mulla ny t38+3 ja mieletön väsymys iski eilen. siivousvimmat on tiessään, ny vaan väsyttää ja haluttaa olla neljän seinän sisällä. katselen koirankarvoja aurinkoläikissä jotenkin poissaolevana; totean, että siinä niitä koirankarvoja on. en viitsi imuroida vaikka yleensä en siedä karvamakkaroita. en ole jaksanut edes joogaan, jossa olen tähän asti käynnyt säännöllisesti. venyttelen tossa olkkarin matolla ittekseni ja tunnen olevani valas. jalat särkee.
oli pakko käydä isotätille kaupassa äsken kun hän ei itse pääse liikkumaan, ja huomasin tuolla ulkona, että muut ihmiset, liikenne, äänet, jopa yleensä niin ihana auringonvalo tuntuivat todella ärsyttäviltä. hajamielisyys on myöskin huipussaan; unohdin puolet ostoksista kassalle, ja koko kaupassakäynti oli todella hidasta kun en millään muistanut mitä piti tuoda vaikka oli lista ja kaikki. hortoilin hyllyjen välissä enkä jaksanut ollenkaan keskittyä. kotiintullessa en olisi millään jaksanut kun naapurin mukava setä josta yleensä pidän, tuli samaan hissiin ja halusi hirveästi jutella ja kysellä että milloinkas se vauva syntyy.
ehkä synnytysaika alkaa olla kohta käsillä... olen ollut tähän saakka melko aktiivinen; vielä ennen vappua olin puutarhatöissä kaivamassa puille istutuskuoppia, vappuna jaksoin rillua juhlissa kolmeen asti yöllä, toissapäivänä kudoin hulluna vauvalle villahousuja ja suunnittelin kaikkea tekemistä mitä pitäis tehdä ennen synnytystä. olisi jopa pari ihan tärkeääkin paperiasiaa jotka pitäis hoitaa, mutta nyt ei kertakaikkiaan edes kiinnosta. istun täällä netissä ja luen synnytystarinoita ja se tuntuu maailman tärkeimmältä
ei supistuksia, ei edes harjoitussupistuksia. menkkamaista kipua on ollut jo parin viikon ajan silloin tällöin. ei limatulppaa. valkovuotoa on ollut koko raskauden ajan runsaasti. vauva se vaan häärää masussa jotakin, kauhea liikuskelu on ollut koko päivän. sitä on mukavaa katsella. laskeutunut se jo on tosi alas kun tuntuu välillä ihan melkein emättimessä saakka kun se kääntää itseään (tai päätään), ja kutittelee ilmeisesti sormillaan lonkkien sisäpuolia. todella tuntuu siltä, että se tipahtaa ihan hetkenä minä hyvänsä ulos! mutta saas nähdä, oishan tässä vielä reilu viikko laskettuun...