Kuinka jotkut päättävät jo ennen vauvan syntymää että palaavat töihin heti äitiyslomalle jälkeen?

[Ietas]

Ihmettelin vain kun eräs tuttu kertoi olevansa raskaana ja tietää jo nyt että palaa töihin heti kun voi. Vieläpä kauhisteli että on sitten kamalaa kun joutuu olemaan kiinni vauvassa imetysajan. Tuli vain itselle jotenkin paha mieli kun ei tullut sellaista iloa vauvasta vaan jotenki vaan sellainen oli että töihin meno on tärkeämpää.

Ehkä siksikin tuota harmittelen kun tyyppi palkattiin kaverini sijaiseksi hänen äitiysloman ajaksi ja kaveri ollut myös hoitivapaalla, on vieläkin. Eikö sijainen uskalla jäädä kotiin pitemmiksi ajaksi?

 

[Eedla]

Mäkin päätin esikoista oottaessani että tuun töihn HETI ku äippäloma on loppunu ja julistin sen kaikille työkavereille. Noo, se töihinpaluu venähti sitte kuitenki 5,5vuotta eteenpäin
että sanoisin että ennen vauvan syntymää ei kannata hirveesti huudella mitään varmoja mielipiteitä

 

[tarantellah]

Mä en ainakaan voinut. mun sijaisuus loppui just silleen et kun lapsi oli 8kk niin mä palasin töihin. meillä kun äitiyslomalaiset ei ole mitään toki voi olla paikkoja jossa sijaisia kohdellaan paremminkin.

 

["hmmmmm"]

joo, mä oon sanonut niin itseasiassa kaksi kertaa ja kerran jo tehnyt niin ja tässä nyt sitten kauhulla odottelen tämän nykyisen äitiysloman loppua, kun pitää mennä töihin.

Mulla nyt on jo aiempiakin lapsia, joten tiedän mitä se on ja kyllähän se harmittaa, kun tarvii olla töissä kun toinen on vielä niin pieni ja oppii koko ajan jotain uutta, mutta kun se nyt menee niin, pakko on töissä käydä, että tulee rahaa, jotta pystyyy elämään.

Mutta meillä mies jää sitten hoitovapaalle vauvan kanssa, joten hoitoon häntä ei laiteta. Se vähän lohduttaa, vaikka oonkin niin kateellinen miehelle, kun se saa olla vauvan kanssa koko päivän.

 

["vieras"]

voipi olla että silläkin mieli muuttuu kun vauva syntyy

 

[vierras]

Minä en ole mitään päättänyt... mutta töihin olen heti mennyt, kun äitiysloma ja vuosiloma on käytetty.

 

[Holly&Ivy]

Olenpa muutamaan kerran kuullut esikoista odottavien suusta sellaista, joka ei sitten olekaan toteutunut. Kuten "lapsi ei tule muuttamaan meidän elämää juuri mitenkään, se saa mukautua meidän elämään ja kulkea mukana meidän menoissa". Juupa juu.

 

["silakka"]

Mäkin joskus "päätin" etten tee lapsia mutta kappas, tossa niitä nyt pyörii, ja ihan ite tehtyjä.

 

["joo"]

samalla tavalla kun moni esikoisen odottaja (itseni mukaanlukien) julistaa, miten lapsensa kasvatta ja mitä kaikkea tekee kun lapsi syntyy ja miten lapsi ei muuta elämää ollenkaan jne. Kuitenkin äidiksi tuleminen on niin suuri mullistus ja moni on erilaisia kasvatus yms. oppaita lukenut+hormoonit hyrrävät, saattaa joskus tulla suusta totuus jos toinenkin. Suurimmalla osalla mieli muuttuu kun elämä opettaa, kaikkia ei yhtä kovalla kädellä, ja osan mieli ei muutu. Itsestäni on sanottava, että ennen esikoista ja esikoisen jälkeenkin aika kaikkitietävä olin ja mikäs oli ollessa, kun satuin saamaan ns. helpon lapsen. Meni sitten näkemykset uusiksi, kun kakkonen "opetti" ettei kaikkiin toimi ihan samat niksit ja joskus tuntui, ettei mikään tehoa.
Jollain voi kaikki mennä tasan suunnitelmien mukaan, koskaan ei voi tietää.

 

["Inkivääri"]

Siksi, kun ei ole rahaa jäädä hoitovapaalle, eikä hermot kestä kotona olemista (testattu jo kahden lapsen voimin, vanhempi oli kotona 3v. asti, nuorempi pääsi hoitoon vajaa yksivuotiaana). Jollei ihmeitä tapahdu tämän masukaverin kohdalla, niin töihin menen kyllä heti kun "on pakko".

 

[Ihmettelen minäkin]

No erään minun tuttavani tapauksessa asuntolaina on mitoitettu niin suureksi, että hoitovapaaseen ei ole mahdollisuutta. Näin hän ainakin kertoi minulle ennen lapsen syntymää.

Sinänsä ihan jännittävää, sillä heidän asuntolainansa on otettu suunnilleen samaan aikaan kun päätös lapsen yrittämisestä on tehty. Perhe tarvitsee perheasunnon, you know...