Minun mielestäni kannattaa ottaa huomioon Aspergerin mahdollisuus. Omalla pojallani ilmeni pakko-oireita, jumittumista, hillittömiä raivokohtauksia 2,5v alkaen. Otin hyvin pian yhteyttä neuvolaan josta saimme lähetteen psykologin arvioon. Sieltä neuvolalääkärin lähetteellä pikaisesti oireiden pahennuttua 3,5v iässä Jorvin lastenpsykiatrisen polun konsultaatioon jossa tehtiinkin kattavat tutkimukset heti mutta prosessi oli pitkä. Nyt poika 4,5v, diagnoosi tällä hetkellä Asperger piirteet ja toimintaterapiaa edessä kerran viikossa kouluikään asti. Päiväkodin aloitti syksyllä mutta ei valitettavasti päässyt integroituun pienryhmään, ongelmia on ollut isossa ryhmässä vaikka avustaja onkin ryhmässä.
Diagnoosi oli meille suuri helpotus, nyt poika ehkä syksyllä pääsee pieneen integroituun erityisryhmään, pääsee harjoittelemaan sosiaalisia ja leikin taitoja toimintaterapiassa ja toivottavasti kuntoutuu hyvin ennen koulun alkua.
Aspergerissa parhaat tulokset saa mitä nopeammin tukitoimet aloittaa. Toivon onnea teille ja älkää syyttäkö itseänne jos kyse on Aspergerista! Meilläkin toinen lapsi ns terve ja toisella as piirteet, ovat kuin yö ja päivä vaikka on samat vanhemmat ja lähtökohdat. Voimia!
Samalta kuulostaa kuin meilläkin, neuropsykologiset testit olisi mielestäni paikallaan myös ap:n tapauksessa.
Meillä tie on ollut pitkä ja kivinen: ensimmäiset tutkimukset 2 vuotiaana neuvolan lähetteellä toimintaterapia-arvioon, sitten kasvatus ja perheneuvolan asiakkaaksi 6 vuoden ajaksi. Aspergerpiirteitä ollut koko ajan, mutta ei riittävästi diagnosointiin, Älyllinen taso keskiarvoa korkeampaa, niin sillä "siliteltiin" asiaa ammattilaistenkin keskuudessa pitkän aikaa. Tutkittiin ja tutkittiin, mutta mitään konkreettista ei löytynyt, eikä keinoja arjen helpottamiseen, varsinkin kun ongelmat kärjistyivät aina isoissa ryhmätilanteissa.
Koulun alettua ongelmat kärjistyivät: ei voi sietää pettymyksiä -> raivokohtauksia, itsetunnon menettäminen. Osaaminen ja hyvät puolet jäi varjoon, kun tapetilla koko ajan nämä huonot hetket ja niistä aiheutuneet ongelmat. Lapselle suositeltiin henkilökohtaista avustajaa jo koulutien alussa mutta sellaiseen ei ollut resursseja, joten piti pärjätä normaaliryhmässä.
Lasten psykiatrian asiakkaaksi pääsy vei asioita eteenpäin: saatiin viimenään lääkäri joka määräsi neuropsykologiset tutkimukset, joiden lopputuloksena asperger-diagnoosi. Testattiin myös paria lääkettä, joista ei kuitenkaan ollut apua. Nyt kun saatiin diagnoosi niin lapsi toivottavasti viimein pääsee as-lapsille tarkoitettuun pienryhmään ja saa siellä tarvitsemansa tuen. Itsellekin on avautunut monta asiaa diagnoosin ja siihen liittyvien oireiden tutkimisen myötä.
Meillä nyt siis 10v sai diagnoosin, vaikka ongelmat näkyneet jo pari vuotiaasta asti.
Toivon todella että muiden tie tämän sairauden diagnosoimiseksi ei olisi näin pitkä, ja tutkimukset etenisivät nopeammin, jotta tarvittava tukikin saataisiin ajoissa, eikä tarvitsisi näin pitkään vain ihmetellä oman lapsen erikoisuutta.
Ja haukkujille tiedoksi, myös meillä samojen vanhempien ja samoissa olosuhteissa kasvanut toinen lapsi on täysin normaali. Neuropsykologista sairautta ei voi kasvattaa lapselle, eikä siitä voi valitettavasti kasvattaa myöskään ulos.
Ap:n tekstin mukaan on selvä, että lapsi oireilee vakavasti, hänellä on selviä neurologisia/psykiatrisia ongelmia. Lapsen käytös ei ole hyväksyttävää ja siihen tulee puuttua. Ongelmana on vain se, että hoitoon/tutkimuksiin pääsy ja tutkimukset kestävät liian kauan. Lastensuojeluilmoitus voisi nopeuttaa asioita ja tarjota vanhemmille tukireitin. Ajattele ap lastensuojeluilmoitusta positiivisena asiana! Ja toki kotiolot täytyy selvittää, mutta tällainen vanhempien ja kotiolojen syyllistäminen on sietämätöntä. Ja vielä muka ammattilaisten kynästä. Tsemppiä ap:lle!