Kovapäinen 1,3 vuotias

Joko se uhma alkaa tuossa iässä? Tyttö 1,3 vee on ihan mahdoton. Kun tekee jotain kiellettyä ja siitä kielletään, ei tottele millään. Eilen tuli huudettua tosi lujaa :ashamed: , mutta ei mitään vaikutusta. Läpsimään tai tukistamaan en ala, muuten on uskottava vaikka kuinka kovapäinen olisi, mutta mitä keinoja siihen olemassa?

Ja kysymys ei ole etteikö ymmärtäisi. Osaa viedä roskia roskikseen, likaiset vaatteet pyykkikoriin, kengät eteiseen, sammuttaa telkkarin jne. kun pyydetään. Ja muutama viikko sitten totteli kyllä paremmin, nyt tuntuu ettei ollenkaan. Ilmeisesti minä teen jotain väärin, mutta mitä? Kun tyttö on kielletyssä puuhassa, kiellän ensin napakasti (tarvittaessa ja yleensä useamman kerran) jos se ei tehoa, otan puuhasta pois, mutta tämäkään ei tehoa koska tyttö rientää heti takaisin. Korvaava toimintakaan ei mene aina perille. Hakeeko tyttö kenties huomiota ja enkö ole sitten huomioinut häntä tarpeeksi? Täytyy varmaankin huomioida häntä enemmän silloin kun hän leikkii yksin kiltisti, auttaisikohan tämä?

Onko muilla samanlaisia ongelmia ja miten olette ne ratkaisseet?

PS. Ja yöt ovat olleet parin viikon ajan ihan mahdottomia, vikinää, ulinaa ja itkua. Voi olla osittain kyse hampaista, mutta joskus tuntuu että päivän kiellot tulevat tytölle uniin ja sitten alkaa niitä itkemään yöllä. Mitä näille levottomille öille on tehtävissä? Alamme molemmat olla lopen uupuneita, mies ja minä. Minä nyt vielä väsyneenä voin ollakin, mutta mies tekee töitä vähintään kellon ympäri joka päivä ja on alkanut heräillä tytön ulinaan yöllä useamman kerran ja on selvästi väsynyt.

Apua kaivataan kipeästi!

 

Uhmalta kuulostaa.Ei se enää ole iästä kiinni milloin alkaa.Tuon ikäinen ymmärtää jo jos laitat vaikka hetkeksi "jäähylle" kohtaan josta ei näe muita eikä leluja ole lähettyvillä.Ensin kiellät kerran jos ei usko niin laskeudu tytön tasolle..ota katsekontakti ja kerro ettei näin tehdä ja nyt mennään hetkeksi arestiin.Minuutti on hyvä aika tuon ikäiselle.
Meillä toiminut hyvin ja tämä opittiin telkkarista ohjelmasta "nanny"..jos olet sattunut katsomaan?
Kokeile näin aluksi ja jos ei tehoa niin sitten ainakaan minä en osaa auttaa.

 

Meillä on 1,1v ja on myös kovapäinen.Meillä tyttö tietää ns.kielletyt paikat ja asiat ja toistaa niitä vaikka olisin kiletänyt.Olen ensin kieltänyt ja sitten jos ei ole tullut pois niin hakenut.
Perikis ei voi antaa sitä on vain jaksettava komentaa ja ohjata mikä on sallittua ja mikä ei.
Todennäköisesti siinä on rajojen kokeilua ja uhmaa taustalla.Eli et ole ainoa jonka lapsi on kovapäinen.Uskoisin ,että jossain vaiheessa tämäkin vaihe on jollain tavoin selvitty!

 

meillä kans sama vika.kaikki kielletty on kivaa.ei usko ei millään.on tullu huudettuakin :'( nyt teen sillai että kanna pois ja tyttö huutaa ja kiemurtelee sylissä.kiinnitän huomion huutamisen jälkeen johonki toiseen asiaan , jotta unohtaa mitä olikaan äsken tekemässä

 

\

Uhmalta kuulostaa.Ei se enää ole iästä kiinni milloin alkaa.Tuon ikäinen ymmärtää jo jos laitat vaikka hetkeksi "jäähylle" kohtaan josta ei näe muita eikä leluja ole lähettyvillä.Ensin kiellät kerran jos ei usko niin laskeudu tytön tasolle..ota katsekontakti ja kerro ettei näin tehdä ja nyt mennään hetkeksi arestiin.Minuutti on hyvä aika tuon ikäiselle.
Meillä toiminut hyvin ja tämä opittiin telkkarista ohjelmasta "nanny"..jos olet sattunut katsomaan?
Kokeile näin aluksi ja jos ei tehoa niin sitten ainakaan minä en osaa auttaa.

Toimiiko tämä arestiin laittaminen jo 1,1 vuotiaalla? Oon muutamana päivänä vienyt tytön just noin minutin ajaksi huoneeseensa huutamaan kun ei oo totellut. Mies oli tästä ihan kauhuissaan kun kerroin ja sano ettei se varmaan sitä vielä ymmärrä ja saa vielä jotain traumoja kun yksin huutaa oven takana :/ Mutta kun ei mitään tottele, niin mitäs sitten pitäis tehdä??? eikä auta vaikka yrittää siirtää kiinnostusta muihin asioihin, konttaa samantien takas sinne mihkä ei sain mennä :headwall:
Minkä ikäinen lapsi siinä Nanny-ohjelmassa oli?

 

Oho, eikös se rajojen kokeilu ole ihan normaalia...Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Ei tuon ikäisen TARVITSE vielä osata totella, siitä pikku hiljaa oppii.

Elähän stressaa, jos noin pieni ei vielä tiedä kaikkia käyttäytymismalleja, vie roskia roskiin tai pyykkejä pyykkikoriin. Niiden aika on myöhemmin! Turvallisesti tutustuta lastasi eri juttuihin, ei joka asia saa olla kiellettyä ja lapsi on rajoja kokeillessaan terve. Jos joka asiaa komennetaan, voipi se olla ihan vastareaktio, että ei tottele...

 

\

Joko se uhma alkaa tuossa iässä? Tyttö 1,3 vee on ihan mahdoton. Kun tekee jotain kiellettyä ja siitä kielletään, ei tottele millään. Eilen tuli huudettua tosi lujaa :ashamed: , mutta ei mitään vaikutusta. Läpsimään tai tukistamaan en ala, muuten on uskottava vaikka kuinka kovapäinen olisi, mutta mitä keinoja siihen olemassa?

Ja kysymys ei ole etteikö ymmärtäisi. Osaa viedä roskia roskikseen, likaiset vaatteet pyykkikoriin, kengät eteiseen, sammuttaa telkkarin jne. kun pyydetään. Ja muutama viikko sitten totteli kyllä paremmin, nyt tuntuu ettei ollenkaan. Ilmeisesti minä teen jotain väärin, mutta mitä? Kun tyttö on kielletyssä puuhassa, kiellän ensin napakasti (tarvittaessa ja yleensä useamman kerran) jos se ei tehoa, otan puuhasta pois, mutta tämäkään ei tehoa koska tyttö rientää heti takaisin. Korvaava toimintakaan ei mene aina perille. Hakeeko tyttö kenties huomiota ja enkö ole sitten huomioinut häntä tarpeeksi? Täytyy varmaankin huomioida häntä enemmän silloin kun hän leikkii yksin kiltisti, auttaisikohan tämä?

Onko muilla samanlaisia ongelmia ja miten olette ne ratkaisseet?

PS. Ja yöt ovat olleet parin viikon ajan ihan mahdottomia, vikinää, ulinaa ja itkua. Voi olla osittain kyse hampaista, mutta joskus tuntuu että päivän kiellot tulevat tytölle uniin ja sitten alkaa niitä itkemään yöllä. Mitä näille levottomille öille on tehtävissä? Alamme molemmat olla lopen uupuneita, mies ja minä. Minä nyt vielä väsyneenä voin ollakin, mutta mies tekee töitä vähintään kellon ympäri joka päivä ja on alkanut heräillä tytön ulinaan yöllä useamman kerran ja on selvästi väsynyt.

Apua kaivataan kipeästi!

ekaksikin, toi teidän tenavahan on suorastaan nero. meillä kun ei kolmeveekään aina muista viedä roskia tai likaisia pyykkejä pisteeseen b.

itse en yksivuotiaaltamme vaadi vielä mitään isoja suorituksia, vaan ympäristö on turvallisuus testattu jo yhdellä lapsella. saa siis tehdä ja touhuta ja mie alan kieltämään vasta, kun on jotain vaaraa. sitten vaan kova EI ja nostan tyypin pois vaaran paikasta. kyllä ne pienet oppivat, mutta muisti on kovin lyhyt. siis toistoa, toistoa ja toistoa.

yöt on meilläkin risoja; on ruoka-allergiaa, se ok, mutta astma vaivaa näin flunssassa, hampaatkin joskus kiusaa. lisäksi imetän vielä. esikoinen rauhoittui öisin aikoinaan juuri yösyöpöttelyn loputtua. tietysti kipeenä yöt on aina hankalia, eikä silloin voi olettaa kukaan nukkuvansa parhaita yöunia.

meillä esikoinen alkoi oireilla, kun vauva tuli taloon unia häiritsemään. päädyttiin semmoiseen ratkaisuun, että ukko ja esikko kylmän viileästi toiseen huoneeseen nukkumaan. siis suosittelen teidänkin isille vaikka paria yötä sohvalla, ei se parisuhde siihen kaadu, vaikka toinen saisikin nukkua. tai vaikka korvatulpat. siis mitään järkeähän ei ole kaikkien valvoa.

ja vielä juttu jatkuu, kyllä sitä omaa tahtoakin alkaa tuossa vaiheessa tulla. siis yritä ohjata taaperoa sellaisiin sallittuihin puuhiin, niin ei tarvitse olla jatkuvasti napit vastakkain. nyt on kyseessä viel niin pieni tenava, että ei hän kiusallaan äitiä kiusaa. hyö on vaan semmoisia palleroita viel.

jaksamista! :hug:

 

\

\

Uhmalta kuulostaa.Ei se enää ole iästä kiinni milloin alkaa.Tuon ikäinen ymmärtää jo jos laitat vaikka hetkeksi "jäähylle" kohtaan josta ei näe muita eikä leluja ole lähettyvillä.Ensin kiellät kerran jos ei usko niin laskeudu tytön tasolle..ota katsekontakti ja kerro ettei näin tehdä ja nyt mennään hetkeksi arestiin.Minuutti on hyvä aika tuon ikäiselle.
Meillä toiminut hyvin ja tämä opittiin telkkarista ohjelmasta "nanny"..jos olet sattunut katsomaan?
Kokeile näin aluksi ja jos ei tehoa niin sitten ainakaan minä en osaa auttaa.

Toimiiko tämä arestiin laittaminen jo 1,1 vuotiaalla? Oon muutamana päivänä vienyt tytön just noin minutin ajaksi huoneeseensa huutamaan kun ei oo totellut. Mies oli tästä ihan kauhuissaan kun kerroin ja sano ettei se varmaan sitä vielä ymmärrä ja saa vielä jotain traumoja kun yksin huutaa oven takana :/ Mutta kun ei mitään tottele, niin mitäs sitten pitäis tehdä??? eikä auta vaikka yrittää siirtää kiinnostusta muihin asioihin, konttaa samantien takas sinne mihkä ei sain mennä :headwall:
Minkä ikäinen lapsi siinä Nanny-ohjelmassa oli?

tulee kyllä aika pitkä elämä, jos jo niin nuorena altaan arestiin laittaamaan. meillä tuo jäähy (3 minsaa 3 vuotta) toimiin jo pelotteena, eikä sitä tuskin koskaan tarvitse oikeasti käyttää, kun puhekin tehoaa. mutta yksivuotiaat; miten he voivat toimia monimutkaisien sanallisten ohjeiden mukaan, kun eihän heillä ole viel edes kielellisiä valmiuksia ymmärtää kaikkea?

nyt täällä yksi hullu yksivee hyökkää :wave:

 

Meillä on 1v2kk ikäinen poika, joka on alkanut myös käyttäytymään uhmakkaaksi. Nipistelee minkä ehtii, välillä pureee, joskus myös potkii ja kun kieltää niin jatkaa vaan (välillä samalla nauraa). Repii kukkia ja muuta. Muuten on kyllä aivan ihana ja aurinkoinen poika.

Neuvolassa juteltiin tästä ja terkka sanoi, että tuo on ihan ikään kuuluvaa ja sitä, että alkaa "eroamaan" äidistä. Ristiriitaisesti myös eroahdistus, äidin jalassa roikkuminen kuuluu asiaan (näin myös meillä). Kehottivat kieltämään ja toistamaan eitä, tiukkaa ilmettä ja äänensävyä. Myös huomio olisi hyvä kiinnittää muualle, jos se edes hetkeksi auttaa. Usein itse kannan pojan pois tilanteesta ja keksin jotain tosi mielenkiintoista niin esim. kukkien repiminen unohtuu (mennään siis paikkaan, missä ei kukkia ole lähellä).

Minäkään en laittaisi vielä tuon ikäistä arestiin. Olen ajatellut että vuoden päästä voisi ottaa käyttöön jäähypenkin (on toiminut kaverini perheessä). Tuntuisi hurjalta laittaa poitsu arestiin, kun ei se välttämättä täysin ymmärtäisi mistä on kyse ja miksi näin tapahtui (vaikka äidin mielestä tietysti hurjan viisas pikkumies onkin). En halua arvostella ketään ja jokainen tekee asiat haluamallaan tavalla. Tämä oli vain yhden uhmaikäisen äidin mielipide.

 

Piti vielä lisätä, että meillä ainakin osa kukkien on ihan leikkiä. On kiva juosta äitiä karkuun, kun äiti tulee hätistelemään pois kielletyistä "leikeistä".

 

Kuulosta aivan meidän tytöltä (1,4v): uhmakas ja fiksu =) Minäkin meinaan jatkuvasti kilahtaa (varsinkin jos oon ite väsynyt/huonolla tuulella...), mutta sitten vaan hoen itselleni, että "toinen on vielä aika pieni tyyppi"... Siis en tietenkään anna lyödä tms., mutta en kyllä ainakaan meidän tytön kohdalla vielä ole valmis jäähypenkkiin. Meillä kuuluu "taitoihin" myös itsensä lyöminen, sormien kurkkuun tunkeminen jne, jos ei homma pelitä, kuten neiti haluaisi. Toivon vaan kovasti, että tuo tarmo, joka tuosta pikkumyystä löytyy, suuntautuu ajallaan johonkin positiiviseen =)

 

Ed.jatkaa vielä:

minäkin mietin aiemmin tuota huomioimista, että jos annan vaan liian vähän huomiota ja kyse on ainoastaan huomion hakemisesta. Mutta olen kyllä huomannut, ettei se siitä ole kiinni. Vaikka koko päivän vaan keskittyisin melkein kokonaan tyttöön, ei tulos ole kyllä sen kauniimpi

 

\

Oho, eikös se rajojen kokeilu ole ihan normaalia...Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Ei tuon ikäisen TARVITSE vielä osata totella, siitä pikku hiljaa oppii.

Elähän stressaa, jos noin pieni ei vielä tiedä kaikkia käyttäytymismalleja, vie roskia roskiin tai pyykkejä pyykkikoriin. Niiden aika on myöhemmin! Turvallisesti tutustuta lastasi eri juttuihin, ei joka asia saa olla kiellettyä ja lapsi on rajoja kokeillessaan terve. Jos joka asiaa komennetaan, voipi se olla ihan vastareaktio, että ei tottele...

Eli siis tyttö osaa viedä ne roskat jne. Ja niitäkään ei ole koskaan opetettu, vaan tyttö on seurannut muiden tekemisiä. Ja vaikkei hän niitä veisikään, se ei olisi mikään ongelma. Kyse oli siis siitä että kun tyttö tekee jotain kiellettyä/vaarallista. Suurinosa asioista on meidän huushollissa sallittu, mutta kas kummaa kun ne kielletyt asiat ovat aina ne kiinnostavimmat.

 

Muistan jonkun sanoneen, että vasta n 2v (vai oliko 2,5v) ymmärtää syyn ja seurauksen, eli esim jäähyn olevan "rangaistus".

 

\

Kuulosta aivan meidän tytöltä (1,4v): uhmakas ja fiksu =) Minäkin meinaan jatkuvasti kilahtaa (varsinkin jos oon ite väsynyt/huonolla tuulella...), mutta sitten vaan hoen itselleni, että "toinen on vielä aika pieni tyyppi"... Siis en tietenkään anna lyödä tms., mutta en kyllä ainakaan meidän tytön kohdalla vielä ole valmis jäähypenkkiin. Meillä kuuluu "taitoihin" myös itsensä lyöminen, sormien kurkkuun tunkeminen jne, jos ei homma pelitä, kuten neiti haluaisi. Toivon vaan kovasti, että tuo tarmo, joka tuosta pikkumyystä löytyy, suuntautuu ajallaan johonkin positiiviseen =)

meillä on kans tota sormien tunkemista kurkkuun ja itsensä komentamista,sellaista että alkaa paukuttaa päätänsä lattiaan.joskus lyöö niin kovastikin että alkaa itkemään.miksiköhän sillai käyttäytyy.onko muilla samanlaisia kokemuksia?

 

Kun kiellät, selitätkö samalla, miksi niin ei saa tehdä? Silloin tulee itsekin käytettyä ei-niin-ankaraa ääntä ja pienikin lapsi ymmärtää selityksiä. Ei nyt jonninjoutavia tarvi puhua eikä pitkään. Hakeminen pois kerta toisensa jälkeen, jos kielto ei tehoa mahtaa olla oikea keino.

Suljetun oven taakse en laittaisi ollenkaan, noin pieni tuntee itsensä turvattomaksi ja hylätyksi, kun äiti käy laittamassa toiseen huoneeseen (okoonkin, että huone on tuttu), lätkäisee oven kiinni ja poistuu. JOs haluaa arestia käyttää, niin joku penkki, mutta sellaisessa huoneessa, missä tekin olette.

 

Enpä osaa neuvoa kun tuosta yhdestä vasta kokemusta, mutta meillä 1v 4kk pistää kampoihin ni parhaiten oon saanu sen uskomaan vaan ottamalla toistuvasti pois ja estämällä tilanteen. Sana EI yleensä tuntuu jopa yllyttävän, joten en sitä jankkaa- kerta piisaa ja sen jälkeen vaan toiminta + ilme/ele. Toisinaan ku tulee kunnon kiukku oon ottanu kainaloon ja vieny toiseen huoneeseen ja ruvennu ite leikkii jonkun lelun kaa- tulee yleensä pian mukaan leikkimään, ku kiukku unohtuu. Tiedä sit mikä ois hyvä ja mikä huono tapa ja onko kuin ykspäinen ku ei oo mihin verrata. Ite luulen et kaikista uhmista ja muista huolimatta noi vaikeimmat vuodet saattaa olla vielä kaukana edessä. :/

 

Samaa mieltä edellisen kanssa... Hankalat vuodet on vasta edessäpäin.

Välillä jo kauhulla ajattelen tempperamenttisen pojan tulevaa murrosikää