Kuinka moni nukuttaa vielä yli 3-vuotiaitaan?

Minä nukutan kyllä. Pötköttelemme sängyissämme vierekkäin (monesti käsikädessä) ja hän nukahtaa muutamassa minuutissa. Lapsi nyt 3 v 4 kk. Ikinä en ole jättänyt yksin sänkyyn, kun selvästi haluaa olla nukahtaessa lähellä, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Varmasti aika tulee, että en enää kelpaa viereen.

 

Kummallista että aina näihin löytyy kommentteja että minulla ainakin on aikaa sylitellä ja halitella lastani, vähän sellaisella äänensävyllä että ne jotka ei nukuta, ei muka haluaisi hoitaa lastaan vaan sysätä sen äkkiä untenmaille. No itse arvostan kuitenkin enemmän touhuamista lasteni kanssa kuin sitä että istuisin liikkumattomana sängyssä tunnista toiseen jook ikinen ilta.

Jep, sitä meilläkin löytyy kyllä kaikki illat vietetään lasten kanssa, mutta mikähän lie syynä siihen että usein nukuttamista vaativat lapset nukahtavat hyvin hitaasti, joitakin nukutetaan jopa pari tuntia joka ikinen ilta. Meillä kun ei nukuteta eikä ole koskaan nukutettu niin lapset oikeasti rauhoittuu ja laittaa silmät kiinni enkä tiedä onko koskaan mennyt noiden kolmen nukahtamiseen kymmentä minuuttia kauempaa. Mieluumin vietämme tämänkin säästyneen ajan yhdessä touhuamiseen, pitkään rauhalliseen iltapalaan jnejne.

 

:wave:
Joskus pötköttelen tuon 8 v. poikasenki vieressä niin että nukahtaa =)

 

Mun lapsista pari on nukkunut ihan vauvasta saakka nukuttamatta. Unilelu vain kainaloon ja nukkumaan.
Pari lapsista on nukahtanut ensin vauvana rinnalle ja perhepetiin ja myöhemminkin on vaatineet unen tullessa läheisyyttä ja esim. omasta sängystä tulleet herkästi viereen nukkumaan.
Olen siis onnistunut (bravo!) äitinä olemaan nukuttamatta paria lasta ja taas epäonnistunut kahden kanssa! Vai olisko kyse tottumuksesta vai kenties ihan lapsen persoonasta? Toiset vaatii ja tarvitsee enemmän läheisyyttä, toiset ei, toiset aikuisista nukahtaa heti kuin saunalyhdyt ja toisilla koko elämän ajan on vaikeuksia nukahtamisessa.

 

Tunnustan ja lapseni on 8-v, kohta yhdeksän... Hän on ainokainen ja molemmat mieheni kanssa "harrastamme" vieläkin ilta nukuttelua. Meillä on aikaa ja halua pötkötellä poitsun vieressä, joten miksi ei? Usein ilta on se ainut aika jolloin on aikaa todella rauhoittua lapsen kanssa ja olla aidosti läsnä. Vasta vuosi sitten poikamme sai edes oman huoneen, kun muutimme isompaan taloon. Ei siis aiemmin nukkunut samassa pedissä kanssamme, mutta sänky oli ihan meidän sängyn lähellä (tilanpuutten takia). Osittain tästäkin syytä, on ihan luonnollista iltaisin lueskella pojan kanssa ja puhua päivän tapahtumista.

Työssänikin nuorten kanssa vietän yövuorossa hetken lasten sängyn vierellä jutustellen. Välillä (minä kuten muutkin työntekijät) luemme jollekkin, tai jopa kainalo aikaa jaetaan 15-v teinin kanssa. Se tuo turvallisuutta ja saa hetken olla "lapsi" siinä murrosiän kriiseilyssäkin :heart:

Joten aloittaja, jos siltä tuntuu ja itse jaksat/haluat vietä vain aikaa lapsesi sängyn vierellä tai kainaloiden! Kyllä ne pian kasvavat tästäkin vaiheesta ohi ja äiti tai isä ei kelpaa enää hellittelemään!

Peesi!

 

Mietinkin, että varmasti joku kääntää kommenttini arvosteluksi siitä, että kaikki ei toimi samoin kuin minä... En todellakaan halunnut osoittaa olevani "parempi" kuin joku toinen jos lapseni vieressä pötköttelen. Meillä vain on ollut tämä tapana! Ei sen parempanan tai huonompana tapana kuin jollain toisella se ettei jää viereen. Mieheni on itse asiassa minua "ahkerampi" vieressä pötköttelijä ja välillä olemme keskusteleet siitä, pitäisikö lapsen nukahtaa ennemmin yksin? Mutta jos me haluamme toimia näin, niin miksi se olisi väärin?

Samalla tavoin voisin kääntää toisin päinkin kommentit "ei lapsi nukuttamista tarvitse vaan nukahtaa heti". Onko tämä arvostelua siitä, että joku nukuttaa lastaan? Huoh, jokainen tehköön juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Lapset kasvavat ja 10 vuoden päästä tuskin kenelläkään on tätä asiaa mielellään, kun nämä nykyiset pienet ovat isoja :heart:

 

...

 

Mä en ole koskaan nukuttanut ketään lapsista. Sänkyyn vaan ja hyvät yöt.