Kotityöt - kumpi tekee enemmän?

[Kotitöissä]

Meillä minä teen enemmän. En mahdottoman paljon enemmän, mutta sen verran, että tilanne harmittaa ihan pirusti. Olemme puhuneet asiasta ja mieheni on aina keskustelujen jälkeen luvannut korjata tilanteen. Mitään pysyvää ei tähän mennessä ole tapahtunut ja yhdessä on asuttu useita vuosia. Olen yrittänyt kaikenlaista esim. tehtävälistoja, mutta ei tunnut toimivan. Voi olla, etten ole vielä keksinyt riittävät "tehokkaita" keinoja. Mutta onko se toisaalta minun tehtäväni?

Olen ajatellut, ettei minulla on velvollisuutta keksiä näitä tehokkaampia keinoja, mutta jos jotain on vielä jäljellä, haluan kokeilla. En ole siivoushullu, vaan haluan ylläpitää perustasoa. Ehdotuksia?

 

[Vaemo]

Voi sanoa, että 95% minun ja mieheni riidoista on johtunut juuri kotitöistä. Nimenomaan siitä syystä, että suurin osa hommista tahtoo langeta minulle. Minäkin haluan pitää yllä sitä perustasoa, mutta kun se perustaso on meillä hieman eri korkeudella....

Ennen tein lähes kaiken yksin, ja olin siitä syystä kuin perseelleammuttu karhu. Odotin, että kyllähän nyt Aikuinen Mies osaa oma-alotteisesti tarttua imuriin ym. silloin kun on tarvis. Mutta ei se valitettavasti mene niin. Nykyään meillä on yhteinen siivouspäivä kerran viikossa (oli mieheni ehdotus!), jolloin meillä on omat työtehtävät. Muina viikonpäivinä katson sormien läpi tilannetta, ja kohentelen kotia "minun perustasoa" vaativalle tasolle.

 

[Sivupersoona.]

Mitä kaikkea kotitöihin kuuluu? Kodin sisällä tehtävä työ. Jos ulkopuolellakin tehtydyt työt lasketaan, niin mitkä työt?

 

[Taas näitä outouksia]

Mitä kaikkea kotitöihin kuuluu?

Kaikki työt, jotka liittyvät kotiin sekä sisällä että ulkona: lumenluonnista tiskaukseen ja talouden kirjanpitoon.

Jako säilyy yleensä sellaisena millaiseksi se on suhteen alussa muotoutunut. Siksi on lyhytnäköistä naiselta tehdä paljon enemmän kuin mitä pitkän päälle haluaisi tai jaksaisi. Tämä on juuri se perusvirhe, minkä aktiiviset nykynaiset ihastuksissaan tekevät ja uuvuttavat itsensä loppuun. Eihän miehen silloin tarvitse tehdä mitään muuta kuin nautiskella ja vaihtaa kodinhoitajaa, kun edellinen väsyy. Minkä ihmeen takia naiset vielä suostuvat tällaiseen nykyaikana?

Avioliittoon ei kuulu se, että vaimo toimii kodinhoitajana. Siihen voi sitten palkata erikseen henkilö, jos mies sellaista kerran toivoo. Täydelline siivouspalvelu ei kuulu parisuhteeseen. Parisuhde on paljon enemmän: se on ihmissuhde eikä työpaikka.

 

[Kotitöissä]

Nykyään meillä on yhteinen siivouspäivä kerran viikossa (oli mieheni ehdotus!), jolloin meillä on omat työtehtävät. Muina viikonpäivinä katson sormien läpi tilannetta, ja kohentelen kotia "minun perustasoa" vaativalle tasolle.

Meillä suurin piiirtein samalla tavalla, mies ehdotti yhden siivouspäivän mallia. Yhtenä päivänä siivouksen toteuttaminen on kuulemma helpompaa ja vähemmän rasittavaa. Jonkin verran hän tekee yleistä kodin kohentamista viikolla (omien vaatteiden keräilyä yms.), mutta etenkin viime kuukausina homma on jäänyt minun vastuulleni. Näiden yhdessä asuttujen vuosien aikana miehelleni on välillä tullut "siivousinnostuksia" ja hän on jopa mäkättänyt minun huonoista tavoistani siivouksen suhteen (joita kyllä löytyy ja niistä saakin valittaa). Viimeksi tällainen on ollut useita kuukausia sitten.

"taas näitä outouksia" ihmetteli tällaista käytöstä. Voin kertoa, että ihmettelen itsekin. Siis omaa käytöstäni. On kuvaavaa, että tulen ensimmäistä kertaa "kaapista ulos" tämän kotityö-ongelman kanssa ilman, että vähättälen sen vakavuutta. Nyt kun asiaa ajattelen, huomaan, että minua on hävettänyt tunnustaa ongelman olemassaoloa. Pääni sisällä olen varmaankin järkeillyt, että parempi hoitaa enemmistö kotitöistä hissukseen ja valehdellut itselleni, että mieheni oppii jonakin päivänä. Taitaa olla aika tunnustaa, ettei hän tule koskaan (ainakaan meidän asuessa yhdessä) toteuttamaan oma-aloitteisesti tiettyjä kotitöitä. Esimerkiksi nurkkien tai muiden hankalien paikkojen imurointi.

Eniten turhauttaa se, että olen kokeillut monia erilaisia tapoja motivoida miestäni. Osa kotitöistä on jaettu niin, että yksi on vastuussa esim. pyykinpesusta ja toinen hoitaa kokonaisuudessaan jonkun muun tehtävän. Osassa kotitöissä on "yhteisvastuu". On myös ollut näitä "tehosiivouspäiviä" joiden lopuksi tehdään jotain kivaa. Päivän sopiminen ja kivan keksiminen ovat jääneet minun vastuulleni, joten en enää jaksa. Vaikka saisinkin mieheni tekemään, vastuu kotitöiden "aikatauluttamisesta" ja tekemisen aloittamisesta on yleensä minulla.

Uskomatonta kyllä, tunnen olevani syyllinen tilanteeseen. Ajattelen olevani takakireä siivoushulluidiootti ja olen yrittänyt muuttaa itseäni. Välillä yritin (ja onnistuinkin) olemaan välittämättä sekaisuudesta. Olen myös lopettanut mäkättämisen joksikin aikaa ja panostanut ystävälliseen itseilmaisuun. Ajattelen, että minun pitäisi olla parempi puolisona (jännittävämpi, tunteellisempi, älykkäämpi yms.) ja näin "ansaita" mieheni halu pitää kotiamme viihtyisänä paikkana. Toisaalta en ihmettele käytöstäni, sillä oma äitini toimi täsmälleen samalla tavalla. Mallit periytyy, mutta niistä pitää pyristellä irti.

Ja tiedoksi: en ole uhrautuva vaimo -tyyppinen nainen. Juuri siksi hävettääkin tunnustaa, että minulla on TÄLLAINEN ongelma.

 

[Kotitöissä]

Meillä minä teen enemmän. En mahdottoman paljon enemmän, mutta sen verran, että tilanne harmittaa ihan pirusti.

Haluan vähän selventää (vrt. viestini vastauksia-otsikolla). Teen siis selkeästi enemmän kotitöitä ja se on iso ongelma. "En mahdottoman paljon enemmän" oli huono ilmaisu, mutta tarkoitin, että mieheni ei ole pahimmasta päästä siivouksen kanssa. Verrattuna esim. moniin viesteihin, joita täältä lyötyy.

 

[Kotirintamamies]

Minä en koske imuriin. Ikinä ja piste.

Hoidan kaikki kodin ruokaostokset, pyykkäykset (+narulle ja kuivat kaappiin), teen puolet ruuista ja tiskeistä (tai konehan tiskaa, mutta täytän ja tyhjennän), hoidan kodin pikkukorjaukset ja auton ylläpidon.

Lisäksi maksan kaikki laskumme ja ruokamme, koska olen isompipalkkainen. Tosin palkan eteen teen pidempää työviikkoa ja vaimolle jää enemmän aikaa tehdä kotitöitä. Lapsia meillä ei ole, joten elelemme kahdestaan.

Jos kauniimpi puoliskoni vielä usuttaisi minua ahdistuksissaan imurin varteen, niin pitäisin häntä laiskana ja itsekkäänä paskiaisena. Etenkin, koska minun siivoamiseni eivät ennenkään hänen siivoustasoaan vastanneet.

Mitä mieltä olette? Pitäisikö minun vielä siivotakin innosta pinkeänä?

 

[nainen 30+ orig]

Ei tuohon voi ketään mitään perustavasti sanoa, kun teitä on taloudessa kaksi ja itse teette parisuhteenne ja kotityönne, teille sopivalla tavalla. Mutta tuollainen ehdottomuus on hieman tylyn kuulloista, en ikinä tyyliin.

 

[Sivupersoona.]

Joskus tuntuu siltä etten tee kotitöitä , kun luen näitä kirjoituksia, koska ehdin siivoustöihin harvoin. Vaimo ehtinyt tehdä ne ennen minua. Aiemmin kysyin kuuluvatko ulkotyöt kotitöihin, ja hiukan helpotti koska kuuluvat. Jos ne vielä olisi tasa-arvoisia sisätöiden kanssa, niin olisi hyvä. Ilmeisesti kun mies tykkää ulkotöistä, niin ne ei ole naisten mielestä töitä lainkaan. Ehdotankin vaihdetaan töitä. Voisin hyvinkin tehdä siivoustyöt, jos joku toinen keräisi metsästä vuotuiset polttopuut asuntoomme. Olen muuten joskus tehnyt siivoustyötä josta maksettiin jopa palkkaa.
Sen kyllä myös ymmärän, että naiset kyllästyy jatkuvaan siivoamiseen, joten varmaan olisi helpotus, kun mies välillä siivoaisi. No täytyy parantaa tavat, kunhan ne ei jää kokonaan minun tehtäväksi.

 

[Anni62]

Minä hoidan siivoukset, pyykin ja tiskit, mies lämmityksen ja ulkotyöt miten sitten ehtiikin.
Olen ollut tosi pitkään kotona sairaslomalla ja nyt väliaikaisesti siioukset hoitaa tyttäret, eilen tytär imuroi ja pyyhki lattiat sekä pesi vessan. Mies hoitaa tiskit koneeseen ja siivoaa muutenkin keittiötä, laittaa ruan näin viikonloppuna. Minä yritän ruan tehdä viikolla ja nyt on ollutkin paljon ihan valmisruokia niin on helpompaa.
On niistä kotitöistä ollut joksus kinaakin mutta niistä on aikaa jo paljon. Ihan mielellään siivoan ihan ite ja varmaan hoidankin taas sitten kun saa noi kyynärsauvat pois ja polvi alkaa kestämään paremmin.
Nuoresta iästäni huolimatta molemmissa polvissa on nyt tekonivelet.

 

[nainen 48 vee]

Minä teen meillä kaikki kotityöt, enkä todellakaan pidä sitä mitenkään ylivoimaisena. Kone pesee pyykit, kone tiskaa astiat. Ostamme pääasiassa silittämättä siistejä vaatteita ja asumme kerrostalossa.

Miehellä on pitkä työmatka ja ehidn tehdä kaikki kotihommat sillä aikaa kun mies istuu aamuin illoin junassa. Päästään sitten viettämään vapaa-aikaa yhdessä.

 

[uunotar]

Mielestäni laiskaan mieheen toimii parhaiten kiinteä siivouspäivä, josta ei luisteta. Eli valitaan joku päivä, jolloin siivotaan. Meille siivouspäiväksi sopii parhaiten torstai, jolloin saadaan viikonlopuksi siisti koti. Torstaille ei siis hankita harrastuksia, ylitöitä eikä vieraita, koska helposti kun jonkun pikkuasian takia siivous siirtyy perjantaille, niin nainen helposti huomaa siivoavansa yksin, kun miehellä on koko ajan menoja.

Meillä siivouspäivänä siivotaan siis yhtä aikaa. Kun tulemme töistä, edellisenä päivänä on tehty jotain ruokaa. Syömme nopeasti ja teemme siivouksen. Kummallakin on inhokkitöitä ja niitä, joita tekee enemmän mielellään. Esimerkiksi näin keväällä minä mieluummin pesen verhot ja silitän ne kun taas mies mieluummin pesee ikkunat. Normaali siivous tarkoittaa sitä, että minä kerään matot lattioilta, mies imuroi, mies puistelee matot ja minä pesen vessat. Meillä näihin hommiin menee yhtä paljon aikaa. Pölyjen pyyhintä ja kukkien kastelu jää minun hommakseni, mutta en koe niitä raskaana.

Kaupassa käymme viikonloppuna yhdessä ostamassa isot ostokset. Muutoin käymme kaupassa viikolla vain täydentämässä jääkaappia lähinnä leivän ja maidon osalta.

Myönnän, että kaikissa aiemmissa suhteissani minä toimin kodinhoidossa "siivoustoimenjohtajana" ja joudun patistamaan ja organisoimaan asioita. Minä pesen pyykit ja mies ripustaa ne, jos hänelle siitä sanon. Silittämistä mies ei kaipaa, joten itseäni säästääkseni en nykyään silitä mitään, ellei ole pakko. Pöytäliinat, verhot ja juhlavaatteet silitän, mutta arkikäyttöön (työ ja vapaa-aika) valitsemme vaatteita, joita ei tarvitse silittää.

Meillä siis imuroidaan vain kerran viikossa ja se yleensä riittää. Jos hiekka tai kivet eteisessä vaivaa, jompi kumpi ottaa imurilla keskellä viikkoa eteisen ja keittiön puhtaaksi.

Tähän työn jakoon olen tyytyväinen. Jos en olisi nykyistä miestänikään "kouluttanut" tähän järjestelyyn, olisin jatkuvasti kiukkuinen, kun odottaisin, että milloin aikuinen mies tajuaa itse tarttua imuriin. Mieheni käsitys siisteydestä varsinkin alussa oli ihan toista luokkaa kuin minulla. Minulle imurointi kerran kuukaudessa on aivan liian harvoin.

Mieskin tajuaa, että kun siivoamme yhdessä, hommasta pääsee eroon parissa tunnissa ja minäkin olen iloisempi ja ennen kaikkea ei tarvitse pelätä, että pihtaan tai äksyilen, kun en näänny siivoamisesta turhaan.

Me siis asumme kerrostalossa, jossa ns. miesten hommia ei juurikaan ole ollut muuttamisen jälkeen. Olisi siis epäreilua, että miehen osuus kotitöistä loppuisi siihen, kun hän on porakoneella ruuvannut parit ruuvit tauluja varten seinälle. Kalusteiden kasaukset ja muutot olemme tehneet yhdessä.