[QUOTE="Hurutäti";26605146]Jotenkin ymmärrän teitä kylppäriin koiranpennun sulkijoita, mutta pidän vähän laiskoina ja kylminä tapauksina silti.
Mulle on parin kasvattajan neuvot ollut, että pari yötä ollaan pennun lähellä ja pidetään vaik käsi pennun luona, kunnes vikinät vähenee. Sotkua tulee (pennusta riippuen toki) yön aikana toisinaan, mutta se kuuluu koira-vauvan kanssa alkutaipaleelle. Itse nukuin viimesimmän kans jokusen yön olkkaris ja pentu ei pahemmin tuntunut ikävöivänkään. Kerran sai itkukohtauksen ja halus sohvalle kaikkuun, mutta silittämällä nukahti takas petilleen. Totutettiin nukkumaan alakerrassa pienestä pitäen, muttei hyljätty ja suljettu kylppäriin(josta kivasti saa suihkuteltua vahingot toki) edes ajatuksissa.
Ja ne pirulliset pentuaitaukset, joihin se pentu on niiiin kiva tunkea väsähtäessään sitten.. se on lopulta melkein sama aika kuin vauvan kans, kun tarttee enempi huomioida ja helliä, antaa turvallisuuden tunnetta pienelle. Sitten se siitä kasvaa äkkiä ihan silmissä. Miksi ottaa pentu, jos siihen ei sitten sitoudu täysillä? -meillä viel ns. käyttökoirat kyseessä ja silti annan niille arvon..[/QUOTE]
?? Ihan meni nyt multa ohi, että missä se laiskuus näkyy, jos koiraa pitää rajatussa tilassa (olkoot se sitten pesuhuone, kodari, keittiö tms) kuin jos koiraa pitää alakerrassa.
Ja mitä tuohon hylkäämiseen tulee, niin jos pentu itse tykkää siellä "koirahuoneessa" olla ja sinne itse mikelellään hakeutuu, niin mitä ihmeen hylkäämistä se on?
Meillä yksi (ja painavin) syy sille miksi koirilla on oma tilansa (joka sattuu olemaan kodari) on se, että se on kotimme turvallisin paikka. Kun pentu oli pienempi, se söi kaiken mikä tuli eteen. Mm. kylmä-kuumapussin (sisältää tappavaa jäänestoainetta), pistorasioita, johtoja yms...näitä vaaroja ei ole siellä "koirien huoneessa". Eipä tästä kauaa ole, kun kaverin pentu puri sähköjohtoa, sai iskun ja kuoli. Jotta kyllä niitä sattuu ja tapahtuu.
Kasvaessaan pentu yltää keittiön tasoille ja sillä onkin tapana hakea sieltä lasi nuoltavaksi, jos moisen on tiskipöydälle jättänyt. Joku ruma kerta se lasi tippuukin alas, kun koira sen sieltä ottaa ja paskaksihan se menee. Ja tassu myös. Tämäkin on koettu.
Koira myös kokee turvallisuudentunnetta silloi, kun se on rajatussa, pienemmässä tilassa. Se on tuolloin suojassa. Joten siltäkin osin koirien tilan rajaaminen on ihan perusteltua.
Meillä koirat ovat perheenjäseniä joiden arvoa ei voi rahassa mitata. Siksi haluankin pitää niistä eritysitä huolta, jottei niille vaan satu mitään silloin, kun niitä ei valvota.