Kuinka moni oikeasti jättäisi miehensä heti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Turvaton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mies sitten ottaa väkisin jos en halua.

Ette ilmeisesti oikein pysty puhumaan asiasta?
Mieti mitä se tekee pitkän päälle itsetunnollesi ja ennenkaikkea sitä, mitä sitten tapahtuu, kun jonain päivänä et enää kestä. Oma kokemukseni ainakin on se, että kun liian kiltti ihminen väsyy olemaan kiltti, ei enää kestä olla kynnysmattona, silloin voi tapahtua ihan mitä tahansa.
Tietääkö mies, miltä sinusta tuntuu? Käyttääkö väkivaltaa vai suostutko vastoin tahtoasi niin, ettei mies edes tiedä, että koet tulevasi raiskatuksi?
 
Käyttää voimaa ja aiheuttaa ruhjeita.

Tahtoisin vain että hän olisi onnellinen elämässään. En tiedä miten haluni on näin kadonneet.
Tahtoisit vain että HÄN olisi onnellinen...entäs sinä?
Tuo kuulostaa kovin läheisriippuvaiselta ajatukselta!
Mieti loppuun asti; voiko mies todella olla onnellinen kanssasi, jos et halua häntä ja voitko sinä todella olla onnellinen miehesi kanssa, jos koet että hän käyttää sinua kynnysmattona!
 
Onko väärin miestäni kohtaan että haluan hänen olevan onnellinen?

Ei, mutta olet unohtanut itsesi.

Se, että ajattelet lähinnä vain hänen tunteitaan ja onnellisuuttaan, vaikka hän ei arvosta eikä kunnioita sinua ollenkaan, ei ole tervettä.
Voitko rehellisesti sanoa, että suhteessanne olisi molemminpuolinen kunnioitus ja olisitte lojaaleja toisillenne?
 
Mieheni rakastaa minua paljon. Ja minäkin rakastan häntä. En ole osannut sitä oikein edes epäillä etteikö hän rakastaisi. Mutta hänellä vain on vähän räiskyvä luonne ja se kun osuu minuun niin se sattuu. Syy voi olla mikä hyvänsä.
Koetan olla niin ettei mies hermostuisi.
 
Onko väärin miestäni kohtaan että haluan hänen olevan onnellinen?

On ja ei. Jokainen haluaa rakkaimpansa olevan onnellinen, se ei ole väärin, mutta se että tekee asioita, joiden takia itse on onneton on todella väärin. Kukaan ei voi olla onnellinen, jos hänen kumppaninsa voi pahoin. Mulla on kokemusta elämästä sekä riippuvaisena osapuolena että riippuvaisen kumppanina ja kumpikin on helvettiä molemmille.
Miten luulet, että miehesi voi olla onnellinen, jos sinä olet onneton, kun itse haluat hänen olevan onnellinen?
Kun näitä asioita on selvitelty, on jouduttu käymään syvia ja rumiakin eskusteluja ja olen oppinut muutamia asioita:
1. mies ei tunne itseään Tosi Mieheksi, jos vaimo ei halua häntä. (Jotkut alkavat tässäkohtaa pönkittää mehisyyttään väkivallalla, jotkut hakeutuvat muiden naisten seuraan -sellaisten jotka saavat miehen tuntemaan olevansa haluttu ja jotkut pakenevat harrastuksiin, kaikkinaiseen "miehiseen elämään", kalastukseen, moottoripyöriin, autotalliin...)
2. Mies ei tunne itseään Tosi Mieheksi, jos ei pysty tekemään naistaan onnelliseksi (ja taas sama juttu, sitä miehisyyttä lähdetään hakemaan muualta)
3. Kumpi tahansa kokee älyttömänä riippakivenä kumppanin, jonka tunteista on vastuussa.
 
En tietenkään halua että mieheni tuntee mitään pahoja tunteita, varsinkaan minusta tai minua kohtaan!!

En vain oikein pysty sitten varmaan luottamaan koska hän on tehnyt minulle niin paljon pahaa.
 
En tietenkään halua että mieheni tuntee mitään pahoja tunteita, varsinkaan minusta tai minua kohtaan!!

En vain oikein pysty sitten varmaan luottamaan koska hän on tehnyt minulle niin paljon pahaa.

Pystyttekö puhumaan asioista?
JOs suhteessa on joutunut kokemaan paljon pahaa, kokija tuntee vihaa ja katkeruutta, vaikka peittäisikin ne jollakin antitunteella, kuten syyllisyydellä.
Tasapainoinen ja tasa-arvoinen suhde on tuollaisten kokemusten jälkeen kovan työn takana ja vaatii todellakin paljon puhumista ja sitten viellä puhumista -josta tietenkin seuraa, että pitää myös kuunnella mitä se toinen sanoo.
Ja sitten rehellisyyttä, niin itselle kuin toiselle; jos yhteistä säveltä ei löydy, on reilumpaa antaa toiselle vapaus kun koittaa saada toinen tuntemaan, kokemaan ja ajattelemaan jotenkin, mitä hän ei tee.
 
Olen itse siis aika pitkälti syyllinen tähän tilanteeseen?

Tuntuu pahalta kuulla tämä ja viellä vaikeampaa se on hyväksyä, mutta "älä valita kun joku seisoo päälläsi, jos makaat kynnyksellä". Miehen väkivaltaisuudesta et ole vastuussa, mutta omasta hyvinvoinnistasi olet. Sinä kynnyksellä ei ole pakko maata. Olet ihan yksin vastuussa siitä, että et tee asialle mitään.
Huomasin aika monta läheisriippuvaista piirrettä sinussa; Jos et tiedä, oletat ja arvaat mitä miehen päässä liikkuu (eli ette juuri puhu ja sinä koitat olla ärsyttämättä, eli toimit jotenkin, vaikka et tiedä mitä mies ajattelee asiasta). Pidät huolta siitä, ettei ketään muuta kuin sinua loukata. Koet että joku muu on vastussa tunteistasi ja varsinkin koet itse olevasi vastuussa miehesi tunteista. Voi olla, että sinun kannattaisi tutustua läheisriippuvuuteen
L
Huolehtiminen ja välittäminen

Kun huolehdin, otan vastuun muiden ihmisten tarpeiden täyttämisestä - myös sellaisten tarpeiden, jotka heidän tulisi täyttää ilman minua.
Kun välitän, en tee sitä mitä muut ihmiset voivat tehdä ja mitä heidän tulisi itse tehdä. Teen muiden puolesta sen, minkä tekemistä he todella tarvitsevat.
Kun huolehdin, tunnen olevani vastuussa muiden tunteista. Jos he ovat onnellisia, se on minun ansiotani; jos he ovat surullisia, se on minun vikani.
Kun välitän, myönnän että käyttäytymiseni vaikuttaa muihin. Kuitenkin tiedän, että heidän reaktionsa minun käyttäytymiseeni saavat aikaan heidän tunteensa. Siksi en ota vastuuta muiden emotionaalisesta tilasta.
Kun huolehdin, odotan muiden elävän minun odotusteni mukaan "heidän omaksi parhaakseen." Jos he eivät toimi tavallani, järkytyn.
Kun välitän, en vaadi muilta. Jos he käyttäytyvät toisin kuin neuvoin, en järkyty.
Kun huolehdin, yritän usein kontrolloida ja manipuloida muita toimimaan "minun tavallani." Jos se osoittautuu oikeaksi, voin ottaa siitä kunnian; mutta jos se osoittautuu vääräksi, tunnen syyllisyyttä tai syytän muita.
Kun välitän, en kontrolloi. Annan muille vapauden tehdä omia virheitä enkä koe syyllisyyttä enkä syytä heitä niistä.
Kun huolehdin, keskityn niin paljon toisten tarpeisiin että laiminlyön omiani - saatan jopa kadottaa ymmärrykseni siitä mitä tarpeeni ovat.
Kun välitän, olen herkkä omille tarpeilleni ja pidän niiden täyttämistä yhtä tärkeänä kuin muiden tarpeiden täyttymistä.
Kun huolehdin, näen muut oman itseni laajentumina. Siksi en osaa kohdella heitä heidän itsensä tähden; kohtelen heitä itseni tähden. Olen kadottanut itseni ja heidän väliset rajat.
Kun välitän, olen tietoinen omista rajoistani. Kykenen näkemään muut ihmiset niinä joita he ovat.
.Kun huolehdin, koen usein olevani väsynyt, taakoitettu ja katkera, koska niin suuri osa energiaani on sidottu toisten hyvinvointiin.
Kun välitän, koen olevani rentoutunut, vapaa ja rauhallinen koska oma energiani pysyy kanssani.
Kun huolehdin, en rakasta muita.
Kun välitän, rakastan muita.
 
PaavoPulkkinen.jpg
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Jättäisin. Jos koskisi muhun tai lapsiin.

Mies tämän myös tietää. Suhteen alkuaikoina keskusteltiin rajoista ja niistä asioista mitkä olisi pahimpia mitä toiselle voisi tehdä, sellaiset joista ei ole paluuta. Mulle se on lyöminen ja miehelle eräs muu juttu. Liekö se sitten hyvä asia että ollaan "kartalla" siitä mikä katkaisee kamelin selän jos sikseen tulee, mutta mun mielestä huojentavaa että ollaan moinen keskustelu käyty kymmenen vuotta sitten.
 

Yhteistyössä