Kriisi?! Lasten teon jälkeen?

["Sekaisin"]

Olen 30v kahden alle kouluikäisen lapsen äiti (6v ja 3v). Ystävät ympärillä lisääntyvät ja itse tunnen kriiseileväni jotta miten tässä elämässä eteenpäin (siis tavoitteet yms). Olen juuri palannut takaisin työelämään ja muutos on perheellemme suuri. Olen jotenkin kipuillut kohta vuoden päivät tätä töihin paluuta ja ystävien lisääntymistä mikä tosin on ihan huikean hieno asia mutta samalla muistuttaa siitä jotta painin nyt ihan eri sarjassa.

Olen elämääni muutoin tyytyväinen, en tiedä haluanko lisää lapsia (tod.näk. en) mutta joku outo tyhjyys vaivaa... En saa mitään otetta siitä mitä haluaisin elämässäni, työuran vaihdos voisi olla kiva, muttei ole mitään alaa mikä kiinnostaisi ja tässä suomen romahtavassa taloustilanteessa olisi järjetöntä lähteä vakityöpaikasta, toisaalta saattaapa ne yt:t koputella meilläkin oven takana. Mutta mikään ala ei säväytä.

Perhetilanteestamme johtuen en voi aloittaa mitään omaa harrastusta, koska omaa aikaa ei ole yhtään, koska mieheni on reissuhommissa viikot ja tukiverkot 100km päässä.
Koiraa yms en jaksa riesoiksemme ottaa..
Vaivaakohan mua jokin 30v kriisi ja mitä ihmettä sitä voisi suunnitella tulevaisuuden varalle.. Liekö seuraava haave liittyä tuleviin lapsenlapsiin ;D Jotenkin sitä kaipaisi jotain uutta sisältöä elämään, mies on hyvä, sitä en ole vaihtamassa =D
Jos joku on käynyt läpi vastaavaa niin kerrohan toki kuulumisiasi/ mitä uusia juttuja keksit tulevaisuuteesi.

 

[Vierras]

Pistä lapset kiekkokouluun ja rupea lätkä-äidiksi elämään lastesi kautta.

 

["Sekaisin"]

No näinpä tosiaan teenkin ;D Kiitos =D =D =D

 

["eeee"]

Sama vaiva täälläkin. Lapsetkin jo niin isoja 10v ja 6v. Minä tosin vielä yhden lapsen haluaisin. Mies on epävarma. Mä taas en jaksais odottaa sitä että mies päättää haluaako vai ei. En halua kuitenkaan lasta enää kovinkaan paljoa yli 30v. Nyt olen 29v. Onhan tässä muutama vuosi aikaa.. Vakityötä mulla ei ole. Opiskeluja miettinyt mutta kun ei mikään ala tunnu kiinnostavalta enkä muutenkaan ole koskaan nauttinut opiskeluista.

 

["sekaisin"]

Joo ärsyttävää tälläinen soljuminen elämän teillä ilman päämäärää.. Tuossa mietiskelin että pitäisi varmastikkin oppia nyt nauttimaan tästä jotta lapset kasvaa ja saa sitä "omaa aikaakin" koko ajan enemmän. Ehkäpä siis keskityn jatkossa enemmän itseeni ja omaan hyvinvointiini samalla kun nautin tästä elämäntilanteestani. On tääkin vähä hankalaa hypätä tälläiseen uuteen muottiin vaikka se varmasti minulle sopisikin =D

eeee: Toivottavasti saat lapsen vielä kun kerta haluat. Ei kai lapsen tekoon ole ikinä täysin varma, aina tilanteet ja työkuviot muuttuu. Toivottavasti saat elämääsi kanssa paljon mielekkyyttä! <3

 

[Tuttua]

Mullaki 3v ja 6v, suht varma työpaikka jne. Ihanaa kun omaa aikaa on enemmän, mutta silti olo on jotenkin tyhjä? Haluaisin kolmannen ehkä... Ehkä en. Vauva-ajat on ollut rankkoja, pelkään ettei parisuhde kestäisi enää muutaman vuoden valvomista

 

[vieras...]

Jätä se sikapossu!! Kunnioita itseäsi edes sen verran, että teet sen edes lapsiesi vuoksi.