Kuinka hyvä SINÄ olet small talkissa? Asteikolla 1-5 ?

Jos naapuri sanoo roskakatoksella että "Ompas mukava aurinkoinen päivä pitkästä aikaa, viime aikoina on ollut niin huonoja ilmoja" niin minä vastaan "Niin on!" Eli olen ihan surkea small talkissa, en vaan osaa, en keksi mitään sanottavaa.

 

5. Pitkään ihmisten kanssa töitä tehneenä, monenlaisia tilanteita nähneenä taidot kehittyneet melkoisen hyväksi.

 

4. Harvemmin jään sanattomaksi ja etenkin jenkkien kanssa töitä tehdessä on ollut pakko opetella höpöttelemään. Naapurienkin kanssa juttelen mielelläni, mutta jos toinen on vetäytyvä niin en käy päälle. Yleensä tuleekin poristua lähinnä taloyhtiön mummeleiden kanssa.

Jossain junassa tai bussissa en kyllä jaksa jutustella yleensä, mieluummin kuuntelen musiikkia ja katselen maisemia.

 

Varmaan 1, höpötän paljon ja turhaa mutta se toiselle oman tilan antaminen keskustelussa on vähän niin ja näin, ja puhun ihan mistä vaan, mitä nyt mieleen juolahtaa.. En osaa valita aihetta niin että se olisi "kaikille sopiva".

 

Huono. Annan itselleni arvosanan 1. En ole tuppisuu mutta en vaan tykkää mistään tyhjän jauhamisesta. Tosin mieluummin sitten vaikka sekin kuin vaivaantunut hiljaisuus, jos valita saa

 

Sujuvan smalltalkin salaisuus on siinä, että uskaltaa alkaa puhua kaikesta "turhanpäiväisestäkin" eikä liikoja mieti, kiinnostaakohan tuota toistakin nyt varmasti tämä. Varmasti viiden minuutin jorina säästäkin on kaikkien mielestä parempi kuin kiusaantunut hiljaisuus.

Itse olen luonnostani ujo ja epävarma, mutta arvioisin smalltalktaidokseni 4. En päästä hiljaisia hetkiä tulemaan, kyllä aina jonkun aiheen keksii, olkoonkin vaikka vähän väkinäinen. Niitä voi vaikka miettiä varalle etukäteen Hyvä neuvo on myös, kun toinen sanoo vähänkin jotain, jatkaa samasta aiheesta, esittää vaikka lisäkysymyksiä. Yleensä ihmiset tykkäävät puhua itsestään, kannattaa kysellä toisesta, hänen mielipiteitään ja kokemuksiaan.

Ja äitien kanssa voi aina aloittaa juttua lapsista! Kysellä ikää, nimeä, ajankohtaisia taitoja (mutta älkää kysykö pienen vauvan äidiltä "miten se nukkuu yöllä"... Sen kysyy joka ikinen vastaantulija Ja vähän ihastella, ei tietenkään mitään väkisin väännettyä imartelua, mutta kyllä joka lapsesta löytää oikeaa ihasteltavaa!

"Minkä ikäinen tämä teidän tyttö on? Ai puolitoista, juu, meidän Pekka on myös ihan kohta. Jokos hän jutustelee paljon? Ai ei, niin no eihän tässä iässä vielä mikään kiire olekaan. Hänellä on sitten ihana hymy. Tosi ihanaa, miten hän vain hymyilee eikä yhtään ujostele." Jne...

 

5. Jos vieras pääsee valitsemaan aiheen niin se on poikkeuksetta ajankohtainen tapahtuma taikka sääolosuhteet. Kummastakin osaan jaaritella vaikka tunnin jos on tarvis. Onneksi noista jutellessa löytyy jotain parempiakin aiheita ja parhaillaan on saatu erittäin mehevät keskustelut aikaiseksi vaikka alkuun on tuumattu "paljos siellä on pakkasta? Ai niin paljon."

Small talk on sitä kun jutustellaan keveitä, murretaan sitä jäätä jotta kaikki pääsee juttuun mukaan, eli ei liian hankalaa tai syvää luotaavaa aihetta alkuun ja jotta jokainen voi rentoutua ja viihtyä. Plussaa on kun uskaltaa itse mennä esittäytymään ja käydä juttusille ja jättää itsestään hyvän ensivaikutelman.

 

Irtooko helposti ja kenelle vain?

Melko helposti, muttei todellakaan kenelle vain. Small talkissa noin kakkonen.

 

[QUOTE="Mie";28229349]Jos naapuri sanoo roskakatoksella että "Ompas mukava aurinkoinen päivä pitkästä aikaa, viime aikoina on ollut niin huonoja ilmoja" niin minä vastaan "Niin on!" Eli olen ihan surkea small talkissa, en vaan osaa, en keksi mitään sanottavaa.[/QUOTE]

Se vaatiikin harjoittelua. Kokeile seuraavalla kerralla vastata: "Ihan niin, huonolla säällä ei tee mieli tehdä muuta kuin maata sängyssä ja surisuttaa dildoa."

 

Joillain ei selvästi liiku mielessä muuta kuin edestakaisin liike.

 

tosi tilannesidonnainen. Usein olen alkanut juttelemaan, niin hiljaista on kuin huopatossutehtaassa. Juna on hyvä paikka smalltalkata. Kapakka monesti huono, ellei kohde ole riittävän plekseissä. Jumppasalit ja vastaavat, jep siellä ei tuntemattomille rupatella, aivan outoa kulttuuria. Ulkomaalaisille on helpompi jutella kuin tuppisuu-suomalaisille. Sanoisin 3.

 

0.. mä en vaan ymmär miks.. en osaa vaikka haluan mut alkanu tulee semmonen olo etten enää jaksa edes kiinnostua juttelemaan...

 

Joillain ei selvästi liiku mielessä muuta kuin edestakaisin liike.

Sitä voi myös heitellä kohti kattoa, vaikka onhan se riskaabelimpaa kuin jonkin pehmeän pallon kopittelu.

 

Suvun viihdyttävä seuramies ?
Irtooko helposti ja kenelle vain?

Kuinka hyvä sinä olet OMASTA mielestäsi small talk- tilanteissa, taulukolla 1-5?

Minkälaista on hyvä small talk? Heittäkää esimerkkejä onnistuneista heitoista ja niistä huonoistakin.

Tässä on mun seuraava henkilökohtainen kehittämisprojekti, haluan oppia hyväksi smalltalkkaajaksi.

Tällä hetkellä arvioisin itseni arvosanalla 1 tai 2, olen todella huono siinä.

kun sanon mitä päässä liikkuu! ai niin pitäs muistella miten isketään ja olla oma ihteni! Sori oon nolla luuserti mikä ei muista mitään! miten saan miehen ja pelleilen!

 

Sitä voi myös heitellä kohti kattoa, vaikka onhan se riskaabelimpaa kuin jonkin pehmeän pallon kopittelu.

Juudas!

 

Juttelen kyllä mutta onko se small talkkia on eri asia.

 

1-3. Riippuu paljon päivästä, mielialastani, tilanteesta, seurasta...

 

Suvun viihdyttävä seuramies ?
Irtooko helposti ja kenelle vain?

Kuinka hyvä sinä olet OMASTA mielestäsi small talk- tilanteissa, taulukolla 1-5?

Minkälaista on hyvä small talk? Heittäkää esimerkkejä onnistuneista heitoista ja niistä huonoistakin.

Tässä on mun seuraava henkilökohtainen kehittämisprojekti, haluan oppia hyväksi smalltalkkaajaksi.

Tällä hetkellä arvioisin itseni arvosanalla 1 tai 2, olen todella huono siinä.

Omasta mielestäni (ja ilmeisesti myös muiden) saan arvosanan 5. Minusta on hauskaa jutella ventovieraillekin tuttujen ohella ja juttelu käy minulta luonnostaan. Puolisoni epäili, että olen oppinut tällaiseksi töiden takia (olen mielenterveyshoitaja), mutta ei pidä paikkaansa. Olen aina ollut tällainen. Jo nuorena tyttönä olin kuin kala vedessä torimyyjänä ja työskennellessäni elintarvikekioskilla. Asiakkaat saattoivat poiketa kahvilla ihan vaan "poristakseen". Minusta se oli hauskaa ja silloinen pomo tuli työt lopetettuani kertomaan, että myynti kasvoi 2kk kestävän työsuhteeni aikana (tuurasin vakkaria) melkein kaksinkertaiseksi verrattuna kahteen edelliseen kuukauteen. Tämä on oikeastaan aika hassua, koska en juurikaan pidä ihmisistä. Pidän kyllä ihmisten kanssa juttelusta, mutten erityisemmin ihmisiin tutustumisesta.

Sen vinkin sinulle annan, ettei kannata edes miettiä mitään "onnistuneita heittoja". Small talk on nimenomaan improvisointia, rentoa heittäytymistä tilanteisiin. Rentous syntyy itsevarmuudesta ja itsevarmuutta ei saa muuten kuin harjoittelemalla ja koettelemalla itseään.

 

Miksi pitäisi osata jotain smalltalkkia? Jos ei huvita puhua, en puhu.

 

iso vitonen!