Kriisikö?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vanessa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vanessa

Vieras
Mistä tunnistat kriisin? Kuinka päihität sen? Olen seurustellut neljättä vuotta ja on tuntunut jo pitemmän aikaa siltä että tunteet eivät ole täydessä tehossaan..en tunne rakkautta tai ainakin tuntuu hieman epäselvältä..tykkään kovasti ja olen kiintynyt..

Mietinkin että tekeekö aika asioille väkisinkin tämän..ainahan suhteessa on hyvät ja huonot ajat..mutta mietin että onko tämä tarpeeksi suuri syy erota ja kannattaako..tuntuu että tämä ei muutu tästä..

Toisaalta ero tuntuu naiivilta siltä ainahan suhteessa tulee tasainen aika ja se laantuu ja muuttuu toisenlaiseksi..

Miten te olette kokeneet ajan kulumisen suhteessa, kuinka se näkyy ja onko asioista/ongelmista selvitty?

Minulla käy mielessä välillä jopa toiset miehet..en usko silti että kukaan voisi rakastaa minua kuin omani rakastaa, mutta minun rakkauteni on häilyvä.
 
En tiedä kriisistä, mutta tyhmyyden kyllä tunnistaa kaukaa.
Jos viitsit vähän vaivata aivojasi, etkä päästä itseäsi liian vähällä, niin voi olla että kykenet jopa ihan itse hoksaamaan mistä parisuhteessa on kysymys. Jäämme toivomaan parasta. Rakkaus voi olla häilyvä mutta maalaisjärki ja itsensä tuntemus on pysyvää.
 
Täysin `non seguitur`eli virheellinen päätelmä ja toisekseen aika suppea ja tuomitseva. Ehkäpä sinun kannattaa tutustua inhimillisyyteen jos semmoista puolta edes mahtaa sinusta löytyä.

Teit vaikutuksen minuun minimalistisella sekä noobelilla tyylilläsi, en tosiaan halua jatkaa keskustelua kanssasi-Kiitos!
 
Vaikuttaa kyllä kriisiltä,tai sen poikaselta.
Aika tekee kyllä omaa tehtäväänsä, mutta meidän pitäisi mukautua siihen.
Ilmeisesti et ole vielä valmis sitoutumaan, pitemmäksi aikaa, loppuelämäksi.
On molempien parhaaksi analysoida tunteitaan. Ei kannata pelkästä säälistä tai hienotunteisuudesta tehdä loppuelämää koskevia päätöksiä.

Itse aion kyllä poksauttaa kolmivuotis shappanjapullon kuukauden päästä, vaikka miten ""kiikastaisi"".
Tyttöni on kyllä äksy, mutta hänen heikkoutensa on ikuinen kiima ja minun valtikkani, että pystyn vastaamaan siihen.
 
Noin useimmat suhteet menee. Tunteet muuttuu ajan myötä ja se on tarkoituskin. Ihminen toimii niin ja siihen on totuttava. Nykyään ihmiset eroaa heti kun tunteet laimenee (jota ne jo biologisista syistä käy) ja siksi erot ovat tän päivän sana.
 
Yhteiselo on aina aaltoliikettä. Välillä on tasaista, liplatusta ja harvakseltaan hyökyaaltoja. Ajan kanssa kaikki parisuhteet tasoittuvat, huuma katoaa ja arki alkaa. Huuma-aikaa kestää enimmillään 2 vuotta, sen jälkeen pitäisi osata alkaa rakastaa.

Rakastunut = huumassa, arki ei huoleta
Rakastaa = elää yhdessä, kunnioittaa ja arvostaa toista, haluta yhteistä hyvää, toimia sen hyväksi

Rakastaminen on paljon vaikeampaa kuin rakastuminen. Rakastaminen on työtä yhteiseksi hyväksi, se ei ole itsestäänselvyys.



 
Itse olen päättänyt että en ota ketään asumaan saman katon alle mutta se ei tarkoita että olisin yksin. Sillä ainakin voi välttää kiiman katoamisen ettei tapaa liian usein eikä asu yhdessä. Tämä sopii minulle että elän lapsille nyt ja suhde voi olla jossain, tärkeä osa sekin.

Kun olin naimisissa (jäin leskeksi) niin koin vastaavia tunteita kuin sinä ja ajattelinkin että rakastanko tarpeeksi enää. Ajattelin muita välillä, vaikka olin toisaalta onnellinen. Kaikille ei ehkä vaan sovi ainakaan tiivis parisuhde!!??
 

Yhteistyössä