Kristinuskoon perehtyneitä paikalla? Kysymys rukoilusta.

["aapee"]

Facebookissa kiertää kuva sairaasta lapsesta, jonka puolesta pyydetään rukouksia. Jäin miettimään, onko kristinuskon mukaan asia siis niin, että Jumala auttaa todennäköisemmin sellaista ihmistä, jonka puolesta rukoillaan kuin sellaista, jonka puolesta ei rukoilla?

"Kuinka paljon enemmän teidän Isänne, joka on taivaassa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat" Matt 7:11

Tuohan siis käytännössä tarkoittaisi sitä, että tuota kyseistä lasta Jumala auttaa todennäköisemmin kuin sellaisten vanhempien lasta, jotka eivät sairaan lapsensa kuvaa facebookkiin rukousten toivossa jaa/rukoile itse/pyydä ketään lapsen puolesta rukoilemaan.

Jumala kuitenkin tietää kaikkien ajatukset, joten miksi ei riitä, että vanhemmat sydämestään toivovat lapsensa paranemista? Tai miksi ennen kaikkea ei riitä, että näillä lapsilla on sama arvo ja ansaitsevat samalla tavalla apua huolimatta siitä, miten heitä ympäröivät ihmiset päättävät toimia?

Ja eikö Jumalan pitänyt olla oikeudenmukainen? Miten tämä asia sopii yhteen tuon oikeudenmukaisuuden kanssa? Minun mielestäni on äärimmäisen epäreilua, jos Jumalan apu lapselle on kiinni siitä, päättävätkö hänen läheisensä turvata Jumalan apuun vai ei.

 

[3qdd]

Onko rukoilemisesta jotakin haittaa? Estääkö se että jonkun puolesta rukoillaan jotakin toista parantumasta?
Maalikkona rukoilematta en jättäisi sen takia että mietin onko se oikeudenmukaista vai ei. Teologi voisi varmasti paremmin osata vastata tuohon teologiseen pohdiskelu puoleen.

 

["poks"]

Ei se lasta sen varmemmin paranna, mutta tuo voimaa vanhemmille. Kyllähän ihminen saa voimaa siitä, että joku viitsii edes hetkeksi pysähtyä heidän ongelmiensa äärelle.

 

["aapee"]

Onko rukoilemisesta jotakin haittaa? Estääkö se että jonkun puolesta rukoillaan jotakin toista parantumasta?
Maalikkona rukoilematta en jättäisi sen takia että mietin onko se oikeudenmukaista vai ei. Teologi voisi varmasti paremmin osata vastata tuohon teologiseen pohdiskelu puoleen.

Eikö sitten kannattaisi mieluummin rukoilla yleisesti kaikkien vakavasti sairaiden lasten puolesta? Tai yleisesti kaiken hyvän puolesta?

No joo. Mutta tosiaan ennen kaikkea siis olen kiinnostunut siitä, miten kristinuskon mukaan asia oikeasti menee.

 

[lullaby]

[QUOTE="aapee";28846951]Ja eikö Jumalan pitänyt olla oikeudenmukainen? Miten tämä asia sopii yhteen tuon oikeudenmukaisuuden kanssa? Minun mielestäni on äärimmäisen epäreilua, jos Jumalan apu lapselle on kiinni siitä, päättävätkö hänen läheisensä turvata Jumalan apuun vai ei.[/QUOTE]

Jumalaltahan voi pyytää rukouksessa vaikka mitä, mutta Jumala päättää, mikä on tärkeää ja millä tavalla hän vastaa rukoukseen. Ethän sä saa taivaasta tipahtamaan polkupyörääkään, vaikka koettaisit rukoilla porukalla kokeeksi ko. tapahtumaa. Jumalan vastaus aitoon, vilpittömään rukoukseen voi olla jotain ihan muuta, kuin mitä rukoilijalla oli mielessä. Voi olla, että on sairaan lapsen aika päästä pois, ja silloin Jumala antaa voimaa vanhemmille selviytyä siitä.

Itse käytän esimerkkinä vaikka pappani poismenoa. Itse aika lailla viime tinkaan asti rukoilin, että hän ei kuolisi. Kuitenkin tilanne oli sellainen, että pappaa ei millään avulla olisi enää saatu terveeksi. Kun lääkäri kertoi, että hänellä on jo vakava aivovaurio, ymmärsin, että eloonjäämisen rukoileminen ei ollut oikein. Pappa olisi jäänyt henkiin vihanneksena. Miksi? Jottei minun olisi tarvinnut vielä kokea hänen kuolemaansa? Tietysti sain toivoa, että kunpa asiat olisivat kuin viikko sitten, eikä pappa olisikaan sairastunut, mutta kun aikaa ei voi kääntää taaksepäin. Parempi oli rukoilla, että papalla ei olisi kipuja ja lähtö olisi mahdollisimman rauhallinen.

Tietysti tuo sotii sitä ajatusta vastaan, että rakkaat haluaisi aina pitää luonaan ja toivoa heille pitkää ikää, on vaikea rukoilla toisen kuolemaa.

 

["vieras"]

Mä olen myös miettinyt joskus samaa.
Useasti kristittyjen tilaisuuksissakin(vapaakirkko,hellarit) pyydetään rukoilemaan jonkun puolesta ja olen saanut sellaisen kuvan että siksi koska nimenomaan "uskovien rukouksessa" on niin paljon voimaa.
Rukous kannattaa varmasti aina mutta hmm, en usko että Jumala rankaisee viatonta lasta siitä ettei joku hänen puolestaan rukoile.
Mistä tulikin mieleeni monien kristittyjen ajatus siitä että mikään sairaushan ei ole Jumalalta vaan Saatanalta.

 

["poks"]

[QUOTE="aapee";28847004]Eikö sitten kannattaisi mieluummin rukoilla yleisesti kaikkien vakavasti sairaiden lasten puolesta? Tai yleisesti kaiken hyvän puolesta?

No joo. Mutta tosiaan ennen kaikkea siis olen kiinnostunut siitä, miten kristinuskon mukaan asia oikeasti menee.[/QUOTE]

Kristinusko ei kyllä mitenkään tue ajatusta, että Jumala ei muistaisi unohdettuja. Kyllä he ovat yhtä tärkeitä ja rakkaita ja huolehdittuja kuin nekin, joiden puolesta rukoilee suuri joukko.

 

["Pappi"]

Jo vanhana pappina pyrin esittämään asiat yksinkertaisesti ilman teologisia pohdiskeluja tai liiallista Raamattuun hakattua ajattelua. Teologien kesken tällainen taas on suotavaa ja välttämätöntäkin. Mutta. Rukoileminen jonkun ihmisen puolesta on hyvästä, se ei vie hyvää pois joltain toiselta. Rukouksen myötävaikuttama hyvä ei ole paketoitua, mitattua ja joskus ehtyvää hyvyyttä. Se, että tällä hetkellä rukoilen Kiian puolesta (koska en tiedä Piian/hänen vanhempiensa tahdosta että Piian puolesta rukoiltaisiin) ei siis vie Piialta mitään pois.
Tällaisia kysellään juurikin näinä päivinä kun on esim. siunattu ekaluokkalaisia koulutielle - saavatko pakanat jäädä rauhassa auton alle? Tuo oli muuten sanatarkka lainaus tältä päivältä erään äidin suusta. Siunaus ja kaiken hyvän rukoileminen on meidän kaikkien tehtävä. Kärsimyksen ongelma on aina ollut ja on oleva. Jeesus ei pyrkinyt selittämään puhki sitä, miksi maailmassa on kärsimystä, Hän tahtoi että toimitaan tänään jottei olisiniin paljon kärsimystä. Kysymys "miksi" on aina vailla vastausta myös papin elämässä. Ei kukaan tiedä, miksi Jumala ei auttanut sitä tai tuota lasta/aikuista silloin ja silloin. Muistan kyllä nuorena jossain hankalassa elämäntilanteessani ajatelleeni että nyt haluaisin pyytää Jumalalta asiaa x, mutta jos tulee vielä enemmän murheita, niin en minä nyt pyydäkään apua - säästetään se avunpyyntö sitten kun tulee vielä suurempia murheita. Nyt toki tiedän, että tuollainen ajattelu on höpsöä - Jumalalta saa pyytää apua, aina. Jos joku haluaa pyytää apua itselleen tai läheisilleen, siihen on oikeus. Jos joku kieltää rukoilemasta, siihen on oikeus. Teodikean ongelma ei silti poistu, mutta uskovana eläminen on keskeneräisenä olemista. Ja sen hyväksymistä, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastausta. Siunausta minulta kaikille!

 

[3qdd]

[QUOTE="aapee";28847004]Eikö sitten kannattaisi mieluummin rukoilla yleisesti kaikkien vakavasti sairaiden lasten puolesta? Tai yleisesti kaiken hyvän puolesta?
[/QUOTE]

Ehkä monet niin rukoilevatkin, ei sitä missään kielletäkkään. Yleisen hyvän puolesta usein rukoillaankin

 

["aapee"]

[QUOTE="poks";28847041]Kristinusko ei kyllä mitenkään tue ajatusta, että Jumala ei muistaisi unohdettuja. Kyllä he ovat yhtä tärkeitä ja rakkaita ja huolehdittuja kuin nekin, joiden puolesta rukoilee suuri joukko.[/QUOTE]

Näin minäkin olen ajatellut. Mutta mitä hyötyä siitä rukoilusta on sitten rukoilun kohteen kannalta? Ymmärrettävää on toki, että esimerkiksi sairaan lapsen vanhemmat (jos ovat uskossa) voivat kokea voimaannuttavana sen, että heidän lapsensa puolesta rukoillaan. Mutta siis jos Jumala ei hylkää näitä rukousten ulkopuolelle jätettyjäkään, mitä hyötyä rukouksen kohteelle rukoilemisesta sitten on?

 

["poks"]

[QUOTE="vieras";28847037]Mä olen myös miettinyt joskus samaa.
Useasti kristittyjen tilaisuuksissakin(vapaakirkko,hellarit) pyydetään rukoilemaan jonkun puolesta ja olen saanut sellaisen kuvan että siksi koska nimenomaan "uskovien rukouksessa" on niin paljon voimaa.
Rukous kannattaa varmasti aina mutta hmm, en usko että Jumala rankaisee viatonta lasta siitä ettei joku hänen puolestaan rukoile.
Mistä tulikin mieleeni monien kristittyjen ajatus siitä että mikään sairaushan ei ole Jumalalta vaan Saatanalta.[/QUOTE]


Vahva usko tuo voimaa rukoukseen. Raamatussa mainitut "Jumalan miehet" saivat vahvasti äänensä kuuluviin, koska he uskoivat koko sydämellään ja koko sielullaan Jumalaan ja toteuttivat hänen tahtoaan. On asioita, joita saa toteutumaan uskon avulla ja hartain rukouksin. Mutta ei ole ihmisten päätettävissä, mikä on lopputulos. Ei ole mahdollista jakaa ihmisiä kahteen leiriin, niihin, joiden puolesta rukoillaan ja niihin, joiden puolesta ei rukoilla, ja sitten olettaa, että toinen ryhmä jää vaille Jumalan huomiota. Ei se ole ihmisten tekemästä jaottelusta kiinni.

Ihmisillä ei ole edes resursseja rukoilla kaikkien puolesta samanlaisella voimalla, kyllä sen asian tasapainottaa Jumala.

 

[Starbucks]

Mielestäni ihmisen on vaikea "arvata" miten Jumala vastaa rukoukseen. Jumala kuitenkin vastaa aina rukoukseen, ei välttämättä juuri niin kuin me haluaisimme tai oletamme vaan omalla tavalla. Eikä tietenkään meidän aikataulussa vaan Jumalan aikataulussa. Jumala on aina oikeudenmukainen eikä aiheuta pahaa elämäämme vaan sallii sen joskus.

 

[3qdd]

[QUOTE="aapee";28847055]Näin minäkin olen ajatellut. Mutta mitä hyötyä siitä rukoilusta on sitten rukoilun kohteen kannalta? Ymmärrettävää on toki, että esimerkiksi sairaan lapsen vanhemmat (jos ovat uskossa) voivat kokea voimaannuttavana sen, että heidän lapsensa puolesta rukoillaan. Mutta siis jos Jumala ei hylkää näitä rukousten ulkopuolelle jätettyjäkään, mitä hyötyä rukouksen kohteelle rukoilemisesta sitten on?[/QUOTE]

Voimaannuttavaahan voi ja usein onkin myös välittäminen ja tieto siitä että joku/jotkut kokee asian niin tärkeäksi että rukoilevat asian puolesta. Toki voimaannuttavaa voi olla jokin muukin kokemus siitä että minun hätäni on kuultu ja ymmärretty.

 

["poks"]

[QUOTE="aapee";28847055]Näin minäkin olen ajatellut. Mutta mitä hyötyä siitä rukoilusta on sitten rukoilun kohteen kannalta? Ymmärrettävää on toki, että esimerkiksi sairaan lapsen vanhemmat (jos ovat uskossa) voivat kokea voimaannuttavana sen, että heidän lapsensa puolesta rukoillaan. Mutta siis jos Jumala ei hylkää näitä rukousten ulkopuolelle jätettyjäkään, mitä hyötyä rukouksen kohteelle rukoilemisesta sitten on?[/QUOTE]


Jos hän on tarpeeksi vanha ymmärtääkseen, hänkin voi saada voimaa siitä, että muut välittävät hänestä ja rukoilevat hänen puolestaan. Ehkä se voima auttaa häntä jaksamaan läpi paranemisprosessin? Toisaalta, joukkorukouskaan ei ole tae henkiinjäämisestä, joten sinänsä kohde on kuitenkin samalla viivalla sen kanssa, jonka puolesta kukaan ei erikseen rukoile.

Jollakulla on läheisiä tarpeeksi, että he voivat tukea sairastunutta ja hän saa apua heiltä. Jos joku taas on yksin, jopa itse Jeesus voi vedota Jumalaan hänen puolestaan.

Ihmisten ajattelutavat eivät aina tukeudu Raamattuun, vaikka ihmiset olisivat kristittyjä. Eri raamatuntulkintoja on niin paljon, että myös uskon ilmentämistavat ovat erilaisia. Joku jättää elämänsä sellaisenaan Herran haltuun ja luottaa, että elämä kantaa. Toinen ajattelee, että uskon eteen on tehtävä tekoja. Jonkun mielestä tekojen pitää lähteä sydämestä, kun taas joku ajattelee, että pitää noudattaa tiettyjä rituaaleja. Se on ihan raamatuntulkinnasta kiinni.

Jumala huolehtii jokaisesta silti, sattui hänen ympärilleen minkä tahansa oppisuunnan ihmisiä.

 

["aapee"]

Kiitos vastauksisanne. Tässä kävi vähän siten kuin pelkäsinkin. Suoriin kysymyksiin on vaikeaa saada suoria vastauksia. Puhumme eri kieltä, emmekä kykene ymmärtämään toisiamme. Arvostan kuitenkin yritystänne ja vastauksianne. Hyvää jatkoa kaikille

 

["Pappi"]

Suora vastaus tällaiseen aiheeseen liittyen on yleensä sellainen vastaus josta eräs tunnettu kristitty ihminen Suomessa tunnistetaan ja usein hänet myös suoran puheensa takia tuomitaan. Se uskonto, se mies tai nainen joka/mikä sanoo, että "tämä on näin." - se on karttamisen arvoinen uskonto/ihminen. Täytyy toivoa, ettei julkisesti taas möläytetä tyyliin "Jumala ei suojele kaikkia lapsia". Uskonnoissa 2+2 ei aina ole 4, täytyy yrittää kestää se, ettei ole fysikaalisen suoraa vastausta. Sitä ei vaan ole. Se ei ole tietämättömyyttä tiedon puutteen vuoksi, se on osa uskonnollista elämänymmärrystä. Siunausta edelleen!

 

["aapee"]

Juuri tuo uskonollinen elämänymmärys, joka näyttäytyy minun silmissäni epäloogisuutena, kritiikittömyytenä, tekee uskomisen minun ja monen muun kohdalla mahdottomaksi. Lähtökohtaisesti erilainen katsantokanta maailmaan tekee keskustelun helposti hedelmättömäksi. Elämme erilaisessa kokemusmaailmassa. Se on ihan on. Erilaisia vain olemme.

Hyvää jatkoa edelleen.

 

["lumikide"]

Itse kiristitynä ajattelen asian jotenkin näin. Ensiksi ymmärrän niin, että on niinkuin mikromaailma vaikka niinkuin "muurahaispesä" joka on tämä meidän maapallomme/maailmamme, se on vain häviävän pieni osa isommasta, Jumalan makro maailamankaikkeudesta, mikä olisi siis tässä vertauksessa niinkuin ihmisten maailma yhden muurahaispesän maailmaan verratuna. Pystymme älyllämme ja tunteillamme ymmärrykseni mukaan hallitsemaan aika hyvin ihmisinä tätä omaa "mikromaailmaa", mutta emme parhaamme yrittäenkään pysty hallitsemaan ja näkemään kokonaisuutena koko sitä Jumalan makromaailmaa, koska perspektiivi josta sitä katsomme on niin suppea. Siksi voimme ehkä tajuta jotain, mutta paljon on teoriaa (jota emme tässä asemassa pysty koskaan todistamaan), joilla joudumme yhdistelemään sitä mitä tajuamme. Toiseksi uskon, että Jumala on lähtökohtaisesti oikeudenmukainen ja rakastaa kaikkia ihmisiä yhtä paljon. Mitä rukous on ja miksi Jumala on luonut rukouksen omaan systeemiinsä. Ajattelen, että Jumala on persoona ja hän kaipaa yhteyttä ihmiseen ja haluaa tehdä hyvää yhteistyössä ihmisen kanssa. Olen kullut sanonnan, että rukous liikuttaa Jumalan käsivartta. Toki, jos tasavertaisuus sitä vaatii Jumala varmasti liikuttaa sitä auttavaa kättään myös ilman ihmisten rukousta. Ymmärtääkseni esirukousta ihmisten puolesta tekevät myös enkelit taivaassa ja Kristus. En usko, että Jumala asettaa toiset lapset eriarvoiseen asemaan, koska heidän edestään niin tietoisesti rukoillaan. Uskon, että jos toiset lapset tarvitsevat rukousta Jumalan avun saamiseksi, silloin Jumala saattaa laittaa ajatuksen vaikka jonkun ventovieraan sydämeen rukoilla pieni hiljainen rukous sen ihmisen puolesta. Itse kristitynä joskus ajatuksissa niin teen kun vaikka huomio ihmisvilinässä kiinnittyy johonkin tiettyyn ihmiseen. Uskon, että rukousta on myös erilaista- se hyvän toivominenkin voi olla osa sitä Jumalan luomaa rukoussysteemiä.

 

["uskovainen"]

[QUOTE="aapee";28846951]Facebookissa kiertää kuva sairaasta lapsesta, jonka puolesta pyydetään rukouksia. Jäin miettimään, onko kristinuskon mukaan asia siis niin, että Jumala auttaa todennäköisemmin sellaista ihmistä, jonka puolesta rukoillaan kuin sellaista, jonka puolesta ei rukoilla?

"Kuinka paljon enemmän teidän Isänne, joka on taivaassa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat" Matt 7:11

Tuohan siis käytännössä tarkoittaisi sitä, että tuota kyseistä lasta Jumala auttaa todennäköisemmin kuin sellaisten vanhempien lasta, jotka eivät sairaan lapsensa kuvaa facebookkiin rukousten toivossa jaa/rukoile itse/pyydä ketään lapsen puolesta rukoilemaan.

Jumala kuitenkin tietää kaikkien ajatukset, joten miksi ei riitä, että vanhemmat sydämestään toivovat lapsensa paranemista? Tai miksi ennen kaikkea ei riitä, että näillä lapsilla on sama arvo ja ansaitsevat samalla tavalla apua huolimatta siitä, miten heitä ympäröivät ihmiset päättävät toimia?

Ja eikö Jumalan pitänyt olla oikeudenmukainen? Miten tämä asia sopii yhteen tuon oikeudenmukaisuuden kanssa? Minun mielestäni on äärimmäisen epäreilua, jos Jumalan apu lapselle on kiinni siitä, päättävätkö hänen läheisensä turvata Jumalan apuun vai ei.[/QUOTE]

Haluaisin vastata, tuossa oli aika montakin kysymystä ja väittämää. En ole teologi, Jeesus on pelastanut minut ja uskon Jumalan Sanaan. Yleisestihän kai on olemassa semmoinenkin näkemys, että Raamattu määrittelee kristinuskoa.

Tuo Raamatun kohta, minkä lainasit tukemaan todennäköisyysteoriaasi ei ole ihan pätevä. Siinä puhutaan Pyhästä Hengestä, mikä ilmenee kun etsii rinnakkaiskohdan toisesta evankeliumista.

Sen sijaan, vaikkapa Jaakobin kirjeessä sanotaan, että 5:15-16 Ja uskon rukous pelastaa sairaan... ....vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

Rukousten määrä on tavallaan eduksi, paljon enemmän eduksi on kutenkin rukousten laatu ja loppujen lopuksi kaikki on kiinni rukouksiin vastaavan tahdosta. Jumala vastaa mielellään ystäviensä pyyntöihin, toisaalta Hänen ystävänsä yleensä pyytävät sitä, mitä Jumalakin tahtoo.

Silti minä en usko, että facebookiin asiansa jakamaton olisi huonommassa asemassa kuin tuo, joka jakoi asiansa facebookkiin. tuosta rukoilijoiden määrästä onkin kai siksi pakko tarkentaa, että kaksi tai kolme Jeesuksen nimessä rukoilevaa on jo aivan tarpeeksi viemään asiaa ihmisen osalta eteenpäin. Yksikin voi saada aikaan enemmän riippuen noista muista eduistaan.
Jumalan silmissä asiaa ei edistä se, että vanhemmat toivovat lapsensa paranevan, jos he eivät silti rukoile Jumalaa.
Voiko Jumala sitten parantaa sairaan lapsen, jonka puolesta kukaan ei rukoile. Tietysti voi, jos näkee sen parhaaksi. Jos Jumala ajattelisi, että lasten ei sovi sairastaa, niin eivätpä he varmaan koskaan joutuisi sairaalaan. Ei se, että joku sairastuu ja joku toinen ei, kerro heidän olevan eriarvoisia, vaan että heillä on erilainen elämä. Tuo vertailu ei kerro Jumalan epäoikeudenmukaisuudesta, vaan siitä, että Jumalan ei anneta vaikuttaa omassa elämässä ja siitä on seurauksia muillekin. Eli suoraan sanoen: ihmiset ovat epäreiluja.

Jumala ei myöskään puutu ihmisten ratkaisuihin, jos vanhemmat eivät halua rukoilla Jumalaa, niin kyllä heidän lapsensa on ehdottomasti epäsuotuisammassa asemessa kaikissa asioissa, kuin niiden lapsi, jotka rukoilevat Jumalaa. Muiden ihmisten teot voivat vaikuttaa elämäämme täällä ja lapsilla erityisen suuren vaikutuksen tekevät hänen vanhempansa. Jumala on antanut heille lapsen, eikä tule puuttumaan heidän kasvatukseensa. Jumalan päämäärä on kuitenkin sielun iankaikkinen pelastuminen ja sen ratkaisemiseen hän antaa kaikille mahdollisuuden.

Tässä nyt jotain mietteitä.