Koulukiusaamisesta, joka paikassa neuvotaan ottamaan yhteyttä kouluun, mutta entä sitten kun se ei auta??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras..

Vieras
Onko jollakin kokemusta siitä kun koulu ei saa kiusaamista loppumaan?
Mihin muualle voi ottaa yhteyttä??

Täällä nyt jatkunut 2 vuotta kausittain. Alkaa olla voimat ja keinot loppu itseltä. Lapsi reagoi todella rajusti pienimpäänkin ärsytykseen.

Koululla vaan pidetään puhuttelua puhuttelun perään ja siihen se jää. Ei ne kiusaajat kuulemma tahallaan tee eivätkä tajua että meidän lapsi kokee niiden jutut kiusaamisena.
Esim en tiedä minkä verran kiusaajien vanhemmat on tilanteesta perillä. Tänä aamuna soitin viimeksi koululle ja opettaja aiko puhutella taas kiusaajat. Sanoin että ei se riitä enää vaan pitää tapahtua jotain muutakin.

Koululla on kuraattori käynyt kerran viikossa pitämässä aiheesta tunnin. Eilen sitte kuraattorin tunnilla oli kahinoitu. Ei ollut selvittänyt tilannetta vaan komentanut vain lopettamaan.

Tässä nyt jotain alkuun. Mutta olisin todella kiitollinen jos jollakin jotain konkreettista miten tästä edetään.
 
Eikö koulu ole tarjonnut / ehdottanut sellaista vaihtoehtoa, että istuisitte alas, sinä ja ( kenties se lapsen toinen vanhempi) ja kiusaajien vanhemmat, sekä kaikki asianosaiset lapset. Jos ei ole, ehdota sinä sitä.
Itse olen ollut tuollaisessa tilanteessa, niin kiusatun kuin ikävä kyllä kiusaa tehneen lapsen vanhempana ja kyllä asioiden käsitteleminen ja niistä puhminen ja tunteiden sanoittaminen lapsilla ja myös vanhemilla on ollut ainakin näissä tapauksissa askel parempaan suuntaan.
 
Eikö koulu ole tarjonnut / ehdottanut sellaista vaihtoehtoa, että istuisitte alas, sinä ja ( kenties se lapsen toinen vanhempi) ja kiusaajien vanhemmat, sekä kaikki asianosaiset lapset. Jos ei ole, ehdota sinä sitä.
Itse olen ollut tuollaisessa tilanteessa, niin kiusatun kuin ikävä kyllä kiusaa tehneen lapsen vanhempana ja kyllä asioiden käsitteleminen ja niistä puhminen ja tunteiden sanoittaminen lapsilla ja myös vanhemilla on ollut ainakin näissä tapauksissa askel parempaan suuntaan.

Olen ollut kaksi kertaa vastaavissa palavereissa. Molemmat kerrat oli sitä että jankattiin että kuka on tehny tai sanonu mitäkin. Varsinkin sille kiusatulle on oikeasti todella raskas ja hankala tilanne. Molemmilla kerroilla oma lapsi on ollut se kiusattu. Ei tosin tämä josta nyt tein alotuksen.

Tällä kertaa se ongelma se että että ei mitään kovin isoja asioita. Opettajilla ei oikein mihin tarttua. Vaikka haukutaan, syrjitään välillä tönitäänkin. Siksi kait tässä näin kauan on mennytkin. Joka kerran selitys on ollut ettei ne kiusaajat tahallaan vaan että eivät vaan hoksaa että tuntuu toisesta pahalle. Helpompi olis selvittää kunnon nyrkkitappelu.
Siis en näe järkevänä alkaa kaivelemaan vanhoja tapauksia mitkä tavallaan selvitetty jo kertaalleen. Vaan se ongelma on siinä että niitä uusia kertoja ei saisi tulla enää.

Olen ollut palaverissa opettajan ja kuraattorin kanssa. Ja sillon oli puhetta tuosta vanhempien tapaamisesta ja mulle se käy. En ole vastaan sitä. Tosin kyllä sanoin että lasta en sinne tuo. Ja siitä ollaan keskusteltu psykologin kanssa jonka luona lapsi käy tän kaiken seurauksena. Psykologi ei nähnyt syytä miksi lapsen tai edes niiden kiusaajien pitäisi osallistua. Vaan että aikuisten pitäisi sopia toimivat pelisäännöt.

Kait tässä on sitäkin ettei enää oikein usko että jollakin palaverilla olis vaikutusta yhtään mihinkään käytännössä.
 
Esikoisen luokalla oli poika joka kiusasi vuorotellen jokaista luokan oppilasta. Asiasta puhuttiin aina kun oli jokin tapaaminen opettajien kanssa, totesivat vain että "ei me voida kaikkeen puuttua".

Kun omaa lastamme oli yhden päivän aikana tämän kiusaajan toimesta kahdesti kuristettu, pari kertaa kampattu ja uhkailtu pesäpallomailalla niin soitin kiusaajan äidille. Äiti ilmoitti ettei asia kuulu hänelle joten seuraavaksi sitten oli yhteispalaveri jossa oli opettaja, sosiaalitäti ja me vanhemmat. Ei mitään tehoa, jatkui vaan se kiusaaminen.

Olin yhteydessä toisten oppilaiden vanhempiin ja kaikki valittivat että todellakin heidänkin lapsensa kärsii tuon yhden häirikön toimista mutta eivät uskalla puuttua asiaan koska lapsen äiti on kovin vaikea ihminen. Tsemppasivat minua kyllä mutta eihän se mitään auta että kuulee toisillakin olevan vaikeaa kun kukaan ei uskalla asiasta puhua ääneen.

Lopulta otin lapsen sitten kotiopetukseen vuodeksi jotta siirto toiseen kouluun onnistui seuraavan lukukauden alussa. Eikä kiusaamista jatkunut koska siinä koulussa ei ollut kiusaajia ja jos olisikin ollut niin siellä olisi opettajat puuttuneet asiaan, heillä kun on sitä auktoriteettia ja kykyä tarkkailla tilanteita.

Ota yhteyttä koulutoimenjohtajaan, jokaisella oppilaalla on oikeus käydä koulua pelotta !
 
Rehtori ja koulutoimi seuraavana ap. Itse voisin antaa lapselle luvan jäädä kotiin ja ilmoittaa kouluun että ei tule ennenkun asioihin tartutaan oikeasti. Poikani koulussa on myös näitä asioita käsitelty ja koulutointa myöten sekä sosiaalia. Tilanne rauhoittui ja poika oli yksi kiusatuista. En suostunut uskomaan että koulu ei voi. Se on voitava.
 
Meillä lapsi on koulussa paljon yksin. Siinä määrin, että aamuisin kouluunlähtö on tahmeaa ja haluaisi jäädä vain kotiin.
Tästä opettajan kanssa paljon viestitelty ja juteltu, ja hän ei näe tilanteessa ongelmaa, koska lapsi hoitaa kotitehtävät moitteetta ja osallistuu tunneilla aktiivisesti opetukseen.. Opettajan mielestä tilanne ei rassaa lasta. Ja hän ei voi pakottaa ketään ottamaan meidän lasta välituntisin mukaan leikkiin ja touhuun.

Sitä en tiedä, mitä sitten tapahtuisi jos mukana olisi fyysistäkin kiusaamista.
 
Joo...Ota yhteys kouluun..plaa plaa.Saat pelkkiä liukkaita lupauksia.Edes reksi ei puutu asiaan!!!Ei vaivaudu edes kommentoimaan Wilma-viestiä.Opettaja hokee "ollaan tehty kaikki niin kuin KIVA-hanke edellyttää,on tehty pöytäkirjat ja kaikki...Mitä se hyödyttää??
Itsekkin olen miettinyt,mitä hemmettiä tässä enää voi...pitääkö alkaa tekee ls-ilmoituksia vai mitä hemmettiä..Koulussa ovat kädettömiä,pelkäävät omaa takapuoltaan!
Ja sitten mulle ope naukuu,että mun pitää opetella luottamaan kouluun - kun lapsi alkaa oireilla vahvasti..
Muutaman kerran poika ollut poissa koulussa ihan siks,ettei uskalla mennä kouluun kiusaajien takia.Opettaja vinkuu sittenkin,että ei se ole oikea syy olla pois koulusta...Koulussa ei PIDÄ pelätä ketään..
 
Jos reksi ym. koulutahot eivät auta,ota yhteys lastensuojeluun.

Tiedän tapauksen, jossa Kiusatun äiti soitti lastensuojeluun ja pyysi apua. He saivat asian järjestymään Kiusatun kannalta hyvin. Tästä tapauksesta on jo aikaa, mutta äiti oli silloin hyvin tyytyväinen päätökseensä.
 
Jos olisit vaihtanut koulua ja aikoja sitten,niin luulisin että se kiusaaminen ilmenisi joko puhelimen tai netin kautta kuitenkin vielä.. Niin valitettavasti usein käy :/
 

Yhteistyössä