Avautumisvaiheessa hengitin voimakkaasti ja puhalsin suun kautta ulos kovaa, vähän hyräilinkin - vika tunti ennen ponnistusvaihetta oli tuskaa, ähisin ja murisin täydessä synnytysregressiossa, ei tullut mieleenkään kysyä läsnäolijoilta, että haittaako jos huudan
Lisäksi purin itseäni, ilokaasunaamariakin kerran epähuomiossa ja mies sai pelastettua kätensä onneksi ennen kuin näykkäisin :kieh: Ponnistusvaiheessa karjuin kuin leijona, mutta sain lopulta keskitettyä voimat aina supistuksen aikana ponnistamiseen ihan hiljaa. Kätilöt kyllä sanoivat hyvin ystävällisesti, että nyt kita umpeen ja keskity. Kivunlievityksenä siis ilokaasu avautumisvaiheessa ja ponnistusvaihe 50 min pelkällä lisähapella.
Olen myös miettinyt raukkoja viereisissä saleissa ja käytävällä, HUH! Samoin kätilöiden sekä mieheni korvia käy sääliksi, jotain kuulovaurioita tuosta on ollut pakko seurata. Ens kerralla täytyy varmaan jakaa kuulosuojaimet kaikille :/ Mutta ehdottomasti teki hyvää karjua, muuten olis varmaan itkettänyt