Kovaääninen vai hiljaisempi toimitus?

Ennemmin olen "valittanut" kovaan ääneen supoistusten ollessa voimakkaimmillaan, ehkä siinä 9 sentissä ja aina ilman puudutuksia. Sellaista kovempiäänistä " Aiaiaiiih"-tyyppistä ulvomista Ponnistamisen lomassa olen lähinnä tivannut kätilöltä, etteikö se tule tai että minä kuooooleen :ashamed: ja viimeksi taisin sanoa kätilölle että miksi sä et auta! Just :snotty: No, kaikenlainen ääntely sallittakoon minusta synnytyssaliin.Parempi minusta on äännellä kuin pidättää hengitystä ja purra huuliaan.Paitsi ponnistusvaiheessa kannattaa keskittyä ponnistamiseen huutamisen sijaa :wave:

Kassu, neljä mukulaa ja viides rv17+1

 

Ekassa karjuin niinkuin eläin ponnistusvaiheessa, joka kesti 20 minuuttia. Äänekkäimmät karjaisut tulivat siinä pään työnnössä.. Toisessa olin ihan hiljainen, kun jouduin ponnistamaan vaivaiset 2 kertaa

 

ekasta en huutanut, ponnistus kesti 20 min..olin varmaan poikki jo muuten kun avautumisvaihe kesti 18tuntia.
tokasta "huusin" niin perkuleesti ja ponnistus kesti 3min. kummatkin ponnistukset sattu sekä avautumisvaiheen supparit aivan kamalat, oksentelua,tärisemistä kivusta ym sekä kiroiltuakin on tullu ja vähän huudeltuakin välil.. tokasta kyl hävetti se pnnistamisen aikanen huutaminen jälkeenpäin mut en ois voinu kuvitella olla huutamattakaan sillä kertaa.. mies kans kommentoinu jälkeenpäin mun huutamista

 

Minä kuulemma vain tuhisin vaikka mies oli pelännyt että huudan (mulla on tunnetusti kantava ääni ja mies on ujon puoleinen). Kun sisko oli tullut kattomaan vauvaa sitten illemmalla se sanoi että oli aika jännää tulla sinne kun sielä synnytyssalien luota oli kuulunut ihan veret seisauttavaa huutoa.

 

Ekasta hyvän puudutuksen ansiosta ihan hiljaa, ponnistus kesti 10 min.
Toka luomuna ja huusin niin paljon kun ääntä lähti, ponnistuksen kesto 6min.
Kätilö olikin sitä mieltä et olis vauva tullut liian nopsaan jos olisin
oikeesti keskittynyt ponnistamaan..

 

Kävin synnytyslaulu-illassa ja sen oppien mukaan käytin ääntäni. Ja sitä kyllä lähti varsinkin ennen kuin sain luvan alkaa ponnistaa ja myös ponnistuksen yhteydessä. Se oli minulle helpoin tapa rentouttaa kehoa ja keskittyä synnytykseen. Pari kertaa sekosin hengitysrytmissä ja silloin huusin ihan kivusta, se ei ollut yhtään kivaa.

 

Olin ihan varma, kun menin esikoista synnyttämään, että tämä ujo tyttö ei ääntä päästä, mutta toisin kävi! Oksitosiini tipan voimin reilussa 4 tunnissa puskettu 4 kiloinen esikkoni sai äitylin "laulamaan" melkoisella volyymillä... Hassu juttu, kätilötkin kehuivat, kuinka hienosti sain koviin supistuksiin voimaa tuolla mun äänellä. Se oli sellaista aaaaaaaaaaaaa huutoa eri äänilajeissa- En voinut ottaa ilokaasuakaan, kun sen hengittäminen häiritsi lauluani. Epiduraalit ym olivat kyllä, mutta eivät auttaneet nopeaan synnytykseen pätkääkään. :kieh:

 

Se on ihan huttua, että ponnistusvaiheessa huudetaan, koska sä et pysty kunnolla ponnistamaan jos huudat... Eikä siinä muussa vaiheessa kyllä tuu mieleenkään huutaa...
Itse huusin siinä "välivaiheessa" lujaa, kun ei saa vielä ponnistaa mutta ponnistamisen tarve on ihan järjetön...

No ei se kyllä ihan huttua oo! Minä huusinesikoisen synnytyksessä joka ikisellä ponnistuksella ja toimitus kesti 12min joten ei se kätilönkään mukaan yhtään vieny siitä tehoja.

 

Mun on nyt kyllä pakko sanoa että kun itse oli synnyttämässä, kuuntelin 3 eri naisen huutamiset ja jokaiselle teki mieli huutaa : "pää kiinni"! Mutta en sitä tehnyt. Mä en vaan tajua että miten joku edes jaksaa huutaa kun synnyttää. Ja musta se on kamalan kuuloistakin, mä en haluais että joku joutuu kuuntelemaan mun huutamistani. Mutta jokainen tavallaan, mä olin hiljainen.

 

Mulla synnytyksessä ennen spinaali-puudutusta tuli kolmen kirosanan litania..
siinä olikin oikeastaan kaikki mitä synnytyksen aikana suustani päästin
Kipu veti hiukka hiljaiseksi..