Kuinka moni muu ei enää jaksaisi vauva rumbaa??

:wave: :wave:

 

Tokan jälkeen oltiin miehen kaa ehdottomasti et, EI EI EI enää lapsia tähän taloon... ja toisaalta olen edelleen sitä mieltä, sillä nyt on äidin uran ja "oman elämän" aika.... mutta en sit tiedä viiden vuoden päähän... vieläkö sitä jaksais kolmekutosena vauvoja...?

Heh..No mä sain kolmannen lapseni kolmekutosena. Eikä se siihen jäänyt. Kolmekasina sain vielä neljännen lapseni, onkohan tää sitten jo viimeinen? Itselle kyllä piisais nämä hyvin.

Oliko raskaana olo raskaampaa? Väsyttikö vauva-aikana enempi?

 

no joo. Oon nuori ja vasta yksi lapsi, mutta oli niin vaikeaa raskautuminen, raskausaika ja kaikki pojan terveydelliset ongelmat, että alkaa olla paukut lopussa. Tuntuu, että en todellakaan jaksaisi toista. Mutta voihan se olla, että lopulta aika kultaa muistot.

Olihan mullakin esikoinen aikanaan koliikkivauva. Mutta silti oli vauvakuume vielä hänen jälkeen ihan valtava, ja sainkin sitten toisen lapsen 7 1/2 v. myöh. Ja sitten vielä kolmannen ja neljännenkin.. Näinkin voi käydä.

 

Tokan jälkeen oltiin miehen kaa ehdottomasti et, EI EI EI enää lapsia tähän taloon... ja toisaalta olen edelleen sitä mieltä, sillä nyt on äidin uran ja "oman elämän" aika.... mutta en sit tiedä viiden vuoden päähän... vieläkö sitä jaksais kolmekutosena vauvoja...?

Heh..No mä sain kolmannen lapseni kolmekutosena. Eikä se siihen jäänyt. Kolmekasina sain vielä neljännen lapseni, onkohan tää sitten jo viimeinen? Itselle kyllä piisais nämä hyvin.

Oliko raskaana olo raskaampaa? Väsyttikö vauva-aikana enempi?

No kyllähän ne raskaudet tuntui jollain lailla raskaammilta, oli ikää ja kilojakin enemmän. Varsinkin toi neljäs raskaus oli aika raskasta, mutta ei mulla mitään erityisiä vaivoja ollut, mitä nyt jalat väsyi. Vauva-aika meni jo rutiinilla, valvomiseen oli tottunut hyvin. Paremmin mä valvomista jaksoin vanhempana kuin silloin ekan kanssa 26-vuotiaana.

 

Luulen ettei kiinnosta enää lähteä siihen rumbaan uudelleen. Nyt kun on niin helppoa...ja kun olen niin mukavuudenhaluinen

aika itsekästä. et anna ees miehelles biologista lasta? sithän mieheskin saa käydä kuksimassa ja tehdä lapsen jonkun toisen kans, kuten sä teit, eiks jeh?

 

Meillä mies on tuota mieltä. Minä varmaan tekisin vielä pari. Kaksi ennestään.

 

Vauvan toki haluaisin mutta juuri tuon takia en tee.. Eli siis en usko ettää pää enää kestäisi.

mihin ei pää kestä? meidän tyttö oppinut kaiken heti , nukkunut 12 h aina, päiväunet täsmällisesti, syönyt itse yksivuotiaasta, ei kiukettele jne. mihin te ootte väsynyt? moniin pieniin lapsiin kerralla vai vain yhteen vauvaan,,,,, =O

 

juu ei kiitti. Yks vaan piti tehdä mutta toisin kävi =) Ja nyt on kiintiö todellakin täysi.

 

En jaksaisi! Kaksoset vuoden, eli aika pieniä vielä, ja haluaisin jo nukkua yöt putkeen! Ei enää meille nahkavekkareita! Ei lähes nelikymppinen enää jaksa yöllä hillua!

 

Mun lapset ovat olleet vauvoina ihania ja helppoja, eli vauvan voisin ottaa. Mutta isompana eläminen niiden kanssa onkin vaikeaampaa, ja noista isoista sisaruksistakin pitää huolehtia, enkä jaksaisi enää jatkaa kuskausrumbaa vuosilla eteenpäin.

 

no joo. Oon nuori ja vasta yksi lapsi, mutta oli niin vaikeaa raskautuminen, raskausaika ja kaikki pojan terveydelliset ongelmat, että alkaa olla paukut lopussa. Tuntuu, että en todellakaan jaksaisi toista. Mutta voihan se olla, että lopulta aika kultaa muistot.

Olihan mullakin esikoinen aikanaan koliikkivauva. Mutta silti oli vauvakuume vielä hänen jälkeen ihan valtava, ja sainkin sitten toisen lapsen 7 1/2 v. myöh. Ja sitten vielä kolmannen ja neljännenkin.. Näinkin voi käydä.

olen kanssa ajatellut, että jos sitten kun poika on jo "iso" niin tuleekin taas vauvakuume. Mutta toisaalta lääkäri on käskenyt tehdä kaikki lapset alle 30v. Tosin onhan siihenkin vielä 7v aikaa. Pojalla oli syntyessä sydänvika ja sitten allergisen refluksin kanssa taisteltiin vuosi ja nyt kun on alkanut päiväkoti, niin ei kahta viikkoa ole mennyt, että olisi ollut terve. Nyt on veriarvoissa jtn häikkää vähän väliä ja kaikkea. Tuntuu, että toinen lapsi tähän syssyyn olisi ihan karmeeta :|

 

:wave: Vaikka tää kakkonen on ollut todella helppo vauva niin kaksi lasta riittää (ei ole mitään tukiverkostoja eikä taloudellisestikaan 3 olisi järkevää meille). Tietyllä haikeudella ajattelen tätä asiaa nyt kun pieni on 7kk, mutta näin on näreet...

peesaan muuten paitsi kuopus isompi

 

Mun lapset ovat olleet vauvoina ihania ja helppoja, eli vauvan voisin ottaa. Mutta isompana eläminen niiden kanssa onkin vaikeaampaa, ja noista isoista sisaruksistakin pitää huolehtia, enkä jaksaisi enää jatkaa kuskausrumbaa vuosilla eteenpäin.

peessaan tätä myös

 

eiköhän nyt tässä iässä (45) ole vauvat jo tehty

 

:wave:

 

Jos voisin vain maata sängyssä ja nuuhkia ja imettää vauvaa, niin ok, tänne vain. Mutta jos realistisestí miettii, ei musta olis aloittamaan rumbaa uudestaan.

 

Ei tule vauvoja, ei. Ei ihmisten, ei eläinten. Lapset "paranevat" päivä päivältä heidän oppiessaan uutta. Olen täysin allergisoitunut vauvojen itkulle. En jaksaisi enää mitään uhmisten kiukuttelua tai vastaavaa.

 

Mielestäni lasten vauva-aika ei ollut mitään rumbaa eikä sambaa. Se oli ihan mukavaa aikaa ja heistä kasvoi ihania nuoria aikuisia. Vain yksinkertaiset naiset voivat kehitellä siitäkin itselleen ongelmia. Hyvin koulutetut ja fiksut naiset vaan osaavat hoitaa lapsensa.

 

:wave: kiitti riitti vauvat mulle...

näinpä

 

Ei enää. Kaksi riittää, lisäksi noi on jo niin isoja että olisi kuin aloittaisi kaiken ihan nollasta, jos nyt raskaaksi tulisi. Itselläkin alkaa olemaan jo sen verran ikää, ettei kiinnosta senkään takia.

 

:wave: Ei mun enää tässä iässä (42) tarvitse jaksaakaan.