Koulu haluaisi nostaa lapsen lääkitystä, vanhemmat ei...

Kyseessä ekaluokkalainen kehitysvammainen autisti jolla on viimevuosina ollut paljon käytösongelmia yms. Tammikuussa alettiin risperdal 0,5mg ja loppukesästä sitä nostettiin 0,25mg:lla.

Nyt kotona ollaan tyytyväisiä lääkkeen tehoon, samoilla linjoilla on tilapäishoitopaikka ja vapaa-ajanavustaja joka työskentelee tytön kanssa 15h/kk. Koulussa kuitenkin ollaan sitä mieltä että annostusta pitäisi nostaa reilusti, lapsen kanssa on yhä paljon ongelmia ja tilanne tuntuu vaan pahenevan.

Ollaan kyllä etsimässä uutta koulua, eli toivonmukaan tuolla ei tarvi enää kauaa jatkaa. Mutta nyt toistaiseksi pitäisi saada homma jotenkin toimimaan. En näe kuitenkaan syytä lisätä lääkeannostusta koska en usko tuon edes olevan se varsinainen ongelma tilanteessa. Enkä usko lääkärin tässä kävelevän vanhempien tahdon yli, toisaalta ärsyttää vääntää kättä koulun kanssa tästä(kin) asiasta, kuntoutustiimille ovat varmasti antaneet runsaasti palautetta siitä kuinka lääkeannostus on aivan liian pieni ja voi olla että sieltä on painostusta luvassa.

En oikeastaan edes tiedä mitä tässä kysyn, kunhan ajatuksiani pyörittelen. Olisi kiva kuitenkin kuulla onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten niissä ollaan toimittu.

 

Käytöshäiriöisestä kyllä on kokemuksia mutta ei lääkityksestä. Onko tässä sitten takana se, että tulee halvemmaksi lääkitä lasta, kuin palkata lisää avustajia kouluun? Kun olisi joku joka veisi omaan tilaan rauhoittumaan, kun tilanne menee liian levottomaksi.

 

Hyvin vaikeaa uskoa, että tuossa tilanteessa teidän näkemystänne voidaan sivuuttaa. Kuitenkin koulu on ainoa taho joka katsoo noston tarpeelliseksi? Omakohtaisiin (joskaan ei aivan suoraan verrannollisiin) kokemuksiin perustuen herää epäilys, että ongelma on nyt koulun resursseissa ja toimintatavoissa, eli eivät voi syystä tai toisesta tarjota lapselle riittävää tukea ja sopivia olosuhteita.

Hankalahan tuo tilanne silti on, koska jotain on pakko tehdä Mutta kyllä koulunkin on pakko tarkastella omaa osuuttaan, onko kaikki mahdollinen varmasti tehty. Jos on, niin itse äitinä varmaan sitten taipuisin jotain kokeilemaan...kyllähän lapsikin tuosta tilanteesta kärsii. Olisiko mahdollista kokeilla siihen koulupäivään jotain lyhytvaikutteista?

Paljon tsemppiä, kyllä ne asiat aina onneksi ratkeaa jossain vaiheessa. Odottelu on vaan hurjan rankkaa :flower:

 

[QUOTE="pöllö";29084252]Käytöshäiriöisestä kyllä on kokemuksia mutta ei lääkityksestä. Onko tässä sitten takana se, että tulee halvemmaksi lääkitä lasta, kuin palkata lisää avustajia kouluun? Kun olisi joku joka veisi omaan tilaan rauhoittumaan, kun tilanne menee liian levottomaksi.[/QUOTE]

Oikeastaan ei tunnu olevan sekään koska lapsen koulunkäyntiin on kyllä syydetty rahaa melkoisesti, näin jopa äidin näkökulmasta. Siis hän käy pientä erityiskoulua jossa on luokalla viisi oppilasta ja normaalisti henkilökuntaa saman verran, tällä hetkellä meidän tytöllä on omassa käytössään(!) kaksi avustajaa kokopäivän, vaihtavat keskellä päivää ettei tulisi henkilökunnalle liian raskaaksi. Siis vajaan 7h koulupäivien aikana hän työllistää yhteensä neljä ihmistä, hänellä on oma luokkahuone jossa olisi siis täysi opiskelurauha. Heillä on mahdollisuus ulkoilla paljon jne. Tyttöä ei oteta muun luokan mukaan ruokasaliin syömään vaan hän ruokailee omassa tilassaan jne. Lisäksi koululla on käytössä useita huoneita omiin tarkoituksiin (esim, hierontahuone, leikkihuone, vesileikkihuone, "jumppasali" trampoliineineen, riippumattoineen yms, valkoinen rauhoittumishuone, tietokonehuone jne). Eli siis henkilökuntaa, tilaisuusksia ja tiloja tuohon rauhoittumiseen ja yksinoloon pitäisi olla ihan kivasti. Mutta silti ei vaan toimi, mikä tuntuu jotenkin hassulta koska kotona yksi aikuinen pärjää tytön + kolmen tämän sisaruksen kanssa, avustaja vapaa-ajalla pärjää loistavasti ja tykkää että tytön kanssa on helppo liikkua niin uimahalleissa, paikallisissa hoplopeissa, leikkipuistoissa yms. Tilapäishoidossa hänellä on yksi hoitaja käytössään jä tämä hoitaja pystyy ihan hyvin työskentelemään koko päivän nii. Että vaihdetaan vuoroa vasta kun yökkö tulee töihin.

 

Kuulostaa aika monipuoliselta nuo koulupäivät, voisiko olla vähän liikaa vaihtuvia tiloja ja ihmisiä? Voi olla tosi vaikeaa saada luotua päiväjärjestystä joka on asiakkaalle itselleen riittävän selkeä, jos kaikkea on kauheasti.

Toinen ajatus joka täysin tapausta tuntematta herää on se, että onko koulussa avustajilla riittävän hyvä ote lapseen. Jotkut, ammattilaisetkin, joskus arkailevat vähän eivätkä sitten kuitenkaan ole riittävän määrätietoisia ja napakoita.

Jos se vapaa-ajan avustaja voisi vaikka mennä seuraamaan vähän koulupäivää, voisi nähdä kohtia joissa voitaisiin kokeilla erilaista toimintatapaa? Ehkä niin onkin jo tehty, tietysti.

 

Kyllähän tuossa on kyse siitä, että koulun pitäisi kyetä muokkaamaan toimintaansa, ja siihen ei nyt löydy taitoja.

On hämmästyttävää miten moni kasvatustieteilijä (opettaja) kuvitteleekin olevansa lääkäri! Lääkärin asiahan niitä lääkkeitä on määrätä tai olla määräämättä. Lastenpsykiatrina saan useastikin kuulla valopäisiltä kansankynttilöiltä aivan villejä ja asiantuntemattomia ehdotuksia milloin minkin lääkkeen riemastuttavasta mahdollisesta vaikutuksesta. Kyllä kai siellä kelpaa määkiä, kun ei tiedä lapsen fysiologiasta ja esim. veriarvoista tai sydänfilmeistä yhtään mitään, eikä tarvitse kantaa mitään vastuuta siitä mitkä vaikutukset lääkkeen käytöstä lapselle seuraavat. Lääkärit määräävät lapsille psyykenlääkkeitä mieluummin varovasti, täydestä hyvästä syystä. Sitäpaitsi mitään täsmälääkettä autismiin ei todellakaan ole.

Joskus tekisi mieli kivahtaa sille opettajalle joka tivaa lapsen lääkitystä (joka ei ollenkaan ole opettajan asia, vaan huoltajan ja lääkärin sekä tietysti sen lapsen asia) että kuule ihan omalla vastuulla saat sitten vaikka huumata sen lapsen tajuttomaksi, mutta minä en siitä vastuuta ota...

Mutta asiallisestihan toki käyttäydyn opettajienkin seurassa. Niiden pöllömpienkin. Fiksujen opettajien (joita on paljon) seurassa olen jopa mukava.

 

Kuulostaa aika monipuoliselta nuo koulupäivät, voisiko olla vähän liikaa vaihtuvia tiloja ja ihmisiä? Voi olla tosi vaikeaa saada luotua päiväjärjestystä joka on asiakkaalle itselleen riittävän selkeä, jos kaikkea on kauheasti.

Toinen ajatus joka täysin tapausta tuntematta herää on se, että onko koulussa avustajilla riittävän hyvä ote lapseen. Jotkut, ammattilaisetkin, joskus arkailevat vähän eivätkä sitten kuitenkaan ole riittävän määrätietoisia ja napakoita.

Jos se vapaa-ajan avustaja voisi vaikka mennä seuraamaan vähän koulupäivää, voisi nähdä kohtia joissa voitaisiin kokeilla erilaista toimintatapaa? Ehkä niin onkin jo tehty, tietysti.

Samantapaisia ajatuksia heräsi itselläkin. Joskus ihan täysin ulkopuolinen taho näkee parhaiten sen, mistä kiikastaa. Olisko tosiaan vapaa-ajan avustaja sellainen, joka voisi käydä katsomassa koulussa? Kuntoutusohjaaja? Nämä lapsethan on hyvin herkkiä lukemaan ihmisiä, ei tuossakaan tarvitse olla kuin huono asenne lasta kohtaan jollakulla tai ihan vaikkapa toimintatavoissa joku pienikin juttu, mikä lasta siellä sitten jotenkin ahdistaa tmv. Tai sitten juuri tuo että kesken päivän vaihtuu porukka, mitä enemmän muutoksia niin sitä vaikeampi lapselle.

 

mä veikkaan kans et tuo avustajan vaihtuminen kesken päivää saattaa häiritä lasta, eikö olisi helpompaa et sama ihminen olis koko päivän..

itse olen kans saanut kokea opettajien painostuksen lapsen lääkitykseen, olis pitänyt kuulemma koulukiusatulle hommata mielialalääkkeet et sen kanssa olis koulussa helpompaa.no enpä suostunut, ja psykiatrikin siihen puttui et kyllä se lääkityksen määrääminen on ihan muiden kuin opettajien tehtävä.

tää on ilmeisesti se sama koulu mistä olet aiemminkin kirjoitellut? paperilla ilmeisesti näyttää hyvältä paikalta ja todellisuus onkin sit jotain ihan muuta.

toivotaan et uus paikka löytyis, ei tarvitsis energiaa tuollaisiin asioihin teidänkään enää tuhlata.

 

Kuulostaa aika monipuoliselta nuo koulupäivät, voisiko olla vähän liikaa vaihtuvia tiloja ja ihmisiä? Voi olla tosi vaikeaa saada luotua päiväjärjestystä joka on asiakkaalle itselleen riittävän selkeä, jos kaikkea on kauheasti.

Toinen ajatus joka täysin tapausta tuntematta herää on se, että onko koulussa avustajilla riittävän hyvä ote lapseen. Jotkut, ammattilaisetkin, joskus arkailevat vähän eivätkä sitten kuitenkaan ole riittävän määrätietoisia ja napakoita.

Jos se vapaa-ajan avustaja voisi vaikka mennä seuraamaan vähän koulupäivää, voisi nähdä kohtia joissa voitaisiin kokeilla erilaista toimintatapaa? Ehkä niin onkin jo tehty, tietysti.

Juu, itse olen sillä kannalla että tuossa on liikaa ihmisiä yhdelle päivälle. Kaikkia tiloja ei toki hyödynnetä samana päivänä vaan pyritään löytämään sopiva määrä sopivia aktiviteetteja/rauhoittumiskeinoja.

Otteet ja tapa toimia lapsen kanssa voisivat mielestäni olla tiukemmat, siis tuntuu että tytölle on annettu liikaa vapauksia ja päätäntävaltaa joka on aiheuttanut hänessä jo turvatomuuttakin. Samoin hän on oppinut hakemaan huomioa ikävin keinoin ja nyt jo vaistoaa olevansa "ei toivottu" ja reagoi siihen. Ikävä kierre. Tämä siis ihan oma tulkintani, ei mitään faktaa.

Vapaa-ajanavustaja aloitti vasta kesällä ja hänen kanssaan on mennyt hyvin, siis todella hyvin. Hänellä ei ole koulutusta eikä kokemusta erityislapsista mutta hän tekee muuten työtä jossa joutuu tekemisisiin hankalien ja vaarallisienkin ihmisten kanssa joten hänellä näyttäisi olevan juuri sopiva auktoriteetti ja sellainen rauhouttava asenne mikä toimii meidän tyttöön. Koululta taas tuntuvat suhtautuvan häneen vähän epäilyksellä ("nuo avustajat nyt vaihtuvat vähän väliä") enkä usko että oikein nöyrtyisivät kuuntelemaan ohjausta ihmiseltä jolla ei ole kokemusta alasta, vaikka homma näyttäisikin hänellä toimivan.

Kuntoutuspuolelta ollaan käyty tarkkailemassa tilannetta niin koululla kuin kotonakin ja sieltä saatu jotain vinkkejä, koululla tarkkailu jatkuu yhä. Kotikäynnistä totesivat ettei näyttänyt olevan ongelmia, ihan perusiltapäivänä siis kävivät.

 

Eiköhän lääkitysasioist ole syytä neuvotella hoitavan lääkärin, ei koulun kanssa.

 

Niin, uskon myös et siel on joku hurina tai tuimakatseinen tms. Joillakin autisteilla on herkkä vaisto joidenkin tälläistenkin asioiden suhteen. Ikävää että he kokevat ettei pärjää siellä. Sekin asenne vaikuttaa, et jotain odotuksia siellä nyt on mikä ei kohtaa. Esim. joku asia liian jännittävä, ja siksi kierrokset nousee. Siihen auttaa rauhoittavat sanat ja tuttu, turvallinen aikuinen.. En tiedä tilanteesta, mutta toivoisi kuitenkin aikuisten etsivän näitä käyttäytymisen tapoja ja tilanteita ennemmin kuin vaativat lisää lääkitystä.

 

Voiko sieltä lasten psykiatrialta omahoitaja mennä seuraa tilannetta vaikka puoleks päivää? Hän voi kuitenkin ottaa osaa lääkeseurantaan, ja hieman nähdä ammatillisesti molempia puolia.

Koulu ei lääkitystä päätä. Ja hekin voivat tarvita tietoa....

 

Hänellä ei ole koulutusta eikä kokemusta erityislapsista mutta hän tekee muuten työtä jossa joutuu tekemisisiin hankalien ja vaarallisienkin ihmisten kanssa joten hänellä näyttäisi olevan juuri sopiva auktoriteetti ja sellainen rauhouttava asenne mikä toimii meidän tyttöön.

Mun kokemuksen mukaan se on hyvin usein juuri tämä, mikä asiat ratkaisee. Kun rajojen asettaja on 100% itsevarma, rauhallinen ja johdomukainen, eikä arkaile yhtään katkaista tilanteita napakasti heti ensi merkkien ilmaannuttua, on lopputulos usein erittäin hyvä ainakin lähtötilanteeseen nähden.

Minusta tuo kouluavustajien hirveä väsyminen kyllä viittaa siihen ettei heillä ole riittävästi edellämainittuja ominaisuuksia. Ehkä voisitte keksiä kuntoutustyöryhmän kanssa jonkun neutraalin tavan puuttua asiaan...? Nämä on vaikeita juttuja, tiedän sen kyllä Kun koulun vaihto tulee ajankohtaiseksi, on onneksi uusi mahdollisuus saada asiat jo alkujaankin pyörimään eri tavalla. Voi heti alussa kertoa, millaisia keinoja lapsen kanssa on hyvä käyttää, eikä samanlaista asetelmaa toivottavasti pääse syntymään.