onhan sekin jonkinlaista toimintaa, jos ao. työpaikalla ei voi tai ei pysty muuhunkaan tekemiseen. Onko pakko toimintaa aina ajatella järkevyyden, luovuuden tai hyödyllisyyden mukaan? Varmana oltaisiin jo Marsissa arpomassa perjantaipulloja pienten vihreiden miesten/naisten kanssa, jos olisi ollut innovatiivisempaa tekemistä kuin lastentarhan tapaan jakaa viini/viinapulloja... Eikä tuosta ole työnantajapuolellekaan mitään haittaa; työntekijät pysyvät sopivasti kyykytettävinä, kun saavat tehdä pikkutuhmaa. Kotona voi miestä syyllistää ja ehdollistaa sopivasti, kun antaa hänen mennä perjantaipullorinkiin.
