Kuinka herättää naisessa vauvakuume?

Jos joku ei jaksa lukea kysymykseni taustoja, niin voi ihan lyhyesti vain vastata otsikon kysymykseen.

Olen siis mies, ja omituisten googlailujen ja ihmeellisen aivopierun kautta päädyin nyt avaamaan tänne ketjun aiheesta josta uskon teidän tietävän enemmän kuin minä. Yritän välttää jaarittelua ja päästä nopeasti ongelman ytimeen.
Olemme avovaimoni kanssa olleet yhdessä viitisen vuotta ja kyseessä on ehdottomasti elämäni nainen. Minun mielestäni alkaisi olla loistava aika yhteiselle lapselle, ja olenkin aina halunnut lapsia kohtuullisen nuorena jos koskaan. Olemme molemmat 25-vuotiaita, koulut on käyty ja työelämässä kunnolla kiinni.
Avovaimoni vaan ei halua lapsia. Kuulema mahdollisesti ikinä. Tämä on kyllä ollut tiedossa koko yhdessäolon ajan, enkä halua tai aio erota vaikken tässä asiassa saisikaan tahtoani läpi.

Mielestäni vain olisimme täydellinen perhe. Itse olen aina pitänyt kovasti lapsista, jopa niistä uhmaikäisistä pää punaisina huutavista. Kunnon vauvakuumetta olen potenut jo jonkin aikaa, kun avovaimoni sisko sai vauvan ja ollan sitä käyty katsomassa silloin tällöin.

Naiseni haluaa keskittyä uraansa, mutta minusta hänen uransa ei paljoa kärsi jos saamme lapsen, itse voisin mielelläni jäädä koti-isäksi, eikä se kaataisi talouttammekaan.

Hän on aina sanonut ettei halua lapsia, mutta myöntänyt että eihän sitä tiedä jos mieli muuttuu, minä vain haluaisin jotenkin edesauttaa tuota mielenmuuttumista. Olen melko varma että jos vahinko kävisi niin avovaimoni ei pystyisi tekemään aborttia vaikka väittääkin niin tekevänsä. Hän on ihastuttavan huolehtivainen ja "äidillinen" lemmikkejämme kohtaan, joten uskon että hän olisi mitä parhain äiti vaikkei sitä itse uskokaan. Hän sanoo että voisi ehkä joskus hyvin pitkän ajan, vuosikausien päästä harkita adoptiota, muttei halua synnyttää omaa biologista lasta. Perustelee maailman ylikansoittumisella ja sillä ettei yksinkertaisesti halua. Itselleni taas olisi tärkeää että lapsi olisi biologisesti omani, jos lapsia saan. Tosin uskon pystyväni rakastamaan adoptoituakin lasta jos siihen päädytään. Mutta sekin tuntuu niin kaukaiselta asialta että lienen silloin jo ikäloppu.

Täällä on varmasti äitejä jotka ovat joskus vannoneet etteivät koskaan hanki lapsia, mikä sai päänne kääntymään? Odottelenko peukut pystyssä että biologinen herätyskello pärähtää vai onko mitään tehtävissä?

Tjaa-a... ehkä tämänkin purkauksen suurin tarkoitus sittenkin oli vain avautua. Miehen vauvakuumeesta kun ei oikein sovi äijäporukan kaljailtamissa puhua Anteeksi häiriö.

 

eikös sitä sanota, että vauvakuume tarttuu

minun ainakin tekee mieli omaa vauvaa, jos pidän jonkun toisen vauvaa sylissä. toki se on vain hetken mielijohde, eikä saa minua oikeasti harkitsemaan lisää lapsia.

kerro vaimollesi avoimesti tunteistasi ja halusta saada oma lapsi.

sittenhän on myös kiero konsti, jos ehkäisynä on kondomi, reikä siihen. mutta sitä en suosittele, enkä edes usko, että se vastaus jota halusit

 

Totuushan on, että kaikki naiset ei vaan halua lapsia. Jos asia on sinulle tosi tärkeä, kannattaa keskustella naisen kanssa ihan tosissaan asiasta, puhua siitä miksi haluat lapsen ja miksi hän ei halua. Minussa ei ainakaan ole kukaan saanut vauvakuumetta aikaan. Ei varsinkaan se parhaan kaverin suloinen vauva, joka huutaa kuin palosireeni. Toisten vauvojen kanssa tekemisissä oleminen varmaan voi antaa naiselle enemmän näkemystä siitä mitä hän oikeasti haluaa, se vaan voi olla että se vahvistaa sitä näkemystä, että hän ei halua lasta. Näin minulle kävi kun ystäväni sai sen vauvansa, jota rakastan valtavasti, mutta rakastan etenkin sitä, että sen leikkihetken jälkeen voin antaa vauvan takaisin äidilleen.

 

Kuullostaa niin tutulta. Olin ennen ura-ihminen, enkä välittänyt lapsista. Lemmikkejä meillä on aina ollut. Yhtäkkiä vain napsahti ja oli pakko saada oma lapsi. Siinä menikin sitten parisen vuotta ennen kuin esikoinen syntyi (olin 29v). Nyt onnellinen kolmen lapsen kotiäiti.

Anna avovaimollesi aikaa! Hänellä on vielä 15 vuotta aikaa lapsentekoon.

 

[QUOTE="pii";23731059]eikös sitä sanota, että vauvakuume tarttuu

minun ainakin tekee mieli omaa vauvaa, jos pidän jonkun toisen vauvaa sylissä. toki se on vain hetken mielijohde, eikä saa minua oikeasti harkitsemaan lisää lapsia.[/QUOTE]

Minulla tämä toimii juuri päinvastoin eli haluan vauvaa vielä vähemmän kun vietän sellaisen kanssa aikaa.

 

Minulla tämä toimii juuri päinvastoin eli haluan vauvaa vielä vähemmän kun vietän sellaisen kanssa aikaa.

oi miten ihanalle sellainen pikku vauva tuoksuu...

 

Mulle iski vauvakuume heti kun mies vaihtui, mutta se ei varmastikaan ole vastaus mitä odotit... Älä painosta vaimoasi, äläkä tee tästä itsellesikään mitään pakkoa. Anna ajan kulua ja ota asia esille vaikka vuoden päästä. Voi olla, että vaimosi on sitten jo kypsytellyt asiaa..

Tietääkö vaimosi miten paljon pidät lapsista? Ehkä hän pelkää jäävän lapsen kanssa yksin.. anna hänen lukea tuo tekstisi...

 

Joo naiseni tietää kyllä että olen keskivertomiestä lapsirakkaampi. On hän saanut naureskella minulle kun ujosti olen hänen siskoltaan kysynyt että saisinko kokeilla syöttää tai vaihtaa vaipat hänen vauvaltaan. Onhan se vähän noloa isolle miehelle mutta kyllä siinä nyt aika vahva suojeluvaisto herää pienen ihmisen edessä.

Joku täällä ehdotti reikiä kondomissa, ja pakko sanoa että olen joskus puolivakavissan jopa leikkinyt ajatuksella mutta menisi sen verran härskiksi tempuksi ettei tällainen jänishousumies moiseen kykene..

Kyllähän se järki sanoo että ei tähän poppaskonsteja ole ja odottelu on ainoa vaihtoehto. Mutta sitä kun haluaisi kovasti kesäisin kantaa olkapäillä pientä tyttöä/poikaa jolle ostaa jätski ja jolle olla suuri ja voittamaton iskä XD Menipäs nyt niin tunteelliseksi että alkaa jo hävettää.

 

Mä kypsyin päätökseen todella hitaasti. Mies ei ikinä painostanut, totesi vain että hän on valmis. Meillä (minulla) liikahduksen ehkä:stä joo:ksi sai aikaan aika lailla samanlaisessa elämäntilanteessa olleen ystäväpariskunnan lapsiuutinen. Jotenkin havahduin, että tuo on mahdollista meillekin eikä aikaa ole loputtomiin.

Toisaalta samassa ystäväpiirissä on pari erotapaustakin tämän asian tiimoilta: toisessa tapauksessa vaimo halusi lapsia, mies ei. Toisessa tilanne oli päinvastoin. Mies odotti aika pitkään, vaimolla oli aina joku syy lykkäämiselle (valmistuminen, työpaikka, ulkomaan komennus). Viimein erosivat; toivottavasti mies ehtii vielä löytää itselleen lapsentekohaluisen kumppanin...

 

[QUOTE="pii";23731181]oi miten ihanalle sellainen pikku vauva tuoksuu... [/QUOTE]

Mutta se huuto on ihan järkyttävää

 

Anna muutama vuosi aikaa, äläkä painosta. Joskus sopivan hetken tullen voit ehdotella tai kuiskutella, että mitä jos kokeiltaisiin hankkia vauva.

 

Joulukuussa 2002 mä vannoin kautta kiven ja kannon että ikinä en tuu lapsia hankkimaan, eivät sovi mun kuvioihini. Olin silloin 26v, koulut käyty ja vakityö saatu, eli ihan otollinen aika ois ollu. Vuoden päästä siitä iski kuitenkin armoton vauvakuume ja esikoinen syntyi sitte syksyllä 2004. Nyt lapsia on 3 ja oon ollu enimmän ajan kotiäitinä, vaikka esikoisen synnyttyä vannoin että meen töihin takas heti kun äitiysloma loppuu. Niin ne ajatukset muuttuu

 

Joo naiseni tietää kyllä että olen keskivertomiestä lapsirakkaampi. On hän saanut naureskella minulle kun ujosti olen hänen siskoltaan kysynyt että saisinko kokeilla syöttää tai vaihtaa vaipat hänen vauvaltaan. Onhan se vähän noloa isolle miehelle mutta kyllä siinä nyt aika vahva suojeluvaisto herää pienen ihmisen edessä.

Joku täällä ehdotti reikiä kondomissa, ja pakko sanoa että olen joskus puolivakavissan jopa leikkinyt ajatuksella mutta menisi sen verran härskiksi tempuksi ettei tällainen jänishousumies moiseen kykene..

Kyllähän se järki sanoo että ei tähän poppaskonsteja ole ja odottelu on ainoa vaihtoehto. Mutta sitä kun haluaisi kovasti kesäisin kantaa olkapäillä pientä tyttöä/poikaa jolle ostaa jätski ja jolle olla suuri ja voittamaton iskä XD Menipäs nyt niin tunteelliseksi että alkaa jo hävettää.

Älä vaan häpeä turhaan tätä, ihanaahan se on, että mies rakastaa lapsia. Ehkä se ei ole yhteiskunnassa, etenkään miesten keskuudessa, hyväksyttävää, mutta kyllä se useimmilla naisilla saa sydämen väpättämään kun mies välittää lapsista.

Tuo kondomin rikkominen on kyllä niin törkeä temppu, että älä todellakaan tee sitä. Et kai halua lasta naiselta salaa tehdä. Ja mitä jos hän päätyisikin lopulta aborttiin? Minä lähtisin kyllä kävelemään suhteesta heti, jos saisin tietää, että mies on tahallaan mennyt kondomeja rikkomaan.

 

Minulle tuli vauvakuume kuin salama kirkkaalta taivaalta viime kesänä, kun sain kaverini viikon tai parin vanhan vauvan syliini. En ole ikinä ollut mikään vauvoille lässyttäjä, en ole halunnut vastasyntyneitä syliini tms. Olin aina ajatellut, että varmaan joskus "pitää" hankkia lapsia, mutta että se ei olisi välttämätöntä. Tuon kerran jälkeen olen kuitenkin potenut ihan mieletöntä vauvakuumetta. Se tuntuu ihan järjettömältä, kun ajattelee, miten olen aiemmin suhtautunut asiaan. Älä siis huoli, jos puolisosi ei ole vieläkään vauvan kannalla. Minä olin 27, kun kuume alkoi. Nyt minä puolestani odottelen, että mieskin saisi saman taudin... Hänellä on ennestään viisivuotias tytär ja hän haluaa vielä nauttia tästä ajasta, kun kaikki on niin helppoa. Se tuntuu epäreilulta, sillä minulle tämä tilanne on kaikkea muuta paitsi helppoa. On todella kurjaa seurata toisen vanhemmuuden iloa vierestä koko ajan. Ei auta kuin purra hammasta ja yrittää tukahduttaa surua.