Kuinka kauheaa se voi olla?

Ekassa otin kaikki herkut mitä talo tarjosi. Epiduraalin vuoksi synnytys pitkittyi ja ponnistusvaiheessa ei oikein ollut tuntoa. Tämän takia varmaan repesin (2.asteen repeämät), mutta varsinaista kipua en tuntenut vasta kun ensimmäisen vessassakäynnin aika oli :x ei jäänyt traumoja, toivuin nopeasti. Toka meni rutiinilla ilman kivunlievitystä ja toivuin ennätysnopeasti olisin samantien saanut lähteä kotiinkin mutta mies pyysi kauniisti jos pitäisivät
mut ja vauvan edes yhden yön sairaalassa

Avoimin mielin synnyttämään, mun kokemuksien mukaan ihan mahtava tunne kun lapsi tekee tuloaan maailmaan. Se fiilis kun tuntuu että maailmassa on vaan SINÄ ja LAPSI.

 

Voi se varmaan olla kauheaakin, mutta itselläni ei ollut. Otin tilanteen hetki ja vaihe kerrallaan, ja ponnistusvaiheessa (mitä ehkä eniten pelkäsin) olin niin hyvin puudutettu etten tuntenut kipua ollenkaan. Se on kuitenkin vain yksi kipeä päivä sun elämässä, jonka kestää kyllä. Niin kovin paljon vaikeampaa oli sitten lapsen kanssa valvominen ensimmäiset puoli vuotta kun ei itse saanut 3h pitempää unipätkää.

Tsemppiä!

 

mä inhoan kaikkea kipua ja oon tosi kipuherkkä niin onhan se kamalaa. ekaa synnyttäessä meni välillä tajukin kivusta ja oksenksin koko ajan, ponnistus oli nopea ja kivuton.
toinen synnytys oli nopea mutta helkutin kivulia. supistusten aikana itkin miehelle etten pysty siihen ja aloin katumaan koko raskautta ponnistus oli nopea mutta kivulia, jalat tärisi ihan hulluna pitkään vielä vauvan syntymän jälkeenkin. no kunhan vauvan rinnalle sain, en todellakaan enää sitä raskautta katunut
kamalaahan se on mutta sen arvoista ehdottomasti

 

Alatiesynnytys ei ole niin paha vaikka sillä mässäillään mutta sektio on 100 kertaa pahempi kun sanotaan!

Mulla taas sektio ei ollu kovin paha. Mut se että yritti saada syntymään alakautta viheasentoisen naru kaulassa...eikä kukaan älynny kätilöistä että pieleen mennään ja ei tuu syntymään.

 

Eka synnytys päätyi hätäsektioon kunhan oli eka 20 tuntia ponnisteltu. Supparit tosi kipeitä kun käynnistetty synnytys, ja leikkauksen jälkeen aivan zombiena muutama päivä. Sairaala-aika oli elämäni kamalin kokemus, meinasin tulla hulluksi siellä neljän seinän sisällä kun 5 vrk piti olla. Vannoin että en enää ikinä lasta tee ja myin kaikki kamat sitä mukaa kun lapsi kasvoi.

3 v. meni ja olen haudannut kauheuden mielestäni ja olen odottamassa toista. Mutta tää saa kyl jäädä viimeiseksi.

 

Ei paha. Tytön syliin saatuani miehelle jo tuumasin, että tänne voisi tulla uudestaankin

Synnyttämään menin asenteella: siitä on lähes aina selvitty, paljon ennen sairaaloitakin. En suunnitellut tai mitään, toivoin vain alatiesynnytystä. Synnytys alkoi vesien menolla, mutta supistukset eivät säännöllistyneet. Jouduin kuitenkin heti sairaalaan (piipaa-autolla ), koska tyttö oli kiinnittymättä edellisessä neuvolassa. Oksitosiinia alkoivat antamaan suppareiden käynnistämiseksi aika pian. Kun supparit viimein alkoivat, ne olivat kyllä varsin kovia, pitkiä ja tiheitä ja pistivät puhaltamaan ihan tosissaan (3-4 minuuttia 1-1½ minuutin välein). Jossain vaiheessa kätilö antoi ilokaasun, joka ei minusta vienyt kipua, mutta pisti vintin niin sekaisin, että kipu muuttui toisarvoiseksi. Mies silitti olkavartta joka supistuksen ajan ja se oli ilokaasua parempi kipulääke: keskityin supistuksen aikana silityksen aistimiseen ja hengitykseen. Myöhemmin kätilö päätti tilata epiduraalin, joka auttoi hyvin.

6 tuntia supistusten säännöllistymisestä alkoi tuntumaan supistuksella aina sille, että kova kakka olisi tulossa. Mitään ponnistamisen tarvetta ei sinänsä ollut. Soitimme kätilön ja sanoin, että tarttisi päästä vessaan. Kätilö käski odottaa, tuli huoneeseen, nosti hiukan paidan helmaa ja tuumasi: -Rouva voi alkaa ponnistelemaan, täällä näkyy hiukset. Minä käyn vaihtamassa vaatteet (olivat veriset edellisen synnytyksen jäljiltä ) . Varovasti punnailin kätilöä odotellessa ja kätilön ja lastenhoitajan tultua minut siirrettiin ponnistusasentoon. Ponnistusajaksi merkattiin 20 minuuttia, mutta se tuntui viidelle minuutille. Tyttö syliin, jälkeiset ulos ja kevyt tikkaus.

Ei siis ollenkaan paha.

 

Alatiesynnytys ei ole niin paha vaikka sillä mässäillään mutta sektio on 100 kertaa pahempi kun sanotaan!

Mulla taas sektio ei ollu kovin paha. Mut se että yritti saada syntymään alakautta viheasentoisen naru kaulassa...eikä kukaan älynny kätilöistä että pieleen mennään ja ei tuu syntymään.

Mulla kaksi sektiota takana(hätä- ja kiireellinen) ja voin sanoa että jopa sektion laadulla on väliä... Kiireellinen oli hyvä ja rauhallinen kokemus verrattuna hätäsektioon josta lapsikin joutui teholle. Tuo kiireellinen oli juurikin perätilan takia koska en tahtonut enää hätäsektioon joutua... ja että lapsella ei olisi hätää!!! Hätäsektiosta toipumisessa meni 2kk, kiireellisestä 2pvää...

 

Tuntuu uskomattomalta, jos jollain synnytyskipu on ollut siedettävää Minulle on tehty vaikka minkälaisia leikkauksia ja olen kärsinyt kovista leikkauskivuista kyllä suspistuskivut ovat samassa sarjassa niiden kipujen kanssa. Tuntui kuin joku olisi työntänyt kuumaa sukkapuikkoa sisuksiin muutaman minuutin välein. En osannut odottaa ihan semmoisia tuntemuksia, vaikka kovaa kipua odotinkin. No, onneksi epiduraali on keksitty. Minun (ensi)synnytykseni kesti vain 12 h, mutta ponnistusvaihe 2 h 20 min. Ihmettelen että jouduin itse pyytämään imukuppia, kätilö ei ehdottanut sitä, vaikka synnytyspapereissa luki, että lapsen pää oli kääntynyt jotenkin puutteellisella tavalla synnytyskanavassa. Valehtelin etten jaksa enää ponnistaa, vaikka kipu oli syy, miksi pyysin imukuppia, en jaksanut enää kitua. Kysyin kätilöltä synnytyksen jälkeen, kuinka kauan olisi vielä kestänyt, jos ei olisi käytetty imukuppia ja hän sanoi että ainakin tunti vielä

 

Nykyään on niin hyvät kivunlievitykset, että kyllä siitä selviää. Sattuu se, mutta ei niin, että siihen kuolisi.

 

Tuntuu uskomattomalta, jos jollain synnytyskipu on ollut siedettävää Minulle on tehty vaikka minkälaisia leikkauksia ja olen kärsinyt kovista leikkauskivuista kyllä suspistuskivut ovat samassa sarjassa niiden kipujen kanssa. Tuntui kuin joku olisi työntänyt kuumaa sukkapuikkoa sisuksiin muutaman minuutin välein. En osannut odottaa ihan semmoisia tuntemuksia, vaikka kovaa kipua odotinkin. No, onneksi epiduraali on keksitty. Minun (ensi)synnytykseni kesti vain 12 h, mutta ponnistusvaihe 2 h 20 min. Ihmettelen että jouduin itse pyytämään imukuppia, kätilö ei ehdottanut sitä, vaikka synnytyspapereissa luki, että lapsen pää oli kääntynyt jotenkin puutteellisella tavalla synnytyskanavassa. Valehtelin etten jaksa enää ponnistaa, vaikka kipu oli syy, miksi pyysin imukuppia, en jaksanut enää kitua. Kysyin kätilöltä synnytyksen jälkeen, kuinka kauan olisi vielä kestänyt, jos ei olisi käytetty imukuppia ja hän sanoi että ainakin tunti vielä

Minulla supparit olivat siedettäviä, sektion jälkeiset kivut KAMALIA!!

 

Sanoin synnytyksen jälkeen ihan tosissani, että kuka hullu ton tekee uudestaan. En minä ainakaan. :xmas:

Mutta kummasti on toinen kasvamassa mahassa. Aika kultaa muistot, ei se enää niin kauheelta tunnu. B) Melkein jo helpon puolella, kun kuitenkin vaan viis minsaa piti ponnistaa...

 

No olihan tuo aikamoinen kokemus, mut ei mulle ainakaa mitenkää huonot ajatukset siitä jääny vaikka epiduraali ei puuduttanu kun toisen puolen, supistuksia kärvisteltiin 40h ennen kun mitää saatii aikaseks, sit oli imukuppia, epparia ja vielä repeäminen...

Mä luulen et aika paljon vaikuttaa se oma asenne siihen miten sen kokee + tietenkin se et millanen kätilö yms. kohalle osuu..

 

Omassa synnytyksessäni pahinta oli epparin ompelu, eli ei se itse synnyttäminen niiiin kamalaa ollut. Siis toki sattui, mutta ei sietämättömästi.

 

Tässä rv 28 lopuilla alkaa synnytys pyörimään jo kovasti mielessä...Ja kun kaikki tässä vaiheessa ovat auliisti kertoneet omia synnytyskokemuksiaan / -kauhujaan, niin kysytäänpä asiaa vielä tältäkin raadilta:

eli kuinka "paha" se synnytys oikeasti oli? Mikä meni hyvin ja mikä täysin vikaan?

Itse yritän lohsuttautua ajatuksella, että ei se nyt NIIN KAMALAA voi olla, kun suurin osa kuitenkin haluaa vielä lisää lapsia

Kiitos jos jaksat jakaa kokemuksesi

Eka ja kolmas synnytys oli ihan ok kokemuksia, toinen taas IHAN KAMALA.

Tokalla oli virheellinen tarjonta (otsa edellä tulossa) josta syystä repesin ihan kamalasti. Minua jouduttiin tikkaamaan kolmessa kerroksessa (tikkejen määrää en edes tiedä). Ja vuosin niin pahasti, että kun lopulta yritin pystyyn, niin pyörryin. Meni tosi pitkään ennen kuin pystyin istumaan normaalisti.

Mutta aika kultaa muistot ja kolmaskin lapsi tehtiin - ja jopa synnytettiin alakautta - tästä kamalasta muistosta huolimatta.

 

Sanoin synnytyksen jälkeen ihan tosissani, että kuka hullu ton tekee uudestaan. En minä ainakaan. :xmas:

Mutta kummasti on toinen kasvamassa mahassa. Aika kultaa muistot, ei se enää niin kauheelta tunnu. B) Melkein jo helpon puolella, kun kuitenkin vaan viis minsaa piti ponnistaa...

Ollaan me oppivaisia otuksia Mäkin vannoin miehelle synnytyssalissa että jos lisää lapsia mun kaa haluaa, se on sit adoptio.

 

Alatiesynnytys ei ole niin paha vaikka sillä mässäillään mutta sektio on 100 kertaa pahempi kun sanotaan!

Mulla taas sektio ei ollu kovin paha. Mut se että yritti saada syntymään alakautta viheasentoisen naru kaulassa...eikä kukaan älynny kätilöistä että pieleen mennään ja ei tuu syntymään.

Mulla kaksi sektiota takana(hätä- ja kiireellinen) ja voin sanoa että jopa sektion laadulla on väliä... Kiireellinen oli hyvä ja rauhallinen kokemus verrattuna hätäsektioon josta lapsikin joutui teholle. Tuo kiireellinen oli juurikin perätilan takia koska en tahtonut enää hätäsektioon joutua... ja että lapsella ei olisi hätää!!! Hätäsektiosta toipumisessa meni 2kk, kiireellisestä 2pvää...

On varmasti väliä ja yksilöllisiä kokemuksia kaikki nuo mitä tulee synnytyksiin jne.

 

Alatiesynnytys ei ole niin paha vaikka sillä mässäillään mutta sektio on 100 kertaa pahempi kun sanotaan!

Mulla taas sektio ei ollu kovin paha. Mut se että yritti saada syntymään alakautta viheasentoisen naru kaulassa...eikä kukaan älynny kätilöistä että pieleen mennään ja ei tuu syntymään.

Mulla kaksi sektiota takana(hätä- ja kiireellinen) ja voin sanoa että jopa sektion laadulla on väliä... Kiireellinen oli hyvä ja rauhallinen kokemus verrattuna hätäsektioon josta lapsikin joutui teholle. Tuo kiireellinen oli juurikin perätilan takia koska en tahtonut enää hätäsektioon joutua... ja että lapsella ei olisi hätää!!! Hätäsektiosta toipumisessa meni 2kk, kiireellisestä 2pvää...

On varmasti väliä ja yksilöllisiä kokemuksia kaikki nuo mitä tulee synnytyksiin jne.

Aivan

 

Joo kyllähän se sattuu.. Mut kun sen tietää ettei se ikuisesti kestä, että kyllä se vauva sieltä tulee, ja keskittyy siihen olennaiseen eikä käytä kaikkia voimia kirkumiseen ja laita iha härdelliks..

Mulla käynnistettiin kapseleilla, sit sain oksitosiinia tipassa +kalvoja ei tarvinnu ku hipasta ni vedet valahti..sit vaan ponnistamaan (ponnistamises meni tunti). Vauva oliki luultua suurempi (55cm 4kg) ja hartiat oli tosi piukassa niin sit avitettiin imukupilla, ja nopeestihan vauva sit saatiin ulos.

Sit sain juotavakseni jonkun hirvittävän litkun, kun eivät olleet varmoja pitääkö mut nukuttaa tikkauksen ajaksi, ni vedin sen naamaan ja sit kärrättiin leikkaussaliin. Mut eiväthän ne mitään tietenkään nukuttaneet.
Yli tunti kursittiin kokoon leikkaussalissa, ja muistan vaan toitottaneeni että "joo sattuu kyllä viäkin, et kiitos lisätkää vaan sitä puudutusta", kun joku siinä kyseli aina et tuntuuko vielä.. 3:n asteen repeemät sain :|

Mut siis kaikenkaikkiaan voin sanoa et hyvillä mielin voisin mennä uudestaan synnyttämään, vaikka jouduttais taas käynnistämään. Oikeastaan pieni vauvakuume on jo päällänsä!

 

Jos ehdit saamaan lääkityksen ajoissa (epiduraali on mahtava!) ei synnytys ole kummempi kokemus.

 

Synnytys oli ihanaa :heart: Ihan innoissani menisin seuraavaa synnyttämään! Mulla on synnytyskertomus blogissa, en viitsi sitä tähän kopioida ku on sen verran pitkä että tukkisi ketjun, mutta sen voi käydä lukemassa täältä: http://ninatt.vuodatus.net/blog/2051902/synnytyskertomukseni-kopioitu-muualta-siis-kopioitu-keskustelupalstalta-mihin-taman-alunperin-postasin/

 

Onhan se kauheeta, mutta kyllä siitä selviää
Mulla eka synnytys päättyi hätäsektioon ja toka tuli normisti alakautta.
Kyllä mä tokan kohdalla hoin aika tunteella kaverini "Supistus on ystävä" -mantraa :saint:

 

Jos ehdit saamaan lääkityksen ajoissa (epiduraali on mahtava!) ei synnytys ole kummempi kokemus.

Mutta tääkin on niin tapauskohtaista! =) mun kokemuksen mukaan ilman epiduraalia parempi - pysyy itse tilanteen tasalla.

 

Eka synnytys oli mahtava! Vaikka käynnistettiin niin kaikki meni aivan mahtavasti.. Sain epiduraalin ja se oli ihanaa. Kaikki osu nappiin ja en revenny ollenkaan ja toivuinkin hetkessä. Suosittelen Toinen ei ollu sit ihan niin ihanaa.. En toki revenny siinäkään ja toivuinki tosi nopeesti, mutta ongelma oli se että ponnistustarvetta ei tullut ja supistukset oli SAIRAAN kipeitä. Sain jonku puudutuksen mikä ei auttanu ollenkaan mutta hengissä selvittiin. Väkisellä piti lapsi ponnistaa ulos mutta siinäki onnistuttiin. Hyvin se menee. Luota itsees

 

Ensimmäinen synnytykseni oli kaikin puolin miellyttävä kokemus Synnytys oli nopea ja ponnistusvaihekin täysin kivuton. Joku hermoni jäi puristuksiin, josta johtuen siis en tuntenut mitään ponnistusvaiheessa Mielikuvaharjoitukset olivat toimivia ja koska synnytys eteni niin rajusti, niin olin vähän muissa sfääreissä.

Kaksi seuraavaa synnytystä oli pidempiä ja kivuliaampia, eikä ponnistusvaihekaan valiettavasti ollut kivuton. Mä kyllä luulen, että esim kolmannen kohdalla siihen synnytyksen kulkuun vaikutti myös mun psyyke, koska pelkäsin sillä kertaa synnytystä niin paljon. Eikä se käynnistynyt niin rajuna, joten olin viimeistä 10 minuuttia lukuunottamatta koko ajan ihan "normaali".

 

Jos ehdit saamaan lääkityksen ajoissa (epiduraali on mahtava!) ei synnytys ole kummempi kokemus.

Mutta tääkin on niin tapauskohtaista! =) mun kokemuksen mukaan ilman epiduraalia parempi - pysyy itse tilanteen tasalla.

Peesi. Oon synnyttänyt 2 lasta ilman kivunlievitystä ja ihan oon hengissä edelleen - ei ollut kamalaa ollenkaan, varsinkin toka synnytys oli heleppo kun mikä. Ei kannata kauheasti jännitellä etukäteen, vaan mennä sitten vaan tilanteen mukaan.