus horjuu, mutta kuolemaa mä en enää milloinkaan pelkää. =)
vieras
no mä uskon tavallani johonkin... 
kun on hiljaisessa metsässä kaukana kaikesta niin siellä mä saan rauhan tunteen ja sen aika hienoo...
kun on hiljaisessa metsässä kaukana kaikesta niin siellä mä saan rauhan tunteen ja sen aika hienoo...
vierailija
mä uskon jumalaan, mutta en enää uskovaisiin/seurakuntiin. sen verran kylmää kohtelua olen varsinkin näistä vapaista suunnista saanut, että kierrän nykyään kaukaa. mutta jumalaan uskon omalla tavallani ja hiljentymässä voin käydä vaikka metsässä tai hautausmaalla kun tarve on.
Mulle uskoontulo oli enemmänkin järkiratkaisu, silloin sain vastauksia kysymyksiin jotka oli vaivanneet mieltä. Se on pohja koko elämälle, uskon päälle rakentuu kaikki muu. Joskus on tullut epäilyjaksoja, mutta niistä on päästy aina yli - elämältä puuttuisi tarkoitus ilman Jumalaa, ilman varmuutta siitä että minunkin syntini on sovitettu ristillä.
En mitään erityistä rauhantunnetta tms kokenut, mutta halusin tunnustaa syntini ja avata sydämeni Jeesukselle.Uskovan elämä ei ole kovin helppoa.Kaikenlaisia kiusauksia yms tulee vastaan ja lankeemuksiakin, mutta kukaan ei ole synnitön ja aina voi yrittää parhaansa ja rukoilla voimia ylittää/voittaa kiusaukset.Hlökohtaisen ratkaisun tein sen jälkeen kun Jeesus paransi poikamme kuoleman kielistä.