Olin kyllä etukäteen lueskellut paljon ja kuunnellut lapsiperhe-tuttavien kokemuksia, eli mielessä oli jo paljon versioita miten asiat saattaisivat mennä. Jotkut niistä asioista joihin oli varautunut toteutuiva ja toiset eivät, kaikenkaikkiaan pidän kuitenkin hyvänä että olin etukäteen mietiskellyt näitä. Enhän nyt kuitenkaan ollut valmista mallia luonut siitä millainen meidän vauvamme ja vauva-arkemme tulisi olemaan.
Joitain yllätyksiä sitten tuli joihin en ollut osannut kunnolla varauua vaikka mahdollisuudet tiesinkin. Lapsen kehitysvammaisuus (down) oli varmaan suurin yllätys. vaikka tiesin etteivät kaikki lapset synny terveinä, niin realistisesti en olisi uskonut meidän vammaista lasta saavan kun mitään suurentuneita riskejä ei ollut. Vammaa oli ajatellut ainoastaan siinä mielessä että pelkäsin synnytyksessä tapahtuvan jotain (on lähipiirissä synnytyksessä vammautuneita ja menehtyneitä lapsia), mutta kun sektiopäätös tuli olin jo varma että lapsemme syntyy terveenä.
Yllätys positiiviseen suuntaan oli se kuinka lapsen vamma ei sitten ollutkaan niin kova paikka mitä olinsin etukäteen ajatellut. Olin mielessäni mieltänyt vammaiset lapset usein muutenkin syntymähetkellä sairaiksi, erityishoitoa vaativiksi jne. Meidän lapsi oli kuitenkin muuten terve ja pääsi heti vierihoitoon, sairaalasta kotiuduttiinkin jo kolmantena päivänä. Positiivisuutta lisäsi kaikki se tuki mitä läheisiltämme saimme ja kuinka he vielä näin ylikahden vuoden päästä myötäelävät kanssamme. =)
Imetys oli pienoinen yllätys siinä suunnassa että ongelmat olivat erilaisia mihin olin varautunut. Pelkäsin etukäteen maidon riittämättömyyttä, mutta maitoa tulikin sitten ihan yli tarpeiden ja ongelmaksi osoittautui se eteti lapsi osannut imeä. Alkuviikkojen vaikeuden jälkeen taas nousi positiiviskesi yllätykseksi se että imetsy alkoi sujua ja päästiin toimivaan täysimetykseen. Uskomattoman helppoa ja ihanaa!
Sittemmin yllätyksiä on tullut jos jonkilaisia lapsen kehitykseen liittyen, myös niitä vähemmän kivoja. Olen kuitenkin tavallani onnellinen että ovat tuleet yllätyksinä, sillä jos olisi lapsen syntymähetkellä tiennyt vaikka sen että nyt 2v3kk ikäisenä hän liikkuu yhä ryömimällä ja kävely on jossain kaukana tulevaisuudessa, olisi tuo kuulostanut pelottavalta. :/ Nyt se on vaan realiteetti ja haaste.
Yleisesti ottaen vanhemmuus on ollut minulle positiivinen kokemus, paljon helpompi ja ihanampi mit olin etukäteen kuvitellut. Minäkin olin jo kerennyt miettiä meille kaikki ongelmat mitä tuttuilla lastensa kanssa on ollut...
Joitain yllätyksiä sitten tuli joihin en ollut osannut kunnolla varauua vaikka mahdollisuudet tiesinkin. Lapsen kehitysvammaisuus (down) oli varmaan suurin yllätys. vaikka tiesin etteivät kaikki lapset synny terveinä, niin realistisesti en olisi uskonut meidän vammaista lasta saavan kun mitään suurentuneita riskejä ei ollut. Vammaa oli ajatellut ainoastaan siinä mielessä että pelkäsin synnytyksessä tapahtuvan jotain (on lähipiirissä synnytyksessä vammautuneita ja menehtyneitä lapsia), mutta kun sektiopäätös tuli olin jo varma että lapsemme syntyy terveenä.
Yllätys positiiviseen suuntaan oli se kuinka lapsen vamma ei sitten ollutkaan niin kova paikka mitä olinsin etukäteen ajatellut. Olin mielessäni mieltänyt vammaiset lapset usein muutenkin syntymähetkellä sairaiksi, erityishoitoa vaativiksi jne. Meidän lapsi oli kuitenkin muuten terve ja pääsi heti vierihoitoon, sairaalasta kotiuduttiinkin jo kolmantena päivänä. Positiivisuutta lisäsi kaikki se tuki mitä läheisiltämme saimme ja kuinka he vielä näin ylikahden vuoden päästä myötäelävät kanssamme. =)
Imetys oli pienoinen yllätys siinä suunnassa että ongelmat olivat erilaisia mihin olin varautunut. Pelkäsin etukäteen maidon riittämättömyyttä, mutta maitoa tulikin sitten ihan yli tarpeiden ja ongelmaksi osoittautui se eteti lapsi osannut imeä. Alkuviikkojen vaikeuden jälkeen taas nousi positiiviskesi yllätykseksi se että imetsy alkoi sujua ja päästiin toimivaan täysimetykseen. Uskomattoman helppoa ja ihanaa!
Sittemmin yllätyksiä on tullut jos jonkilaisia lapsen kehitykseen liittyen, myös niitä vähemmän kivoja. Olen kuitenkin tavallani onnellinen että ovat tuleet yllätyksinä, sillä jos olisi lapsen syntymähetkellä tiennyt vaikka sen että nyt 2v3kk ikäisenä hän liikkuu yhä ryömimällä ja kävely on jossain kaukana tulevaisuudessa, olisi tuo kuulostanut pelottavalta. :/ Nyt se on vaan realiteetti ja haaste.
Yleisesti ottaen vanhemmuus on ollut minulle positiivinen kokemus, paljon helpompi ja ihanampi mit olin etukäteen kuvitellut. Minäkin olin jo kerennyt miettiä meille kaikki ongelmat mitä tuttuilla lastensa kanssa on ollut...
