kuin salama kirkkaalta taivaalta

[onko tämä nyt tätä..ei kai?]

Hei! Voiko koliikki todella alkaa näin. Meillä 2 vkoa vanha tyttö. Typy on vain syönyt ja nukkunut, on ollut pakko herätellä, kun on ollut niin rauhallinen. Nyt 2 viikon iässä eilen alkoi jumalaton huuto, joka kesti 3 tuntia putkeen. Onko tämä nyt sitä pahamaineista koliikkia? Miten teillä muilla koliikkilasten vanhemmilla, onko ennusmerkit näkynyt jo aiemmin (lapsi ollut alusta asti rauhaton, vähäuninen tms) vai onko teillä alkanut tämä ihan yhtäkkiä odottamatta?

 

[vitamiinitko?]

Meillä tällä hetkellä samanlainen tilanne. Eli poika 2 vkoa vanha ja nyt alkoi armoton kiukkuaminen. Luulen, että meillä syynä on aloitetut D-vitamiinit, koska huuto alkoi päivää aloituksen jälkeen ja kestää aina aamupäivät, kun vitamiinit annamme aina aamusta. Illasta on taas oma aurinkoinen itsensä. Toivottavasti on ohimenevää...

 

[tyypillistä]

hmm...tuo on kyllä aika tyypillinen ajankohta kun vauvat alkaa "elää", ainakin omat ja ystävien lapset on tehny just noin eli 2 ekaa viikkoa oli niinkuin sitä ennen lapsia luuli et ne vian syö ja nukkuu. Sit alko elämöiminen. Voihan se olla koliikkiakin mutta pelkästään tuon perusteella en osaisi päätellä suuntaan enkä toiseen, vauvat on itkuisia ja vatsavaivaisia eniten just tossa 2viikosta lähtien ja itkuisuus (ihan kirjojenkin mukaan) lisääntyy aina 6 viikoon saakka, jonka jälkeen ainakin omat lapset on rauhottunu aika kivasti. Älä siis vielä heitä kirvesta kaivoon, koita jaksaa.

 

[Pijo]

Meillä poika oli enkeli kahden viikon ikään asti ja siitä sitten alkoi huuto, joka jatkui miltei tasan kolmen kuukauden ikään. Edelleen on huono nukkuja ja mielestäni kätisee normaalia enemmän. Itku oli aika tauotonta ja vain sylissä kannettaessa rauhoittui. Näin meillä, jaksamista teille =)!

 

[--nuka]

Meidän kahdeksankuinen poika "heräsi" elämään 2-viikkoisena. Saattoi huutaa jopa kahdeksan tuntia putkeen. Iltaisin huusi poikkeuksetta kolme tuntia. Ei ollut koliikkia. Ihan yleistä pienillä. Meitäkään kukaan ei varoittanut etukäteen. Ei auta kuin kantaa ja jaksaa...

Niistä d-vitamiineista. Tuttu farmaseutti/äiti sanoi että jekovit aiheuttaa vähiten vatsavaivoja, mutta maistuu pahalle. Meillä auttoi. Suosittelen!

 

[Katriina _]

Meillä samoin, mutta ikää oli vauvalla reilut kolme viikkoa tuolloin, joten D-vitamiineista se ei johtunut. Vauva rauhoittui vain, kun hyppyytettiin olkapäällä niin, että olkapää painoi vatsaa ja ilma alkoi liikkua ja vatsavaivat helpottuivat. Annettiin sitten siitä alkaen Cuplaton-tippoja päiväruokien yhteydessä ja vatsakivut helpottuivat niin, ettei enää ollut huutoa.

 

[joo..]

valitettavasti kuulostaa ihan normaalilta.. ei välttämättä koliikkia. vauvat vain huutavat paljon!

 

[mami5]

Suosittelen jättämään d-tipat vähäksi aikaa pois mikäli huomaat niiden selvästi olevat itkukohtauksien syy

 

[Lottaliinu]

Meillä oli ihan samanlaista myös. Joku ilta , kun kädet väsyivät, laitoin tyttömme rintareppuun...sillä tiellä edelleen, tyttö nyt 3,5 kk. Huuto loppui kuin seinään! Noin puolessa tunnissa tyttö nukahtaa sikeään uneen, kantajan täytyy kyllä olla liikkeessä koko ajan. Kannattaa kokeilla!

 

[tavallista]

On ihan normaalia, että vauva on rauhallinen (syö ja nukkuu) ensimmäiset 2vk. Sen jälkeen alkaa tarkkailemaan ympäristöä jne. Ja samalla alkaa myös itkut, joita on sitten millon mitenkin.

Samaa mietein minäkin, eli miksi ei OIKEASTI puhuta ääneen millaisia vauvat on. Sanotaan vaan, että voi se oli sitten ihanaa aikaa ja oli se ehkä rankkaakin. Miksei kukaan avaa suuta ja sano, että meillä huudettiin jumalattoman paljon, välillä vauva, välillä koko sakki. Ja sama pätee kun kysytään, että mitä kuuluu vauvaperheseen? Vastaus on ihan hyvää... Pari kertaa sanoin itse, niin kuin asiat oli. Sanoin että huutaa, mua väsyttää, ei jaksas kantaa jne..Sen jälkeen sitten katsottiin kieroon..

 

[Heluna1]

Kuulostaa tutulta... Meillä nyt 10 kk:n ikäinen tyttö. Kantoliinassa kantelin 4,5 kk:n asti päivittäin. Ainoastaan siihen rauhottui sisällä nukkumaan, kantaja tosin sai stepata portaita yläs ja alas. Siivouspäivänä typy sai kaikista parhaimmat unet...
Ulkona vaunuissa nukkui, jos tie oli tarpeeksi epätasainen. Luulen, että koska vatsavaivoja oli paljon, epätasainen kyyti auttoi rupsimaan ilmoja pihalle. ja se helpotti pienen elämää.
Muutenkin elämä alkoi helpottaa neljän kuukauden vaiheessa, jolloin rupesin antamaan kiinteää ruokaa. Ilmavaivat helpottuivat ja laiska suoli alkoi toimia.
Rasasta on vatsavaivaisen pienen kanssa, mutta helpottaa se siitä, kunhan lapsi kasvaa. Voimia pikkuvauvavaiheeseen!

 

[heli*]

Siitä, millaista vauvavaihe joidenkin mielestä oikeasti on ei puhuta ehkä siksi, että minä en ainakaan tiennyt että se voi olla huutamistakin.. Ja meillä tyttö 3kk. Toki meilläkin on hetkittäistä huutoa johon tepsii vain edestakaisin kävely, mutta vain n. kerran pari viikossa, eikä sillonkaan kauaa.
No, seuraavan kanssa sitten varmaan kahta kauheampaa

 

[:))]

Meillä koliikki-itkut alkoivat noin 5 viikon iässä. Siihen asti vauva oli kuin enkeli, söi ja nukkui. Söi tosin tiheään, mutta niinhän pienet vauvat tekevät. Nyt meillä on onneksi taas enkeli! Toivottavasti teillä ei ole koliikkia, mutta jos onkin se menee kyllä ajastaan ohi, vaikka tosi raskasta se on!

 

[ei häviä mitään]

Jos vatsavaivat jatkuvat pahoina kannattaa kokeilla Rela tippoja. En kylläkään tiedä että onko niihin alaikärajaa, itse aloitettiin vajaan parin kuukauden iässä ja elämä helpottui huomattavasti, itkuisuus väheni ja tietenkin vauvelikin oli paljon tyytyväisempi. Suosittelen kokeilemaan!

 

[gfioöqyg]

Ei ole välttämättä kolikkia, meidän lapsilla alkoi vatsavaivat 2 viikon iässä. Jätin d-tipat pois vähänksi aikaa ja aloitin antamaan disflatyl tippoja ilmavaivoihin. Tilanne rauhoittui, vaikkei nyt itkuja ja kipuja kaikkia pois vienytkään.

3 tuntia oli meille ainakin silloin aluksi ihan "normaalia", tuon ikäiset lapset yleensä alkavat elämään, kuten joku täällä jo sanoikin.

 

[helle on]

yksi syy

 

[liuku.]

Muistaakseni meilläkin alkoi huuto noihin aikoihin, syynä rintaraivarit, kun oli saanut synnärillä muutaman kerran pullosta ja kotona myös pari kertaa.

 

[jekovit]

Joku mainitsi jekovitin maistuvan pahalta. Niin se maistuukin, mutta meidän vauvalle siitä on jostakin syystä tullut himoherkkua. Odottaa aina kita ammollaan kun lähestyn tyttöä jekovitpullon kanssa. Ja tätä on jatkunut jo monta kuukautta...

 

[Vasynyt taallakin]

Minakin ihmettelen valilla sita miksi ihmiset eivat puhu aaneen siita miten alyttoman raskasta alku vauvan kanssa voi olla, jos itsella hirvea univelka ja vauva huutaa niin kuka siina tilanteessa on onnellisimmillaan, tuskin kukaan. Eika se silti tarkoita, etteiko vauvaa rakastaisi tms. Mina ainakin 2 viikon kohdalla jopa ajattelin, etta miksi ihmeessa hankimme lapsen kun elama miehen kanssa oli ihanaa kun pystyi tekemaan kaikkea. Ja vauva tosiaan tuppaa huutamaan iltaisin, joten ei se valttamatta koliikkia ole, jos on sita niin vyohyketerapiasta on ollut apua monelle.

 

[vatsavaivoihin]

jos lapsella on paljon vatsavaivoja niin kannattaa pitää valvotusti mahallaan. pidin meidän tyttöä 2 viikon iästä saakka (silloin alkoi huuto) mahallaan joko omien polvieni päällä tai sitten ihan lattialla viltillä n.10-15 min. kun oikein mahaa väänsi niin mönki itsensä lattialla aivan pieneen kippuraan ja antoi paukkua sit kun oli saanut rupsuteltua niin saattoi nukahtaa aivan tyytyväisesnä.

minäkin kyllä sanoin suoraan millaista pienen huutajan kanssa oli. rintareppu ja kantoliina olivat aivan pelastus. monesti kannoin niin paljon että oli ranteissa mustelmia. ensimmäiset 3,5kk oli aivan sylivauva sit 4kk iässä alkoi viihtyä paremmin lattialla kun oli vain jotain katseltavaa.