Kelailen tässä kolmatta synnytystä odotellessa ensimmäistä, joka meni pahasti pieleen. En ole saanut selitystä järkyttävälle ylävatsakivulle, joka alkoi avautumisvaiheen alussa. Oli kuin puukolla olisi väännetty tuohon heti rintalastan alle. Ei närästyskipua, vaan sellaista, että kun hievahtikin, tuska oli sanoinkuvaamaton. En voinut kunnolla hengittää syvään kun sekin sattui, enkä tosiaan liikkua yhtään. Kipu oli jatkuvaa, oksentelin vähän väliä ja olin ihan pihalla. Siihen vielä supistuskivut päälle niin nam!
Samoin muistan, että kun vielä pystyin kävelemään sairaalan käytävällä, jalkani oli turvonneet aivan muodottomiksi. Jalkapohjatkin olivat jotenkin pyöreät. Myös muu vartalo oli turvoksissa. En muista otettiinko minulta paineita, mutta ne olivat olleet loppuraskaudessa jatkuvasti koholla, kuitenkin vain sen verran, että niitä sai seurata kotona. Ptotskua ei tainnut olla ainakaan hälyttävästi.
Siis mieleen tulee raskausmyrkytys, mutta voiko se paheta noin yhtäkkiä ja vasta synnytyksen aikana? Synnytys oli käynnistetty lapsiveden menon epäilyn vuoksi hieman ennen laskettua aikaa. Lapsi syntyi lopulta elottomana saaden vain yhden apgar-pisteen, mutta hänet saatiin elvytettyä pian. Seuraavat pisteet olivat jo 9/10. Minä sain loppuvaiheessa epiduraalin, joka vei myös tämän ylävatsakivun ja olin taivaissa. Kivun aikana kätilöt vain naureskelivat, että kyllähän se synnytys sattuu :headwall: Eka kerta kun oli niin en tiennyt, että tuollainen kipu ei todellakaan kuulunut siihen.
Olen yrittänyt kysellä tästä lääkäreiltä ja kätilöiltä, mutta kukaan ei ole oikein osannut sanoa mitään. Nyt terkkari sanoi että olisiko ollut myrkytys. Vyöhyketerapeutti epäili palleakramppia.
Löytyykö kohtalontovereita?
Samoin muistan, että kun vielä pystyin kävelemään sairaalan käytävällä, jalkani oli turvonneet aivan muodottomiksi. Jalkapohjatkin olivat jotenkin pyöreät. Myös muu vartalo oli turvoksissa. En muista otettiinko minulta paineita, mutta ne olivat olleet loppuraskaudessa jatkuvasti koholla, kuitenkin vain sen verran, että niitä sai seurata kotona. Ptotskua ei tainnut olla ainakaan hälyttävästi.
Siis mieleen tulee raskausmyrkytys, mutta voiko se paheta noin yhtäkkiä ja vasta synnytyksen aikana? Synnytys oli käynnistetty lapsiveden menon epäilyn vuoksi hieman ennen laskettua aikaa. Lapsi syntyi lopulta elottomana saaden vain yhden apgar-pisteen, mutta hänet saatiin elvytettyä pian. Seuraavat pisteet olivat jo 9/10. Minä sain loppuvaiheessa epiduraalin, joka vei myös tämän ylävatsakivun ja olin taivaissa. Kivun aikana kätilöt vain naureskelivat, että kyllähän se synnytys sattuu :headwall: Eka kerta kun oli niin en tiennyt, että tuollainen kipu ei todellakaan kuulunut siihen.
Olen yrittänyt kysellä tästä lääkäreiltä ja kätilöiltä, mutta kukaan ei ole oikein osannut sanoa mitään. Nyt terkkari sanoi että olisiko ollut myrkytys. Vyöhyketerapeutti epäili palleakramppia.
Löytyykö kohtalontovereita?