Koulut alkoi ja sydäntä raastaa tuo lapsen pettymys.

[vieras..]

Lapsi aloitti neljännen luokan. Tokaluokan keväästä asti on ollut tasaisin välein kiusaamista ja putosi luokan poikaporukasta pois.

Lapsella nyt ens viikolla synttärit ja jo suunnitteli että pitää kaverisynttäri mihin pyytää noita oman luokan poikia myös.
Tänään tuli koulusta ja kysyin tuossa että tehdäänkö ne kutsut kun on nyt lukujärjestys tiedossa. Poika vaan tokas ettei pidä mitään kaveri synttäreitä. Käy parhaan kaverinsa kanssa syömässä ym. Tuo paras kaveri eri koulussa kokonaan.

Mutta siis tilanne edelleen se että poika ei pääse porukkaan mukaan. Luokassa kaks muutakin ketkä välillä jätetään porukasta ja välillä pääsevät porukkaan. Eli poika sit noiden kahden kanssa silloin kun hekään ei porukan mukana. Ja tämäkin aina niin ettei aamulla kouluun mennessä tiedä onko tänään kaveria vai ei.

Otin asiasta viime talvena kymmeniä kertoja yhteyttä kouluun. Aina selvitetään jokin yksittäinen tilanne mutta tuo kokonaistilanne ei muutu miksikään.

Eli vaihtoehdot on joko tulla kiusatuksi tai sitten olla ilman kavereita. Viime talvi oli todella vaikea lapsen kanssa. Vaikuttaa kaikkeen muuhunkin.

 

[Anteeksi mut]

Anteeksi mutta missä päin on muka koulut alkaneet???

 

[wqwwwwwwww]

Itä-Suomessa ainakin....

 

[Koulut jee...]

Ainakin täällä Pirkanmaalla.

 

["Jenis"]

Anteeksi mutta missä päin on muka koulut alkaneet???

No aika monessa paikkaa. Joskus kannattaa ottaa se pää pois omasta pebasta, saattaa sivistyä

 

[chef]

Koulun tulee ihan ehdottomasti puuttua tilanteeseen tiukalla kädellä. Heti nyt, eikä vasta ylihuomenna!!

Meillä moiseen tilanteeseen puututaan tosiaan heti. Opettaja ohjaa tilanteen koulussa niin, ettei KETÄÄN jätetä porukan ulkopuolelle. Eikä myöskään muunlaista kiusaamista suvaita lainkaan.

Yhteyttä vain kouluun heti tänään. Rehtoriin, luokanvalvojaan, koulukuraattoriin...ihan kaikkiin mahdollisiin tahoihin. Ja sitten vaan nyrkkiä pöytään, jos nätti puhe ei kerran mene perille.

 

[Hkhfjk]

Kannusta perustamaan oma porukka noiden kahden muun kanssa! Ei tartte niitten huonosti käyttäytyvien kanssa silloin olla.

 

["a p"]

Koulun tulee ihan ehdottomasti puuttua tilanteeseen tiukalla kädellä. Heti nyt, eikä vasta ylihuomenna!!

Meillä moiseen tilanteeseen puututaan tosiaan heti. Opettaja ohjaa tilanteen koulussa niin, ettei KETÄÄN jätetä porukan ulkopuolelle. Eikä myöskään muunlaista kiusaamista suvaita lainkaan.

Yhteyttä vain kouluun heti tänään. Rehtoriin, luokanvalvojaan, koulukuraattoriin...ihan kaikkiin mahdollisiin tahoihin. Ja sitten vaan nyrkkiä pöytään, jos nätti puhe ei kerran mene perille.

On otettu yhteyttä ties kuin monta kertaa. Ja sitte tilanteet menee niin että otetaan porukkaan mutta sit yhtäkkiä kadotaankin johonkin ja kun aletaan selvittämään tilannetta niin sanotaan vaan ettei se (meidän poika) ite tullu mukaan jne.

Tuossa pojan kanssa puhuttiin äsken ja kysyin voisko tehdä oman porukan noiden kahden muun pojan kanssa. Toivottavasti saisivat porukan kasaan.

Kun ei mun mielestä ole järkeä tunkea väkisin tuonne porukkaan kun sitte keikutaan kokoajan siinä rajoilla että onko kiusaamista vai ei. Parempi kun poika sais oman elämän erillään noista kiusaajista. Pienessä koulussa vaan ei kovin paljon noita vaihtoehtoja ole.

Vapaa-ajalla yritetään sitten panostaa noihin muihin kavereihin jotka eivät (valitettavasti) ole samassa koulussa.

Se mikä tässä sydäntä raastaa oli se lapsen usko että kaikki on hyvin eikä sama sonta jatkuisi enää. Ihmeen rauhallisesti lapsi ite asian otti. Mulla näköjään vaikeampaa, mitä en toki lapselle näytä.

 

[vieraas]

Anteeksi mutta missä päin on muka koulut alkaneet???

Keski-Suomessa....

 

[anteeksi]

Pohjois-Pohjanmaalla...

 

["..."]

Koulu Helsingissä.
Olisiko pojan mahdollista vaihtaa koulua?
Onko teillä lähistöllä muita kouluja.
?

 

["Murri"]

Mites olisi koulun vaihto jos mahdollista, kaveripiirin muodostaminen noista kahdesta tai jokin harrastus minkä kautta saisi kavereita ?
Jos varsinaista kiusaamista ei esiinny niin tuo harrastus voisi olla hyvä. Jalkapallo, uinti, kiekko, jne.

 

["soppa"]

Keski-Suomessa....

Ja Etelä-Pohjanmaalla myös.

 

[viera.s]

Hyvä että pojalla on kuitenkin kaveri koulun ulkopuolella eikä hän ole ainut isommasta porukasta syrjään jätetty.

Mutta niin se vaan on, ettei kaveriksi voi ketään pakottaa. Ei sellaista aikuisiltakaan vaadita. Tietysti asiallisesti pitää käyttäytyä koulussa (ja työpaikoilla), mutta aitoa kaveruutta ei voi vanhemmat ja opettaja luoda. Jos kyse on vaan syrjään jättämisestä, ei siis mistään selkeästä kiusaamisesta, saattaa äidin aktiivinen puuttuminen asiaan vain heikentää lapsen asemaa muiden silmissä.

Jos on ne kaksi muutakin poikaa, joita ei hyväksytä enemmistön "sisäpiiriin", ei pojan kuitenkaan todennäköisesti tarvitse olla yksin.

Itse tiedostin kouluaikoina hyvin luokan sisäisen hierarkian. En tiedä voiko sellaisen muodostumista estää millään aikuisten toimilla. Mutta niin kauan kun kukaan yksittäinen lapsi ei joudu silmätikuksi ja syrjityksi, tilanne on minusta ihan siedettävä. Minäkin olin sosiaalisen asteikon häntäpäässä, mutta oli kuitenkin muutama samassa tilanteessa ollut kaveri, joten ei se sen enempää ahdistanut. Poikien puolella tosin valitettavasti tuntui, että yksi lapsi jäi selkeästi pahnanpohjimmaiseksi ja hänellä olikin varmasti kurjaa.

 

["Netta"]

Ootko ap ihan varma, että lapsesi tahallaan jätetään porukan ulkopuolelle...? Tuli vaan mieleen tuosta että lapsesi otetaan mukaan, muut häipyvät ja sitten selitetään että poika ei ite tullutkaan. Sehän voi olla ihan totuuskin. Oma lapseni on myös vähän semmoinen kaveriporukan reunoilla keikkuva tapaus, mutta se ei ole mitenkään muiden lasten vika. Omallani on tapana jäädä välillä itsekseen "haaveilemaan", mitä lie ötököitä tutkailemaan, ja toiset sillä välin ehtivät jo puuhaamaan ihan muita juttuja. Siihen leikkiin on sitten aina vähän vaikea ängetä takaisin mukaan.

Ja sitten on niitä, jotka jäävät porukan ulkopuolelle, koska ovat jollain tapaa vähän hanakalia ja "erilaisia", toiset eivät pääse samalle aaltopituudelle jutuissa ja leikeissä. Ei kaveruutta voi pakottaa kuitenkaan, ei lapset itse, ei opettaja, ei vanhemmat. Niinhän se on aikuistenkin kanssa sama tilanne, joidenkin kanssa juttu luistaa ja joitain ei vaan pysty ymmärtämään. Suoranainen kiusaaminen, esim. töniminen, nimittely, uhkailu jne taas on eri juttu. Se voidaan ja pitääkin kitkeä pois.

 

["mie"]

Anteeksi mutta missä päin on muka koulut alkaneet???

pohjois-satakunnassa

 

["a p"]

Hyvä että pojalla on kuitenkin kaveri koulun ulkopuolella eikä hän ole ainut isommasta porukasta syrjään jätetty.

Mutta niin se vaan on, ettei kaveriksi voi ketään pakottaa. Ei sellaista aikuisiltakaan vaadita. Tietysti asiallisesti pitää käyttäytyä koulussa (ja työpaikoilla), mutta aitoa kaveruutta ei voi vanhemmat ja opettaja luoda. Jos kyse on vaan syrjään jättämisestä, ei siis mistään selkeästä kiusaamisesta, saattaa äidin aktiivinen puuttuminen asiaan vain heikentää lapsen asemaa muiden silmissä.

Jos on ne kaksi muutakin poikaa, joita ei hyväksytä enemmistön "sisäpiiriin", ei pojan kuitenkaan todennäköisesti tarvitse olla yksin.

Itse tiedostin kouluaikoina hyvin luokan sisäisen hierarkian. En tiedä voiko sellaisen muodostumista estää millään aikuisten toimilla. Mutta niin kauan kun kukaan yksittäinen lapsi ei joudu silmätikuksi ja syrjityksi, tilanne on minusta ihan siedettävä. Minäkin olin sosiaalisen asteikon häntäpäässä, mutta oli kuitenkin muutama samassa tilanteessa ollut kaveri, joten ei se sen enempää ahdistanut. Poikien puolella tosin valitettavasti tuntui, että yksi lapsi jäi selkeästi pahnanpohjimmaiseksi ja hänellä olikin varmasti kurjaa.

Nuo kaksi muuta ovat välillä siinä isommassa porukassa välillä ei ja ilmeisesti sitten aika paljon keskenäänkin.
Laitoin jo aikasemmin että tuo yksin jääminen kuitenkin se pienempi paha. Poikaa on kiusattu koko viime lukuvuosi tasasin väliajoin. Puuttuminen asiaan katkaisi tilanteen aina joksikin aikaa. Kun sitten aina uudestaan tuli tilanne että lapsi vaan itkee ja raivoaa ihan kaikelle ja perimmäinen syy loppujen lopuksi se kiusaaminen.

 

["a p"]

[QUOTE="Netta";30159959]Ootko ap ihan varma, että lapsesi tahallaan jätetään porukan ulkopuolelle...? Tuli vaan mieleen tuosta että lapsesi otetaan mukaan, muut häipyvät ja sitten selitetään että poika ei ite tullutkaan. Sehän voi olla ihan totuuskin. Oma lapseni on myös vähän semmoinen kaveriporukan reunoilla keikkuva tapaus, mutta se ei ole mitenkään muiden lasten vika. Omallani on tapana jäädä välillä itsekseen "haaveilemaan", mitä lie ötököitä tutkailemaan, ja toiset sillä välin ehtivät jo puuhaamaan ihan muita juttuja. Siihen leikkiin on sitten aina vähän vaikea ängetä takaisin mukaan.

Ja sitten on niitä, jotka jäävät porukan ulkopuolelle, koska ovat jollain tapaa vähän hanakalia ja "erilaisia", toiset eivät pääse samalle aaltopituudelle jutuissa ja leikeissä. Ei kaveruutta voi pakottaa kuitenkaan, ei lapset itse, ei opettaja, ei vanhemmat. Niinhän se on aikuistenkin kanssa sama tilanne, joidenkin kanssa juttu luistaa ja joitain ei vaan pysty ymmärtämään. Suoranainen kiusaaminen, esim. töniminen, nimittely, uhkailu jne taas on eri juttu. Se voidaan ja pitääkin kitkeä pois.[/QUOTE]

Ei ole siitä kiinni että jäisi haaveilemaan. Vaan esim oli luvattu mukaan samaan majaan. Hetken päästä lapsi huomasi olevansa majassa yksin. Ja kas kummaa porukalla olikin uusi maja mihin poika ei enää päässytkään.

Meillä esikoinen oli/on edelleen syrjään vetäytyvä (ja olin sitä itsekin) joten tiedän kyllä mistä siinä on kyse. Tämä kyseinen poika ei kuitenkaan ole sitä tyyppiä vaan on tosi sosiaalinen ja jatkuvasti menossa. Kuitenkin vapaa ajalla on kavereita. Ja tulee toimeen oudompienkin lasten kanssa. Eli vapaa ajalla ei kyseistä ongelmaa. Se vaan että nuo vapaa-ajan kaverit muutama samalla paikkakunnalla ja osa kauempana eli ei kouluaikoina hirveästi ehdi näkemään.
Ja toki riita tilanteissa on aina kaks osapuolta. Eli en väitä etteikö tuo meidänkin poika olisi välillä syyllinen.

Tuntuu vaan että lapsi ja minä itse saadaan vain hankalan ihmisen maine kun joutuu tasasin väliajoin ottamaan koululle yhteyttä että poikaa on tönitty, haukuttu (jatkunu pitempään) tms.

 

["äiti minäkin"]

Ymmärrän ap huolesi. Mutta mitä se koulu sille voi, jos kaikkia ei oteta mukaan? Voivat puhua, sopia sääntöjä jne, mutta kun lapsia(kaan) voida pakottaa olemaan kaikkien kaveri. Emmehän me aikuisetkaan töissä kaikkien kanssa niin hyvin viihdy. Koitan sanoa, että voimaton se opettaja on, samoin rehtori. Kunpa maailmassa voisikin vaikuttaa muiden käytökseen. Toki jos käyvät käsiksi tai haukkuvat, niin tapaus kerralaanhan ne setvitään. Ja en puolusta kiusaajia, olen itse koulukiusattu ja en kiusaamista hyväksy. Mutta sellainen ulkopuolelle jättäminen on tosi vaikeaa aikuisten hoitaa. Edelleen väitän, ettei me aikuisetkaan pyydetä jokaista työkaveria yhdessä syömään jne.
Pojallasi on ystävä toisessa koulussa. Onko mahdoton ajatus, että poikasi vaihtaisi koulua ja saisi siellä aloittaa puhtaalta pöydältä? Luokassa on pari muutakin yksinäistä, voisivatko nämä pojat ystävystyä keskenään? Antaisi pääjoukon olla omissa oloissaan ja eivät kukaan edes haluaisi heidän mukaan vaan voisivat olla ystäviä keskenään.
Todella kurja tilanne ja koittakaa ihmeessä ratkoa asiaa. Mutta tosiaan aika voimattomia ne aikuiset siellä koulussa ovat.

 

["Kaarina"]

Meidän pojalla on vain kaksi kaveria, silti se ei ole mielestäni syrjimistä tai kiusaamista?

 

["a p"]

[QUOTE="äiti minäkin";30160861]Ymmärrän ap huolesi. Mutta mitä se koulu sille voi, jos kaikkia ei oteta mukaan? Voivat puhua, sopia sääntöjä jne, mutta kun lapsia(kaan) voida pakottaa olemaan kaikkien kaveri. Emmehän me aikuisetkaan töissä kaikkien kanssa niin hyvin viihdy. Koitan sanoa, että voimaton se opettaja on, samoin rehtori. Kunpa maailmassa voisikin vaikuttaa muiden käytökseen. Toki jos käyvät käsiksi tai haukkuvat, niin tapaus kerralaanhan ne setvitään. Ja en puolusta kiusaajia, olen itse koulukiusattu ja en kiusaamista hyväksy. Mutta sellainen ulkopuolelle jättäminen on tosi vaikeaa aikuisten hoitaa. Edelleen väitän, ettei me aikuisetkaan pyydetä jokaista työkaveria yhdessä syömään jne.
Pojallasi on ystävä toisessa koulussa. Onko mahdoton ajatus, että poikasi vaihtaisi koulua ja saisi siellä aloittaa puhtaalta pöydältä? Luokassa on pari muutakin yksinäistä, voisivatko nämä pojat ystävystyä keskenään? Antaisi pääjoukon olla omissa oloissaan ja eivät kukaan edes haluaisi heidän mukaan vaan voisivat olla ystäviä keskenään.
Todella kurja tilanne ja koittakaa ihmeessä ratkoa asiaa. Mutta tosiaan aika voimattomia ne aikuiset siellä koulussa ovat.[/QUOTE]

Kuten jo tuossa aikaisemmin laitoinkin että parempi pysyä tuon porukan ulkopuolella entä väkisin siinä roikkua.

Mutta se lapsen usko ensimmäisenä kouluaamuna että kaikki on taas hyvin ja kaikki on kavereita keskenään. Ja se lapsen pettymys ja alistuminen iltapäivällä että kaikki onkin ennallaan. Juu lapsi selviää ja selviän minäkin mutta kipeää tekee ja lujaa.

Kaveri joka toisessa koulussa ei saman ikäinen. eli eivät pääsisi samalle luokalle. Siksi ei oikein järkeä tuossa koulun vaihtamisessa. Toki sitäkin mietitty. Mutta sisarukset tuossa samassa koulussa.

Tuota pienemmän porukan luomista ehdottelin pojalle tänään. Ja tuntu hyvälle ajatukselle hänestä. Mutta en tiedä sitten niitä kahta muuta miten ajattelevat. Ainakin toinen tuntuu olevan sellanen että riippuu paljon päivästä onko meidän pojan kanssa vai siinä isommassa porukassa. Ja mitä vapaa ajalla olleet tekemisissä niin tuntuu että saa aikalailla päättää itse mitä tekee ja milloin.

 

[viiii]

Voisko järjestää niiden kahden kanssa oman porukan? Kutsua synttäreille, pitää yhteyttä vapaa-ajalla, ottaa vaikka yhteinen harrastus?

Mulla oli tuollaista koko peruskoulun ajan, ymmärrän miten kurjaa! Mä olin aika ujo ja epäsosiaalinen, en osannut mennä porukkaan, ja mua pidettiin vähän leuhkana kun yritin olla välittämättä

 

["a p"]

[QUOTE="Kaarina";30160972]Meidän pojalla on vain kaksi kaveria, silti se ei ole mielestäni syrjimistä tai kiusaamista?[/QUOTE]

Noita on yhteensä 8 poikaa ja eskarista tuohon kakkosen kevääseen olivat tosi tiivis porukka. en tiedä mitä silloin sitten tapahtui.

Se että tuolla meidän pojalla ei ole välttämättä yhtään kaveria. Aamulla kouluun lähtiessä ei ikinä tiedä saako niistä kahdesta muusta kaveria vai ei.
Ei olisi mitään ongelmaa jos olisi edes se yksi kaveri kenen kanssa olla.

 

["a p"]

Voisko järjestää niiden kahden kanssa oman porukan? Kutsua synttäreille, pitää yhteyttä vapaa-ajalla, ottaa vaikka yhteinen harrastus?

Mulla oli tuollaista koko peruskoulun ajan, ymmärrän miten kurjaa! Mä olin aika ujo ja epäsosiaalinen, en osannut mennä porukkaan, ja mua pidettiin vähän leuhkana kun yritin olla välittämättä

Olen itsekin ollut syrjään vetäytyvä kouluaikoina. Ja esikoinen on samanlainen. Itse en siitä juuri kärsinyt ja viihdyin itsekseen suurimman osan aikaa. Kuten näyttää tuo esikoinenkin tekevän.
Mutta tää neljäsluokkalainen josta nyt kyse niin on ihan eri maata. Kaipaa seuraa ja tekemistä jatkuvasti. Ja on mukana kyllä kaikessa mahdollisessa jos jotain tapahtuu. Ei siis arastele mennä porukkaan tms.

Mutta toivon kuitenkin että tilanne pysyy edes tässä. Ettei muutu taas kiusaamiseksi. Lapsi ei halunnut itse pitää synttäreitä pienemmälle porukalle vaikka sitä ehdotin.

 

[puututtavaoikeasti!]

Tilanne kannattaa ehdottomasti ottaa tosissaan! Kiusaamisesta voi jäädä elinikäiset traumat. Kokemusta on valitettavasti.