Kuinka lukea lapselle joka ei malta kuunnella?

Monet muut pienet kyllä ovat pitäneet kun luen satuja, uskoakseni siis osaan eläytyä ja lukea hauskemmin kuin monotoninen uutistenlukija :saint:

Mutta oma tyttö ei piittaa pätkääkään. Jos hän valitsee sadun, ehdin lukea otsikon ja tyttö plaraa kirjasta jo uutta kohtaa. Lause sieltä ja toinen täältä. Kuvia voidaan ehkä hetki katsella mutta ei, tämä neiti ei vaan malta uppoutua sadunkuunteluun. Ikää nyt 3v. vaikka vauvasta pitäen koitettu lukea pieniä pätkiä, selailtu kirjoja ja yritetty pitää homma hauskana ja mielenkiintoisena.

Missä vaiheessa teillä lapset ovat kiinnostuneita saduista?
Olisi niin ihana ottaa lapsi kainaloon ja lukea satua edes kokonainen sivu, mutta ei, ei sitä oikein viitsi pakottaakaan ettei tee hallaa tulevaisuutta ajatellen.

 

Koittakaa vaikka keksiä itse yhdessä niitä satuja, ehkä se lukuinto syttyisi saduttamalla

 

Meillä oli samanlaista. Kirjoja luettiin todella paljon esikoisen kanssa! Mutta kun pienempi alkoi olemaan siinä iässä että pääsi mukaan kirjojen lukuun, ni eihän siitä mitään enää tullut. =) Sinnikkääsit jatkettiin, ajattelin että kyllä ikä tuo lisää rauhaa ja että kyllä se oppii. Vaan ehei. Ei se miksään muuttunut, ja lopulta se olikin niin että esikoisen kans luettiin ja pienempi touhusi omiaan, mutta meitä ei saanut häiritä. Se oli sääntö ja oppi sen kyllä.

Nykyään tämä häiriköijä on 10 vuotias lukutoukka! Ahmii kirjoja ja lukee lukee lukee. Ja vieläkin ne jalat vispaa, räplää paitaa, heiluu ja mitä lie, mutta kun kysyn mitä kirjassa kerrottiin, ni kyllä se tietää mitä lukee vaikka todella näyttää siltä ettei se voi olla kärryillä ollenkaan ku kokoajan heiluu ja huojuu joku paikka. =)

 

Ihan rehellisesti?

En lue, en viitti..Kun se menee joka kerta heilumiseks ja riehumiseks kun ei vaan yksinkertaisesti poikaa kiinnosta niin ei sitten..

Itekseen tykkää kyllä sitten kirjoja "lukea".

 

Ootko muuten kokeillut satu-cd levyjä? (Ennen muinoin oli satukasetteja, mikä mahtaa olla järkevin ilmaisu tolle nykyiselle..) Jos lapsi ei vaan jaksa olla paikallaan mutta tarina kiinnostaa niin se on kiva vaihtoehto, ei mee itellä hermo siitä kirjasta taistellessa.

 

Meillä on pienempi lapsi, ei vielä jaksa keskittyä "kunnon" satuihin, vaan alkaa juuri se sivujen kääntely tai lähtee kokonaan pois paikalta. Ne kirjat kiinnostaa, mitkä on vähän pienemmille tarkoitettu, ne missä ei ole kuin rivi yhdellä sivulla. Ollaan kuitenkin noita pitkiäkin satuja "luettu" sillä tavalla että kerron omin sanoin tiivistettynä tapahtumat ja osoitan kuvista jotakin, tästä tavasta on tykännyt tosi paljon.

 

Meillä ei tietynlaisia satuja lueta koskaan (esim perinteisiä, runoja tai loruja), ei riitä mielenkiinto ja keskittyminen 6veeltä Toki on kirjoja, mitä haluaisi lukea tuntitolkulla. Sitä pian oppii, mikä iskee ja mikä ei.

Pienenä lukuhetket olivat interaktiivisia. Kuvia luettiin keskustelemalla ja lapsi sai koko ajan osallistua. Myöskin olen lyhentänyt tarvittaessa juttuja lennosta. Lisäksi olen joskus antanut tehdä samalla jotain muuta. On vissiin perinyt äitinsä tavan tehdä yhtä aikaa kolmea asiaa

 

oisko esim. puppe-kirjat hyviä,vähän tekstiä per sivu ja luukkujen taakse saa katsoa vasta sitten kun on luettu teksti.toimii meillä.

 

Pysyykö teillä kirjat ehjinä taaperoikäisen käsissä? Meillä poika 1 v 8 kk onnistuu rikkomaan kaikki kirjat tavalla tai toisella. Sivut repeilevät tai repeytyvät kokonaan irti tai jos kyseessä on sellainen paksusivuinen "pahvikirja", niin poika taittaa kirjoilta niskat nurin ts. niteet rikki. Enää ei viitsitä hänelle kirjoja ostaa, mutta ei uskalleta kirjaston kirjojakaan lainata. No, tietysti niin että poika ei saa sitten kirjaston kirjoja katsella itse ollenkaan.

 

Pysyykö teillä kirjat ehjinä taaperoikäisen käsissä? Meillä poika 1 v 8 kk onnistuu rikkomaan kaikki kirjat tavalla tai toisella. Sivut repeilevät tai repeytyvät kokonaan irti tai jos kyseessä on sellainen paksusivuinen "pahvikirja", niin poika taittaa kirjoilta niskat nurin ts. niteet rikki. Enää ei viitsitä hänelle kirjoja ostaa, mutta ei uskalleta kirjaston kirjojakaan lainata. No, tietysti niin että poika ei saa sitten kirjaston kirjoja katsella itse ollenkaan.

Meillä kohta 2v ja kaikki kirjat rikkoo joten ei saa katsella niitä enää kuin valvotusti..K

 

Minä aloitin lukemisen puhtaasti kuvakirjoista (2-3v) joista keskusteltiin. Kun lapsi oppi ja tottui siihen, että iltarauhoittumiseen kuuluu (ja on ihanaa) se yhteinen lukuhetki, lyhyet sadutkin jo onnistuivat. Nyt noin 6 vuotiaan kanssa luetaan jo pitkiäkin satuja ja ihan jokaisena iltana. Lapsen ehdoilla.

 

Meillä kohta 2v ja kaikki kirjat rikkoo joten ei saa katsella niitä enää kuin valvotusti..K

Ok, "kiva" kuulla että muutkin lapset...mietin jo että onko tuo meidän ukkeli vaan niin toivoton demolition-man

Eipä muuten meidänkään poika kovin hyvin kirjoja jaksa. Hyvällä tuurilla muutaman minuutin jaksaa katsella jotain tiettyjä suosikkikirjoja, mutta ei hänestä oikein lukukaveriksi ole. Harmi, siinä saisi itsekin mukavan lepotauon (saisi istua hetken) jos poika malttaisi keskittyä.

 

Meillä ei ole silpunnut kuin muutaman kirjan. Mulla on ollut onni, että hän on kuuliainen käskyille. Hänen isänsä on todella tarkka kirjojen suhteen, joten on kyllä varmaan koulutettukin Kirjat kyllä lojuu vaikka missä, että siinä suhteessa ei ole vieläkään huolellinen.

 

kumpikin on alle 2-vuotiaanakin jo kuunnellut vaikka kuinka pitkiä satuja.

 

Poika alkoi kuunnella satuja kun täytti 4v. Tyttö kuunteli jo ihan pienenä.