kroppa

[Tyttökaverin]

Onko tämän naisen elämää alusta loppuun- pönkittää toisten naisten itsetuntoa, siinä sivussa miesten???
Miten te muut ellit suhtautuisitte epävarmaan ystävään? Panisitteko välit poikki vai yrittäisitte kehua kärsivällisesti?
En ole koskaan kuullut miesten tenttaavan toisiltaan alituiseen: ""näytänkö mä läskiltä?"". Ovatko naiset jotain kehusampoja, ja kuuluuko meidän antaa kaikki itsevarmuus toisille? Itse jos saa jotain hyvää aikaiseksi, esim. saa ylennyksen tai parempaa palkkaa, onnistunut laihduttamaan 10 kiloa, niin siitä pitää vaieta visusti tai lakkaa ystävän vierailut. Vain jos on epävarma ja tissikompleksi, niin ystävät jaksavat kuunnella, sehän toimii aasinsiltana päästä puhumaan kuinka ruma itse on!!!
Ja mikään sanominen ei tuo sitä asiaa päätökseen, vaan kaikilla naisilla on aina jokin kompleksi ja tissitrauma! On minullakin omat kompleksini, pitääkö kokoajan sen lisäksi muiden vikoja puida?
Ja usein en edes tule ajatelleeksi, että jollain on joku vika, ennenkuin hän itse sitä alkaa mainostamaan!
Sitten kun tyttökaverille on vaatekaupassa vakuutettu, että on on hoikentava pusero, ja ei ole leveä perse, niin miehelle pitää kotona myös vakuuttaa, että ei ole liian pieni ja ei haittaa vaikka olet kaljuuntumaan päin.
Kyselisivät edes miehet toisiltaan nämä kompleksikysymykset, niin menisi empatiatyöt fifti-fifti. Nyt naisten pitää pönkittää sekä itsensä, toisensa, että miehet.
Pitäisi perustaa nettiin joku päivän peili, jonne saa lähettää itsestä alastonkuvan, ja palaute annettaisiin yleisesti. Saisi kaikki kerralla hoidettua.
Se vielä menee jos ystävä kysyy vaatteista mielipiteen, mutta toisen henkilökohtaisten ruuminominaisuuksien arvostelu on jo liikaa pyydetty. Ainakin jatkuessaan loputtomiin.

 

[Mieseipoika]

Kannattaa hankkia reilulla varustettu ja tuuheatukkainen mies niin saa nuo kotikehumiset loppumaan.

 

[ap]

Siitä ei ole kyse.
Toivoisin muiden naisten näkökulmia asiaan, onko ketään muuta jolla ärsyttää ihmisten ainainen huono itsetunto, valitus ja kehujen kerjääminen itseään haukkumalla.

 

[hei honey]

Täällähän sie retostelemassa...

 

[Jenna]

Mä en ainakaan kalastele kehuja ystäviltäni, enkä myöskään hauku itseäni heidän kuullensa. Jos joskus olen jotain negatiivista esim. kropastani maininnut, on ystäväni todennut myös itsestään jonkin ""vian"" ja sitten on naurettu makeasti päälle. Heti on tuntunut hauskemmalta ja viat on unohtuneet.

Miehen suhteen minulla on huono itsetunto. Tunnen itseni riittämättömäksi/epäseksikääksi jne. mutta se johtuu siitä että meis ihailee jatkuvasti ns.kaunottaria eikä mielestäni pitdä minua kovinkaan kummoisena. Se rassaa ja pahoittaa mieleni. Mutta häneltäkään en kysele mitään mieleipiteitä enkä kerro ajatuksistani

Olen sitä mieltä että itsensä haukkumisella ja kehujen kalastelemisella ei saa todellista palautetta itsestään. Ystävät ja vaimot/miehet valehtelevat ja kaunistelevat totuutta saadakseen toisen tuntemaan olonsa hyväksi. Vai sanoisitko itse valittavalle ystävällesi: ""Kyllä sinulla on iso perse, etkä näköjään saa tehtyä asialle mitään""

Tuo nettipeili idea on myö huono siitä syystä, että ihmiset ovat usein ilkeitä ja kateellisia netissä. Peilikuvassakin tai irc-galleriassa tms. voi hyvin kauniskin tyttö saada kommentteja tyyliin ""olet ruma"" ""hirveet hiukset"" ""muuten hyvä mut ei rintoja"" tms. Käy sääliksi näitä kuvansa laittaneita. Täytyy olla hyvä itsetunto että kestää tuollaiset arvostelut.

 

[Lilli]

On totta, että sellainen jatkuva ""enk's ookki lihonu"" tai ""voi että mun tukka on karsee"" jne on raivostuttavaa kuultavaa. Tottakai siihen voi vastata, että ""osuit oikeaan"" mutta siitä seuraa enemmän ongelmia.

Sano ensi kerralla nauraen kaverillesi kun kysyy jonkun vaatteen istuvuudesta että ""haluatko rehellisen vastauksen"". Jos haluaa, niin sano niin kanssa.

Mutta puolisolle pitää jaksaa sanoa, että se ei ole pieni - koska eihän se koskaan tarvittaessa ole

 

[viva]

En kysy ulkonäöstäni mieheltäni mitään, enkä jankkaa tuollaisia. Olen ihan jees ja siisti ja hyvännäköinen, sen tiedän.

Luulen, että kyllä se miehen silmien ilme paljastaa jos pahoin mönkään menee mm. pukeutuminen. Ja muutoinkin, sen ihailunkin sieltä löytää, kun oikein katsoo.

No, taidan olla vähän maskuliininen feminiini ylipäätään, vahva itsetunto ja ylpeä itsestäni, toisaalta tietoinen vallastanikin. En siis marmata, enkä kerjää ihailujakaan.