KUINKA MONELLA LAPSI NUKKUU OMASSA HUONEESSA ?

4kk ikäinen oli esikoinen kun siirtyi sänkynsä kanssa omaan huoneeseen. Syynä oli levottomat yöt, niin vauvan kuin vanhempienkin osalta. Heräiltiin toistemme asennon vaihtamisiin jne. Yöt rauhoittuivat selvästi kun ei enää häiritty toisiamme. Kuopus on nyt 10kk ja nukkuu vielä samassa huoneessa kanssamme. Ei viitsistä siirtää esikoisen huoneeseen vielä, kun herättävät toisiansa siellä kuitenkin. Molemmat heräilevät vielä yöllä. Esikoinen on 3v. ja näkee välillä painajaisia ja huutaa.

 

siis meilläkin ollut aika rankkaa heräilyä pitkään,näihin päiviin asti! ja mä herkkäuninen ja mies kuorsaa ym. tiä pitäiskö vaan yrittää huonevaihtoo. mut mitä sit kunse pieni aamulla herää yksin :'(

se ilmoittaa siitä sitten kyllä.... jos on omassa kotonaan, niin tuskin saa traumoja siitä ettei näe sun naamaasi heti ekana herättyään. Mulle tulee tästä sun "mielipiteestä" sellanen kuva, että oot vähän läheisriippuvainen.. Vaikka rakastaa lastaan, niin ei sen tarvii kuitenkaan iholla olla 24/7. Tässäkin maassa on erittäin paljon lapsia, jotka ovat omassa huoneessa nukkuneet pienestä alkaen. Pystytkö muka erottamaan heidät katukuvasta?

 

sä se jaksat aina tuota.... Läheisriippuvainen? hmmm, . jos se että haluaa olla lähellä vastasyntynyttä, on lähesriippuvuutta, niin kyllä, olen!!!!! eikä se mun naamaani näekkään pimeässä,vaan huomaa ja tuntee läsnäolon.missään vaiheessa enole sanonut ettäkö iholla tarttis olla kokoajan.Mulle tuli tosta sun tekstistä taasen kuva,että tykkäät sanoa mahd pahasti toisille.sitä saa mitä tilaa,taasen mun mottoni, eli kyllä mäkin sanani sanon jos tarve vaatii,en vain jaksa mitäänolematonta vänkäilyä kun kuten sanoin jokainen saa tehdä kuten ite haluaa, ja jokainen saa myös ilmaista oman mielipiteensä! katukuvassa.-tuskin näkyy, jossain muussa ehkä sitten huomaakin. on niin monta asiaa mitkä on "tänä päivänä" erilailla kuin ennen, hyviä ja huonoja, huono puoli se, että aina vain enemmän kaikkea sairasta ym on lapsissakin, johtuen kyllä lähinnä siitä miten kasvatetaan vähän isompia lapsia.. mutta,se siitä.

 

sä se jaksat aina tuota.... Läheisriippuvainen? hmmm, . jos se että haluaa olla lähellä vastasyntynyttä, on lähesriippuvuutta, niin kyllä, olen!!!!! eikä se mun naamaani näekkään pimeässä,vaan huomaa ja tuntee läsnäolon.missään vaiheessa enole sanonut ettäkö iholla tarttis olla kokoajan.Mulle tuli tosta sun tekstistä taasen kuva,että tykkäät sanoa mahd pahasti toisille.sitä saa mitä tilaa,taasen mun mottoni, eli kyllä mäkin sanani sanon jos tarve vaatii,en vain jaksa mitäänolematonta vänkäilyä kun kuten sanoin jokainen saa tehdä kuten ite haluaa, ja jokainen saa myös ilmaista oman mielipiteensä! katukuvassa.-tuskin näkyy, jossain muussa ehkä sitten huomaakin. on niin monta asiaa mitkä on "tänä päivänä" erilailla kuin ennen, hyviä ja huonoja, huono puoli se, että aina vain enemmän kaikkea sairasta ym on lapsissakin, johtuen kyllä lähinnä siitä miten kasvatetaan vähän isompia lapsia.. mutta,se siitä.

öö, aika itsestään selvyys että jokainen tekee miten haluaa. Ja tosiaan onhan toi syyllistäminenkin periaatteessa mielipide, oikeassa olet. Mutta tuntuu huvittavalta, että kun et ole kokenut sitä että vauva nukkuu eri huoneessa, niin silti puhut siitä ja sen vaikutuksista niin negatiivisesti. Ja kuten todettua, vastasyntyneelle voi antaa paljonkin läheisyyttä ilman että on jatkuvasti siinä vieressä. Ja monilla äidinvaisto herättää äidin, ennen kuin vauvakaan kunnolla tajuaa olevansa hereillä.

 

Meillä 10kk poika nukkuu vielä samassa huoneessa meidän kanssa. Tosin hän heräilee herkästi meidän pyörimisiin.
On tehnyt jo pitkään mieli laittaa veljen kanssa samaan huoneeseen mutta isoveikka on ihan mahdoton höpöttämään unissaan, että onko se sitten sen parempi vaihtoehto.
No, varmaan tässä joulun pyhinä koitetaan kuinka se sujuu.

Esikoinen pääsi omaan huoneeseen vasta reilu kaksivuotiaana ja yötkin rauhoittuivat vasta sitten. Tällä kertaa en ihan niin pitkään odottele...

 

meillä nukutaan tänään eka yö omassa huoneessa (poika 3kk ja 1 viikko), koska ei ole enää kuukauteen herännyt öisin, vaan nukkuu 8-9 tunnin yöunet.
Poju nukkuu jo rauhallisesti, mutta äitiä jännittää niin, ettei älyä mennä itse nukkumaan, vaan roikkuu koneella

Poju on nukkunut alusta asti omassa sängyssä, koska miehen "uniriehumisten" vuoksi ei voitu edes kuvitella ottaa vauvaa meidän sänkyyn.

 

On totta että pieni vauva tarvitsee läheisyyttä ja on erittäin tärkeää että lapsi sitä saa. Kuitenkin on myös tärkeää tukea lapsen itsenäisyyttä/yhdessä oppia/opettaa että myös itsekseen on turvallista. Tämäkin kuuluu vauvan normaaliin kehittymiseen, lapsi oppii ensimmäisen ikävuotensa aikana ottamaan etäisyyttä äitiinsä ja mielestäni äidin yksi tehtävä on tukea lasta tässä... Yksin nukkumisessahan on tärkeää että vauva kokee että omassa sängyssä on turvallista, siihen voi rauhassa nukahtaa uudelleen ja toisaalta että tarpeisiin vastataan jos sieltä omasta sängystä huutelee

 

Me siirrettiin viime viikolla tytöt omaan huoneeseen.
Alettiin jo keväällä miettimään esikoisen siirtoa, mutta pelättiin hänen ottavan sen niin että hänet syrjäytetään vauvan tieltä.
Tytöt 3,5v ja 5kk ovat nyt nukkuneet 4yötä omassa huoneessa ja hienosti on mennyt. Kaikki nukkuvat kokonaisia, ehjiä öitä! =)

 

Meillä siirty poika omaan huoneeseen, kun oli joku 8kk.
Hyvin on mennyt ja todellakin ilmottaa, kun on herätty.

 

Meillä on nyt reilu 2vk ikänen tyttö ja alusta asti nukkunut omassa sängyssä omassa huoneessaan ja hyvin on mennyt. Meistä ei kukaan osaa nukkua jos vauva on vieressä, ollaan kokeiltu ja se ei ole kun yhtä ähisemistä ja potkimista ja pyörimistä, sitten kun vauva on omassa sängyssä niin nukkuu hiljaa ja rauhallisesti. Sairaalassakin vauva nukkui yönsä omassa sängyssään mun sängyn vieressä. Sentakia meillä on oma huone vauvalle kun meidän makkariin ei mahdu ja lisäks halusimme säilyttää seksielämämme. Hyvin siihen vauvan heräämiseen herää toisestakin huoneesta. Sillon kun vauva syö ja nukkuu ja seurustelee, eikä itkeskele turhia niin luultavasti se on sillon tyytyväinen.

 

en ole syyllistänyt ketään,piste Hay-D:lle. totta on että itsenäistymistä pitää tukea jne, ja omassa sängyssä meilläkin on pääosin nukuttu, alussa kun paljon tissiteltiin niin vieressäkin mutta heti kun syötöt väheni ja alku helppasi niin omaan sänkyyn. Mä inhoon yöllä nousemista, siinä on kyllä yksi syy miksen hirmu aikaisin laittais omaan huoneeseen, paitsi kun tosiaan nukkuu yönsä täysin.. meillä vasta alettu nukkumaan paremmin, hetki sitten vielä oli klo4-6heräilyä, mutta nyt menee jo se 12 tuntiakin hissuksiin, että varmaan tuossa ens vuonna kans sitten omaan huoneeseen.. hampaat vaivas pitkään tuossa kans kun mm 3kulmahampua tuli samaan aikaan.esikoisen huoneeseen olisin mielelläni siirtänyt kans, mutta se on jo 5v ja voi huutaa yöllä/aattelen et herättävät toisiaan, sitten kun vauva nukkuu kumminkin päikkäreitä niin sit täytyis esikoisen olla pois huoneesta sen aikaa jne..en tiä mikä ois paras. ehkä kuitenkin oma huone?kesällä tulee kolmas ja se saa sitten isompana mennä keskimmäisenkanssa samaan huoneeseen kunovat pieniä.. sori ap jos meni aiheen vierestä!

 

ja seksielämä säilynyt myös, sohvat vaan kovassa käytössä :ashamed:

 

Martza ynnämuut ihmettelijät, mites sitten noi päiväunet, pitäisikö niidenkin aikana äidin olla samassa tilassa. Meillä ainakin heti kun sai ulos laittaa, niin tyttö nukkui neljäkin tuntia tyytyväisenä ulkona ja minä kävin hakemassa tytön pois sitten kun hän ilmoitteli itsestään. Ties vaikka olisi hetken ollut hereilläkin jo ennen sitä. Me laitettiin tyttö puolivuotiaana omaan huoneeseen, mutta en yhtään syyllistäisi niitä jotka laittaa aikaisemmin. Kyllä mä nytkin kuulen ja herään heti kun vauva päästää vähänkin kovemman äänen (ei siis todellakaan tarvitse itkeä ennenkuin tulen paikalle).

 

Meillä ei ole vielä laitettu tyttöä omaan huoneeseen. (neiti on 4kk) yöt ovat muuttuneet nyt viikon sisällä katkonaisimmiksi ja olen huomannut, että tyttö herää jos me vanhemmat pyörimme paljon tai mies kuorsaa. tytöllä siis uni muuttunut herkemmäksi. Mieti vain, et ku tytön huone ei ole aivan meidän huoneen vieressä, niin kuulenkohan ihan varmasti kun tyttö herää? Onko muilla vauvan huone kauempana omastaan? Käytättekö kenties itkuhälyytintä? Entäs, jos vauvasi syö viellä yöllä, niin heräätkö aina kun pitäisi nousta imettään? Mua mietityttää, et heräänkö oikeestijos tyttö herää. Kun huone ei tosiaan oo aivan lähellä...
Onkos kellään loppunut yösyötöt, kun vauva siirretään omaan huoneeseen? Kokemuksia siis kaipailen... :xmas:

 

winhis päiväunilla ei olla ihan yhtä pitkään erossa eikä pimeessä, kuin yöllä. meillä vaunuissa nukuttiin alussa 1-2kk hyvin, kesällä kuumalla jäi eikä nukkunut lainkaan, nyt nukkuu MAX 1h, lenkillä liikkuen. sisällä 2-3h.. Meillä vauvan tuleva huone on myös kauempana,samaa miettinyt kun maypo, ainakin täytynee jättää ovia raolleen.[/b]

 

Sairaalasta kun kotiuduttiin niin siitä saakka poika nukkunut omassa huoneessaan. Ja hyvin onkin nukkunut! Ja minä ja mies myöskin

Niin ja jos joku syytä kysyi, niin kaikkien rauhallinen uni syynä. Toinen syy on se, että meidän makkarin lämpötila on näin talvisin n. 10 asteen luokkaa, vauvalle se on mielestäni hiukan viileä. Vauvan huoneessa pidämme lämmitystä n. 18 asteessa, joka sekin on jo aika lämmin, mutta vielä terveellisen rajoissa =) Joku mainitsi vauvan huoneen lämpötilaksi 23 astetta, eikö tuo ole aika epäterveellistä? No, tapansa kullakin, me nukutaan hyvin viileässä

 

Maypo: Me siirsimme tytön omaan huoneeseen puolivuotiaana ja yösyötöt loppuivat tähän heti. Valitettavasti tyttöä ei sitten kiinnostanut tissi enää päivisinkään ja imetys hiipui ja loppui kokonaan kuukauden päästä. Kuinka kaukana teillä on huoneet toisistaan? Kun tyttö nukkui vielä makkarissa, jouduin nukkumaan muutaman yön kovan yskäni (joka herätti tytön) takia olkkarissa, joka ei ole ihan vieressä. Heräsin kyllä ihan helposti jo ennenkuin tyttö ehti edes itkeä. Ovi vaikka auki, niin kyllä äiti unen läpi lapsensa kuulee!

 

tyttö nukkunut 4kk ikäsestä omassa huoneessa. unen laatu parani sekä lapsella että meillä aikusilla.

Sama täällä.

 

Meillä poikamme nukkui aluksi pinnasängyssä tai sitten meidän välissä. Mentiin alusta lähtien lapsentahtisesti tässä hommassa. Aika nopeasti siirryttiin pinnikseen koska lapsi ei halunnut syödä öisin ja pelättiin et tippuu sängystä tai koira hyppää päälle yms... no siellä tykkäs nukkua ja hyvin nukkukin... kuitenkin pinnis oli meidän vieressä samassa huoneessa...

Totuus on että ei ole yhtä ja oikeaa keinoa tässä hommassa. Tärkeintä on että kuuntelee lastaan. Tiedän monta perhettä joissa lapset on miltei alusta nukkunut vanhempien vieressä ja joitakin joilla lapset tyytyväisesti on nukkuneet omassa huoneessa... Mutta joskus on niin päin myös että äiti on enemmän kiinni lapsessa kuin lapsi äidissä... ja lapselle ei juurikaan anneta mahdollisuutta tuntea itseään erillisenä yksilönä, vaan hän tuntee olevansa osa äitiä...

Muutettuamme poika 9kk sai oman huoneen, ensin kyllä nukkui meidän huoneessa mutta pikku hiljaa siirrettiin leikkejä sinne ja sitten päikkärit ja sitten koko pinnis pysyvästi.. Jompi kumpi nukkui pojan kanssa siellä mutta nyt tultiin siihen tulokseen että ei syytä enää siihenkään, vanhempien aristeluahan se oli jättää poika sinne vaikka on 3 kuisesta nukkunut kellon ympäri ilman yösyöttöjä.. no ainakin viime yö meni hienosti... nukkui klo 21-9.00.

Ihan omaa järkeään saa lapsenhoidossa käyttää. On paljon lapsia jotka nukkuvat paremmin omassa sängyssä, omassa huoneessa kuin esim vanhempien välissä.

 

Aika kovia mielipiteitä tässä ketjussa. Minusta ei kannata kauhean kovin sanoin toisten tapoja arvostella jos ei tarkemmin tunne tilanteita.

Meillä on esikoinen nukkunut omassa huoneessa 1 viikkoisesta asti. Lapsi pitää niin kovaa meteliä nukkuessaan, nauraa, höpöttää, mumisee ja öhkii, että vanhemmat ei voineet nukkua samassa tilassa. Eikä lapsikaan, kun minä joka äännähdyksestä hätäilin että onko sillä nyt nälkä tai märkä vaippa tai muu hätä ja nostelin sängystä ja herätin vauva-rassun monta kertaa ihan turhaan.

Omassa huoneessa nukkui kolmiviikkoisesta nelikuiseksi täysiä öitä heräämättä tai vain yhdellä syötöllä. Sitten ovat yöheräilyt alkaneet, on ollut flunssaa ja vatsavaivaa joiden takia on heräilty, ja nyt uusia asioita pitää opetella ja käsitellä yöllä niin että herätään taas monta kertaa yössä. Oma sänky on meidän vauvasta kuitenkin turvallinen paikka, siellä on hyvä olla kun tietää, että äiti tai isi tulee heti kun ääntä korottaa. Yleensä siellä herätäänkin iloisena, ja vanhempienkin on ihana herätä aamuun kun ensimmäinen ääni, jonka kuulee on oman vauvan iloinen huutelu.

Meillä vauvan huone on omamme vieressä. Seinän läpi kuulee hyvin, jos lapsella on hätä, muttei herää unihöpinöihin.

 

Sepä se, pitää muistaa että vauvatkin ovat yksilöitä. Meidän tyttö esimerkisksi on ollut erittäin itsenäinen aina. Alusta asti on tykännyt olla itsekseen ja ihmetellä maailman menoa lattialla tai sitterissä. Tissikin oli vaan syömistä varten, hän ei ole paljoa lohtua tarvinnut ja sylissäkin tykkää vain käväistä. Uskon, että olisimme hyvin voineet siirtää hänet aikaisemminkin omaan huoneeseen, mutta jotenkin ei vaan tullut mieleen. Ehkä sitä ajatteli, että ei itse jaksa mennä syöttämään eri huoneeseen. Mutta anyway, ei ole kiva syyllistää muita, eiköhän jokainen tunne lapsensa parhaiten!

 

Niin onkos kellään kokemusta laittaa vauva samaan huoneeseen esikoisen kanssa? Häiriintyykö toinen toisistaan vai oisko peräti toiveita että esikkokin nukkuis paremmin kun on kaveri ja yövaeltelut loppuis? Toiveajattelua? Vauva on tänään just 9kk ja esikoinen 2,5v.