Toggle sidebar

Kuinka luotettavia on parhaiden kavereiden kummi-ja kaasolupaukset???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SporttisMama
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

SporttisMama

Aktiivinen jäsen
28.04.2011
2 650
0
36
Ajattelin kysellä muilta onko teillä vastaavia kokemuksia; eli minä ja ystäväni olemme olleet parhaat kaverit nyt 26 vuotta ja teininä ja nuorina aikuisina teimme lupauksia toisillemme. Eli että olisimme toistemme kaasot ja lastemme kummit. Minä menin ensin naimisiin ja ystäväni oli kaasoni. Samoin hän on lapsieni kummi. Ystäväni oli menossa naimisiin ex-miesystävänsä kanssa ja tuolloin hän pyysi minua kaasoksi. Häät peruuntuivat koska suhde kariutui ennen häitä.
Nyt ystävälläni on uusi mies joka on todella mustasukkainen ystävästäni. Etenkin mun seuraan hän ei ystävääni päästä juurikaan tai änkeytyy sitten mukaan (blaah, se siitä tyttöjen illasta)
Ystäväni meni sitten naimisiin tämän uuden miesystävän kanssa mutta kaasokutsua ei tullut, eikä tullut kummikutsua vauvan syntymän jälkeenkään.
Jotenkin tuntuu pahalta vaikka ymmärrän kyllä että varmasti molempien suvusta on tullut kummit tms. Mutta silti, kyllä se vähän kismittää silti :(
 
[QUOTE="vieras";23898363]Ei olla kenenkään ystävän kanssa vaihdettu kaaso- tai kummilupauksia. Olen ollut yhden ystäväm kaasona ja yhden lapsen kummi olen.[/QUOTE]

Mutta jos olisitte nuorina aikuisina tehneet tämmöiset lupaukset, kuinka luotettavina tämmöisiä pitäisit??? Kuitenkin olemme parhaat kaverit ja suurimman osan elämästämme olemme olleet parhaat kaverit, 26v kavereina ja ikää meillä kuitenkin n.30v
 
Itselleni lupailtiin kummin paikkaa ystävän ollessa viimeisillään raskaana, ihan itse lupaili. Juu ei tullut, eikä henkilö koskaan jatkossa ottanut asiaa enää puheeksi. Kyseistä lasta olen kyllä nähnyt.
 
[QUOTE="vieras";23898645]En kyllä yhtään osaa sanoa. Itse varmaankin pitäisin lupauksen, ellei sitten oltaisi jotenkin vieraannuttu.[/QUOTE]

Ei olla vieraannuttu, paitsi tämän uuden miehen mustasukkaisuuden olen pistänyt merkille. Ei anna meidän olla juurikaan kahden... En tiedä johtuuko sitten tuosta miehestä, jos hän ei ole halunnut mua kummiksi tms.
 
Minä en laskisi paljon sellaisten lupausten varaan, tai siis sellaisia ei minusta edes pitäisi tehdä, koska ne eivät koske antamispuolella vain tulevaa morsianta ja lapsen äitiä. On muutenkin vähän hupsua mennä lupailemaan tai sopimaan ennen kuin on suhdettakaan, joka muuttuu avioliitoksi ja lasta, joka kummia tarvitsee.
 
No mä en oo tehnyt mitään kummilupauksia.
Mut jos kysessä on hyvä ystävä, hänen kanssaan voi varmasti jutella asiasta? Kyllä muakin varmasti harmittaisi/mietityttäisi, jos olisin tuossa tilanteessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aamuntorkku:
No mä en oo tehnyt mitään kummilupauksia.
Mut jos kysessä on hyvä ystävä, hänen kanssaan voi varmasti jutella asiasta? Kyllä muakin varmasti harmittaisi/mietityttäisi, jos olisin tuossa tilanteessa.
Click to expand...

Oon kyllä huomannut että tämä on vaivannut ystäväänikin, hänelle oli vaikeaa puhua kastejuhlasta ja kummeista kanssani, näin ilmeestä että hän on vaivaantunut. Mutta hyvä kun ymmärrät mitä tarkoitan ja koet että sinäkin ihmettelisit samassa tilanteessa. Ajattelin jo että olenko ihan pimee kun mietin tuollaisia asioita...
 
Mä lupasin joskus 13-vuotiaana varmaan että yhdestä ystävästäni tulee ensimmäisen lapseni kummi. Kuten tulikin :). Hän oli myös lemmikkimarsuni kummi ja minä olen hänen kissansa kummi :D

Ja olin kaasona hänen häissään. En muista, annettiinko siitä asiasta varsinaisia lupauksia, mutta kyllä me joskus teininä varmaan kaasoasiastakin juteltiin ja puhuttiin että otamme toisemme sitten kaasoksi kun sen aika tulee. Itse avioiduin ennen häntä, mutta mulla ei ollut kaasoa lainkaan.
 
Minusta on aika älytöntä, että odottaisi jonkun tollaisen teini lupauksen kestävän. Ihmisten elämät muuttuvat, ja elämäntilanteet muuttuvat, ja ihmiset elämässä muuttuvat. En ole itse tehnyt tuollaisia lupauksia, mutta minusta tollaisesta ei pidä loukkaantua, jos ei sellainen "lupaus" pidä. Hänen uudella miehelläänkin voi olla erilaiset elämänarvot, ja haluaa mieluummin sukulaisia kummeiksi. Nuoresta aikuisesta aikuiseksi on tapahtuu oikeasti vielä aika suuri kehitys.
 
Me kyllä jotain lupailtiin n. 13 vuotiaana parhaan ystävän kanssa.
Ihan tarkkaan en muista, mutta mä olin ystäväni kaaso ja hän on kuopuksen kummi.
Aika lähelle varmaan osui lupaus =)
 
Minä ja mun "bestis" ei varsinaisesti ole luvattu tuollaisia, mutta molemmille oli itsestäänselvä että näin käy. Olisin kummeksunut, jos joku muu ois ollut hänen kaasonsa tai ekan lapsensa kummi... mä en kuulu kirkkoon joten mun lapsilla ei ole kummeja, mutta hän oli kaasoni ja ns. kunniatäti on molemmille lapsille :)

Ollaan oltu 30 vuotta kavereita, ja ymmärrän hyvin että ap:ta mietityttää.
 
[QUOTE="Vieras";23903486]Minusta on aika älytöntä, että odottaisi jonkun tollaisen teini lupauksen kestävän. Ihmisten elämät muuttuvat, ja elämäntilanteet muuttuvat, ja ihmiset elämässä muuttuvat. En ole itse tehnyt tuollaisia lupauksia, mutta minusta tollaisesta ei pidä loukkaantua, jos ei sellainen "lupaus" pidä. Hänen uudella miehelläänkin voi olla erilaiset elämänarvot, ja haluaa mieluummin sukulaisia kummeiksi. Nuoresta aikuisesta aikuiseksi on tapahtuu oikeasti vielä aika suuri kehitys.[/QUOTE]

Kyllä mun elämässä on tietyt tärkeät ihmiset säilyneet aina. Jotenkin todella surkea ajatus, että kaikki ois noin häilyvää.
 
minäkin tein aikanaan lupauksia parhaan ystäväni kanssa kuinka muutetaan yhdessä sitten maalle asumaan ja hankitaan vaikka mitä elukoita yms yms. no eipä tullut pidettyä niitä lupauksia :D ei kai noita nyt kukaan ihn tosissaan ota ja sitten vielä loukkaannu? :O
 
[QUOTE="Jenis";23903511]Kyllä mun elämässä on tietyt tärkeät ihmiset säilyneet aina. Jotenkin todella surkea ajatus, että kaikki ois noin häilyvää.[/QUOTE]

Niin me ei olla mitään on-off kavereita. Me ollaan tämän 26 vuoden aikana riidelty yhden ainoan kerran, silloin pidimme mykkäkoulua toisillemme kaksi päivää ja itkimme hulluna kun olimme niin surullisia kun olimme riidoissa tuon kaksi päivää. Tosiaan oli itsestään selvää että tämä ystäväni tulisi kummankin lapseni kummiksi, ja kyllä minä oletin samaa kun hän sai lapsen. Ihmettelen vain kovasti miehen mustasukkaisuutta ja sitä pelkoa ettei hän anna meidän olla enää kahden juuri ollenkaan. Luulenpa että mies on sanonut ettei minusta tule kummia. Harmittaa anyway...
 
[QUOTE="vieras";23903542]minäkin tein aikanaan lupauksia parhaan ystäväni kanssa kuinka muutetaan yhdessä sitten maalle asumaan ja hankitaan vaikka mitä elukoita yms yms. no eipä tullut pidettyä niitä lupauksia :D ei kai noita nyt kukaan ihn tosissaan ota ja sitten vielä loukkaannu? :O[/QUOTE]

No me oltiin kyllä ihan aikuisia (n.20v) kun ollaan näistä viimeksi puhuttu. Eli ei mikään ala-astehöpötys.
 
Alkuperäinen kirjoittaja SporttisMama:
Niin me ei olla mitään on-off kavereita. Me ollaan tämän 26 vuoden aikana riidelty yhden ainoan kerran, silloin pidimme mykkäkoulua toisillemme kaksi päivää ja itkimme hulluna kun olimme niin surullisia kun olimme riidoissa tuon kaksi päivää. Tosiaan oli itsestään selvää että tämä ystäväni tulisi kummankin lapseni kummiksi, ja kyllä minä oletin samaa kun hän sai lapsen. Ihmettelen vain kovasti miehen mustasukkaisuutta ja sitä pelkoa ettei hän anna meidän olla enää kahden juuri ollenkaan. Luulenpa että mies on sanonut ettei minusta tule kummia. Harmittaa anyway...
Click to expand...

Harmittaa varmasti, en voi ees kuvitella samaa tilannetta omalle kohdalle. Ootko jutellut kaverisi kanssa tästä, edes kautta rantain?
 
Kaasoilulupauksia en oo tehnyt, mutta serkkulikan kanssa sovimme jo joskus 4v:nä, että ollaan ristiin toistemme lasten kummit. No, ei se ole mun lapsen kummi ja mä en edes tiedä, että onko sillä lapsia.
Tavallaan harmittaa.
 
Mä veikkaisin että sen mies on sille ilmoittanut että sinusta ei kummia tehdä, ja ystäväsi ei kehtaa sanoa sitä sulle, varmaan tuntee olonsa kurjaksi tuon takia... mua ei niinkään harmittaisi se, etten ole lapsen kummi, vaan se että ystäväni elää noin mustasukkaisessa suhteessa. Parasta mitä hänelle jossain sopivassa tilanteessa voisi sanoa on "kuule, mä ymmärrän kyllä miksi et pyytänyt mua kummiksi vaikka niin joskus sovittiinkin".
 
Alkuperäinen kirjoittaja One large coffee to go:
Mä veikkaisin että sen mies on sille ilmoittanut että sinusta ei kummia tehdä, ja ystäväsi ei kehtaa sanoa sitä sulle, varmaan tuntee olonsa kurjaksi tuon takia... mua ei niinkään harmittaisi se, etten ole lapsen kummi, vaan se että ystäväni elää noin mustasukkaisessa suhteessa. Parasta mitä hänelle jossain sopivassa tilanteessa voisi sanoa on "kuule, mä ymmärrän kyllä miksi et pyytänyt mua kummiksi vaikka niin joskus sovittiinkin".
Click to expand...

mä veikkaan ihan samaa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa