Ei oikeen tullut yllätyksiä vastaan. Luin paljon kaikkia lehtiä ja muita aikani kuluksi, mutta silti en ottanut kaikkea kirjaimellisesti vaan uskoin että itse tiedän mikä meille on parhaaksi. olen hoitanut mun pikkusiskoja vauvana kun olen ollut teini-ikäinen ja sain vauvan 18 vuotiaana. Vauva oli toivottu ja olin tosi onnellinen ja kaikki meni niin hyvin kuin vain voi mennä. Äitini kertoi minulle paljon kokemuksistaan kanssa, kun on 6 lapsen äiti. Synnyys minut yllätti positiivisesti, eli meni kivemmin kuin olisin luullut, vaikka se kesitkin toista vuorokautta se avautumisvaihe. Ponnistusvaihe oli nopea ja helppo ja epiduraali avautumisvaiheessa antoi tilaa hengähtää ja levätä.
Imetys on meidän suvussa vaikeaa sukuvian vuoksi ja maitoa tuli 2kk ja sitten se loppui, ja olin siihenkin tyytyväinen ja se tuntui isolta saavutukselta, teinhän "suvun enkan"! Mutta olisin toivonut imettäväni kauemmin. Mutta olin valmistunut siihen ettei ehkä onnistu niin ei tarvinnut pettyä.
Paras neuvo ehkä on, että kuulostele vauvaa ja itseäsi, älä mieti ja stressaa liikaa, äläkä anna muiden mielipiteiden loukata jos ne vaikuttaa eriltä kuin sinun. Itse tiedät mikä teille on parhaaksi. Anna aikaa itsellesi ja vauvalle tutustua toisiinne, ja tietty myös isälle tutustua vauvaansa =) :heart:
