Oon miettinyt oman lapsen kanssa samaa, vaikka ihan vielä ei ole ajankohtaista tuo koulun aloitus. On nääs syntynyt jouluna, ja on kehityksessään tasan ikätasoinen. Sosiaaliset taidot ovat vähän hakusessa ja todella vilkas tapaus muutenkin, joten jos jostain syystä koulun aloitusta lykkättäisiin, niin tästä: saisi aikaa kypsyä. Mutta ei tosiaan ole ihan vielä ajankohtaista, voi olla että aika tasaa eroja sosiaalisissakin taidoissa. Luulen, että akateemisia eroja voi olla helpompi tasata, kuin sitä, että toinen ei ole sosiaalisesti ja emotionaalisesti vielä kypsä kouluun. Eli jos toinen olisikin sitten taidoissa muita jo edellä, sitä olisi helpompi tasoittaa, kuin sitä ettei pysty keskittymään eikä käyttäytymään luokassa. Jälkimmäinen kun saattaa jättää ikäviä lommoja peruslahjakkaankin lapsen minäkuvaan, ja koko koulunkäynti muuttua sitä myöten he***tiksi.
Ihan loppuvuodesta (joulun jälkeen) syntynyt ystävä kertoi, että koulun aloitus kuusivuotiaana oli pelottava kokemus. Kaikki muut olivat isoja ja taitavan oloisia, hän vielä pieni, arka ja epävärma. Häntä ei ilmeisesti kiusattu koulussa ja akateemisestikin pärjäsi ihan ok, mutta itse olisi toivonut sitä lisävuotta aikaa kerätä rohkeutta ja kasvaa.
Hän on melkein laittamassa meidänkin poikaa vuotta myöhemmin kouluun, vaikka poika on syntynyt kesällä. 
Mun ystävillä on kaksi jouluna syntynyttä poikaa. Molemmat kävivät koulukypsyystestit ja kouluvuodesta palaveerattiin ahkerasti. Molemmat olivat muuten vuosiluokkansa tasoisia, mutta sosiaalisissa taidoissa vähän jäljessä. Molemmat kuitenkin päätettiin laittaa 6-vuotiaana kouluun, mutta ei se mikään itsestäänselvyys ollut. Molemmat olisivat tuplanneet eskarin, jos kouluunmeno olisi siirtynyt. Molemmat pojat ovat vielä tosi rauhallisia ja kilttejä. Jos olisivat vilkkaampia tapauksia, olisi ollut varmasti järkevää kasvaa vielä se vuosi kotona.
