Koulukiusaamisesta.

Mun mielestä koko kiusaaminen on monesti kaksipiippuinen juttu. Mielestäni jokaisen pikku tönäisyn tai haukkuman, ei tarvitsekkaan mennä opelle kaipaamaan. Mutta milloin lapsi huomaa, kun mennään sen rajan yli ja puhutaan oikeasta koulukiusaamisesta.

Uskon, että pienet sekä suuret koululaiset kertovat herkästi, jos vaikka puukolla toista uhataan, mutta sellaisesta pienestä jatkuvasta nälvimisestä on vaikea sanoa, milloin se muuttuu kiusaamiseksi.

Meidän poikaa kiusattiin kun tuplasi ekaluokkaa. Mä sain kuulla siitä vasta keväällä opettajalta. Lähinnä se oli sellaista, että toiset nälvi ja yllyttii poikaani suuttumaa, jolloin tämä antoi takaisin. Tästä taas jotkut olisivat päätelleet, että se kiusaaja onkin mun poika, eikä ne toiset

Sillä luokalla oli myös tyttö, jonka äiti oli jatkuvasti soittamassa ja valittamassa, kun hänen tyttöään kiusataan. Totuudessa tyttöön kohdistui vain ns. normaalia lasten välistä haukkumista, jota kaikki saivat osakseen ja itse tyttö taisi olla pahinta laatua haukkumisissa.

 

Olisi muuten hyvä, jos vanhemmat keskustelisivat lapsen/nuoren kanssa kotona koulukiusaamisesta ja rohkaisisivat lastaan kertomaan, jos häntä itseään tai jotain muuta oppilasta kiusataan. Näin vanhemmat voisivat ilmoittaa kiusaamisesta opettajalle, jos lapsi ei itse uskalla sitä tehdä. Tuo oli mielestäni myös hyvä konsti, että kiusattujen nimet kirjoitettiin paperille, tällöin kukaan oppilas ei leimaudu kiusaajien silmissä kantelupukiksi...vaikka nämä kiusatut kieltäisivätkin asian syystä tai toisesta, voivat opettajat ainakin tarkkailla tilannetta.

tsiisus sä oot pikkuvanha