Kuinka moni oikeasti jättäisi miehensä heti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Turvaton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Lisään vielä että koskaan ei voi tietää mitä käy. Monet täällä sanovat ettei se koskaan mua löisi jne. Mutta itse ollaan tässä vierestä katseltu kuinka erään pariskunnan toinen osapuoli on käynyt väkivaltaiseksi. En olisi ikinä tästä ihmisestä sellaista kuvitellut, mutta niin vaan puoliso on käynyt lääkärillä näyttämässä esim kuristusjälkiä kaulalla... :( Onneksi ovat eroamassa, mutta kuten sanottu, ei olisi ikinä uskonut.
 
On joitain tilanteita joissa olen ymmärtänyt jopa puolisonsa tappamisen, vuosikausia kestänyt piina ajaa ihmisen hulluuden partaalle, joskus napsahtaa.
Toisaalta tällä asialla on kaksi puolta. Mä olen itse ollu ase kädessä valmis ratkaisemaan asiat tappamalla koko perheen. Jos olisin hiukan vähemmän tukenu parhaani mukaan, en olis itse päätyny ihmiseksi, joka ymmärtää oikein hyvin että sitä voi ajautua niin isoon umpikujaan, ettei vaihtoehtoja enää näe.
 
Yksi lyönti ei mun mielestä kerro mitään; väärin se on tietysti aina mutta kaikella on rajansa ja kun teitinkin juttuja lukee niin väkisinkin tulee mieleen että suurimmalle osalle palstan naisista pieni selkäsauna tekisi enemmän kuin hyvää.
 
Minä jäin. 3v suhdetta takana, reilu 2v jatkuvaa ja raakaa väkivaltaa ilman minkäänlaista katumusta. Vasta viimeinen alle 1v väkivallatta. Lapsen syntymän jälkeen ei ole koskenut. Ja jos koskee niin lähden, siinä kulkee raja. Mielelläni juttelen jos joku haluaa aiheesta puhua enemmän, julkisesti on turha alkaa spekuloimaan sen enempää.
 
En osaa sanoa, on helppo väittää, että lähtisin, mutta en tiedä lähtsinkö kuitenkaan.
Se riippuisi niin monesta tekijästä, siitä millaisesta tilanteesta olisi ollut kyse ja miten mies itse tilanteen jälkeen käyttäytyisi ja tilanteen näkisi.
 
Moni kovalla uholla pystyy sanomaan "joo lähtisin samantien sellaisesta piinasta eikä tapahtuisi", mutta todellisuus on hyvin usein muuta.

Miksi se on kovaa uhoa jos sanoo että lähtisi pois? Musta se on ihan tervettä järkeä, jota usein puuttuu siinä oikeassa tilanteessa kun on tunteiden sumentamien ajatusten keskellä. Eli terve ajattelisi niin, että totta kai lähtee. Oletko koskaan kokenut hakkaavan puolison?
 
Ja entä jos kyse on esim. seksuaalisesta väkivallasta eikä hakkaamisesta?
On aika kummallinen ajatus, että vaan lyöminen on väkivaltaa. Ihan pokkanaamalla sitä voi selittää että "kun ei se edes lyö, vaikka se nyt välillä vähän paljon jo ja on vaikeeta" ja selittäjä on mustelmilla kun se hieno tyyppi joka ei edes lyö on tönässy päin ovenkarmia tai portaat alas.
 
Suhteen alussa nuorempina kun juhlittiin paljon niin humalassa oli tönimistä (minunkin puolelta) mut sit puras mua poskesta niin tein siitä rikosilmotuksen, ei oo sen jälkeen koskenu ku sitä hävetti itteesäkki nii paljo mitä meni tekemään :D nykyään ei juoda melkeen ikinä eikä sillonkaan yhdessä ja rakkaus vaan kasvaa<3 nyt jos menis koskemaan niin heti lähtisin.
 
Voi olla että olen jotenkin provosoinut tilanteita? Olen ehkä ollut liian kiltti ja se alkaa ärsyttää?
Jos joku muu tekee väärin, oikeuttaako se sinut tekemään väärin ja sama toisinpäin? Jos sinä teet väärin, saako sitten kaikki muutkin tehdä? Se on inhimmillistä joo, mutta jos joku asia on inhimmillistä se ei tee siitä oikeaa ja hyväksyttävää.
Kummassa vika onkaan, provosoijassa vai siinä joka provosoituu? Ympärillämme tapahtuu kaikenlaista kaikenaikaa, johon voisi reagoida vaikka miten, mutta terve ihminen ei reagoi joka ärsykkeeseen vaan toimii järkevästi. Niinkö mies siis sanoo sinule, että olet liian kiltti ja se ärsyttää?
 
Kyllä rakkaus kantaa, jos sitä on! Ja jos on tahtoa parantua ja eheytyä. Meillä on parhaillaan eri osoitteet ja omat terapiat. Minua ei enää KOSKAAN satuteta, haukuta tai nimitellä. Lapsen ei tarvitse enää KOSKAAN nähdä tai kuulla mitään sellaista. JaJOS yhdessä kyetään pysymään rakkaudessa ja sovituissa asioissa, että tilaa riittää kummallekin, niin silloin ei kyllä tarvitsisi erota. Näin toivon tässä vaiheessa kun purentajäljet ja rikosilmoitus ovat vielä tuoreita. Kummassakin on syytä jos jompikumpi käy kiinni, siitä ei pääse mihinkään. Silti, ketään EI SAA SATUTTAA! KOSKAAN!
 
En jättäis ellei se olis jatkuvaa.

Kyllä mä puoleni pidän. Ihmisiähän tässä ollaan kaikkee sattuu ja tapahtuu.:)

Lapsiin jos koskee pikkurillilläkään pahasti niin sitten hermostun (enkä vastaa teoista) ja se on siinä.
 
Hän sanoo että olen liian kiltti. Mutta ei ole sanonut että se ärsyttäisi.
Hän kaipaisi naisen joka tahtoisi useasti seksiä.

Liityykö väkivalta siis seksuaaliseen haluttomuuteesi/vähäisempään seksin tarpeeseesi?
Tuskimpa tuo väkivalta ainakaan lisää seksuaalista halukkuuttasi!
Ja jos kertakaikkiaan seksuaaliset tarpeenne eivät kohtaa ettekä pysty puhumalla asiaan sääntöjä sopimaan, niin eikö se ole silloin se alkuperäinen ongelma, joka pitäisi käsitellä? Ei sellainen parisuhde toimi, jossa seksuaaliset tarpeet on kovin eri tasolla eikä sen aktiivisemman osapuolen tarpeiden tyydyttämisetä toista loukkaamatta saada sovittua. Ilman väkivaltaakin tuo olisi tilanne, joka pitkään ratkaisemattomana jatkuessaan johtaa eroon.
 

Yhteistyössä