koulua on mennyt reilut 2kk, pitääkö ekaluokkalaisten lasten jo osata istua luokassa hiljaa kädet ristissä ihan paikallaan???
meillä vilkas poika täytti juuri 7, matemaattisesti erittäin lahjakas, osaa lukea, kirjoittamista kovasti harjoittelee "hienomotoriikka" hakusessa=kädentaidot ei vielä oikein suju eli hermo koetuksella tuon kirjoittamisen opiskelussa, (siis pojalla ei vanhemmilla), luonne kovin itsekriittinen =jos ei osaa jotain heti ensikerrasta, hermo menee välittömästi ja jos joku kirjain ei mene millilleen mallin mukaan niin taas menee hermot...
opettaja patistelee koulupsykologille yms... kun hänen mielestään "ekaluokalle tulevalla lapsella täytyy olla valmiudet koulunkäyntiin"
no minäpä soittelin sitten koulupsykologille niin tämä totesi että "voi, loppuvuodesta syntynyt poika, hanhän on vielä niin pienikin..." ja että "kyllähän se ekaluokka ja joillekin vielä osa tokaluokkaakin on sellaista opttelua kouluntavoille"
jepjep....
kasvatusalan-ammattilaisetkin ovat asiasta noin erimielisiä....miten osaan minä yhden lapsen äiti ilman erityisiä kokemuksia lapsista suhtautua asiaan?
kait ylivilkkaan, keskittymishäiriöisen lapsen kanssa olisi minullakin kotona jotain ylipääsemättömiä ongelmia??
mieheni "kuittaa" asian vähän tyylillä; POJAT ON POIKIA KYLLÄ SE IÄN MYÖTÄ SIITÄ ASETTUU!
selitys on sekava enkä oikein tiedä mitä teiltä hyvät kanssa-sisaret edes odotan, myötätuntoa, vinkkejä tmstms...
meillä vilkas poika täytti juuri 7, matemaattisesti erittäin lahjakas, osaa lukea, kirjoittamista kovasti harjoittelee "hienomotoriikka" hakusessa=kädentaidot ei vielä oikein suju eli hermo koetuksella tuon kirjoittamisen opiskelussa, (siis pojalla ei vanhemmilla), luonne kovin itsekriittinen =jos ei osaa jotain heti ensikerrasta, hermo menee välittömästi ja jos joku kirjain ei mene millilleen mallin mukaan niin taas menee hermot...
opettaja patistelee koulupsykologille yms... kun hänen mielestään "ekaluokalle tulevalla lapsella täytyy olla valmiudet koulunkäyntiin"
no minäpä soittelin sitten koulupsykologille niin tämä totesi että "voi, loppuvuodesta syntynyt poika, hanhän on vielä niin pienikin..." ja että "kyllähän se ekaluokka ja joillekin vielä osa tokaluokkaakin on sellaista opttelua kouluntavoille"
jepjep....
kasvatusalan-ammattilaisetkin ovat asiasta noin erimielisiä....miten osaan minä yhden lapsen äiti ilman erityisiä kokemuksia lapsista suhtautua asiaan?
kait ylivilkkaan, keskittymishäiriöisen lapsen kanssa olisi minullakin kotona jotain ylipääsemättömiä ongelmia??
mieheni "kuittaa" asian vähän tyylillä; POJAT ON POIKIA KYLLÄ SE IÄN MYÖTÄ SIITÄ ASETTUU!
selitys on sekava enkä oikein tiedä mitä teiltä hyvät kanssa-sisaret edes odotan, myötätuntoa, vinkkejä tmstms...