kotiruokaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huono omatunto
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huono omatunto

Vieras
Tyttäremme on 1v3kk ja syö pelkästään purkkiruokia.
Toki syö välipaloina oikeita hedelmiä ja leipää jne., mutta lounaat ja päivälliset tulevat suoraan purkista.
Syömme mieheni kanssa lämmintä ruokaa vain kerran päivässä. Olen kaiken lisäksi opiskelija, joten syön useimmiten lounaani koululla ja mies (koti-isänä) syö ruokansa silloin, kun tyttö on päiväunilla. Ei tietenkään olisi suuri vaiva siirtää ruokailua siten, että myös tyttäremme söisi samaan aikaan samaa ruokaa, mutta silti hän söisi toisen lämpimän ateriansa purkista.
Meillä ei ole pakastinta, joten en voi tehdä kerralla suuria määriä ruokaa, jotka sitten säilöisin.
Poden tästä asiasta jatkuvasti huonoa omaatuntoa. Tyttäremme syö mummolassa ja muualla ruokaillessamme kotiruokaa, kyse ei siis edes ole siitä, etteikö tyttäremme huolisi muuta kuin purkkiruokaa. Tämä on siis yksinkertaisesti järjestely- ja viitseliäisyyskysymys.
Päivä päivältä piehtaroin yhä syvemmällä itsesyytösten kuilussa, kun jälleen kerran lämmitän Piltti-ruokaa.
Ongelmaksi on selkeästi koitunut se, ettemme osaa ottaa tytärtämme ""mukaan"" ruokailemiseen. Teemme aina ruokaa sellaisen määrän, että sitä riittää tasan kahdelle. Tyttärellämme on omat ruoka-aikansa, meillä omamme.
Emme ole koskaan syöneet yhtä aikaa pöydän ääressä.
Nyt vasta olen tajunnut tämän kaiken.
Miten saisin perheen ruokailuhetket ja ennen kaikkea RUUAN yhteisiksi?



 
Onnistuu vain tekemällä ;)

Eli syötte samaan aikaan. Ja tekemällä sellaista ruokka mitä voi antaa vauvalle, vaikka erilaisesti miksattuna. Mutta usein on vain niin että koska lapsta syötetään, niin ei kuitenkaan voi syödä itse samaan aikaan.

Eri asia on kun alkaa itse syömään.

 
Entäs jääkaappi. Itse mullla on tapana (jo ennen lasta) tehdä ruokaa paljon kerrallaan, niin että samaa ruokaa riittää moneksi päiväksi. Siitä voisi sitten mikrossa lämmittäää lapsellekin, vaikka söisikin eri aikaan.
 
No mites viikonloppuna? Kai te silloin syötte yhdessä ja lapsi samaa ruokaa? Mielestäni isäkin voisi edes sen yhden aterian syödä saman pöydän ääressä kuin lapsi ja siis samaa ruokaa ja näin opettaa lapselle yhdessä syöntiä ja pöytätapoja. Voi vaikka joka toisen lusikan laittaa lapsen lautaselta lapsen suuhun ja joka toisen omalta omaan suuhun, näin molemmat saavat vatsan täyteen. Kyllä tuon ikäisen pitäisi jo osata syödä samaa ruokaa kuin te ja mielellään syödä myös itse. Moni tuon ikäinen on jo päiväkodissa eikä siellä syödä enää tuon ikäisenä pilttejä, eikä hoitajilla ole aikaa kaikkia syöttää.
Lapsen tullessa taloon on vanhemmilla hyvä tilaisuus tarkastella myös omia syömisiään ja yrittää muuttaa ne säännöllisiksi ja terveellisiksi ja onhan se todettu monissa kasvatusopuksissa kuinka tärkeää on että koko perhe syö samaan aikaan samassa pöydässä.
Ihmettelen myös sitä että kuinka teillä opiskelijan ja koti-isän taloudessa on varaa Pilttiruokiin, kyllä omatekoiset tulisivat paljon halvemmaksikin.
 
Olen varsin tietoinen siitä, että esim. päiväkodeissa ja yleensäkin tämän ikäiset lapset syövät tavallista ruokaa, siksi kerroinkin potevani huonoa omaatuntoa.
Syömme mieheni kanssa terveellisesti, eikä meillä mielestäni ole mitään aihetta tarkastella ruokavaliotamme, kyse on enemmänkin kaiken yhteensovittamisesta. Viikonloppuisin syömme mieheni kanssa tyttäremme ollessa päiväunilla. Kerroinkin, ettei olisi suuri vaiva siirtää sitä yhtäkin ruokailua siten, että söisimme edes kerran päivässä tyttäremme kanssa yhtä aikaa ja samaa ruokaa. Kysymys onkin nyt suuremmasta kuviosta, että miten tehdä tästä jatkuvaa. Kouluaikani ovat epäsäännölliset ja joskus olen kotona ruoka-aikaan, joskus en.
Mieheni meillä onkin enemmän kokkaillut, päiväsaikaan hän monesti tekee tytölle ruokaa itse.
Ongelma tosiaankin on pakastin - sen puuttuminen siis. Olisi mukava, että vaikka kerran viikossa voisin tehdä suuren satsin ruokia ja pakastaa ne.
Ja myönnän kyllä: olen laiska. Eipä siinä montaa hetkeä tuhlaantuisi kun tekaisisin tytölle ruokaa ihan päivittäin.
 
Yhdessä syöminen on paitsi tärkeää, myös mukavaa. Meillä on viihdytty yhteisessä ruokapöydässä siitä lahtien, kun poika alkoi syödä kiinteitä ruokia. Vuoden ikäisenä hän alkoi vähitellen syödä samaa ruokaa kuin minä mieheni, ja meille oli kyllä helpotus, kun soseiden ja purkkien kanssa pelaaminen loppui.
Ruokaa voi tehdä vaikka kahdeksi päiväksi kerrallaan, sen aikaa se kyllä säilyy jääkaapissa. Esim. keitot ja uunissa kypsennettävät laatikot ovat helppoja ja nopeita valmistaa. Kannattaa koettaa löytää yhteinen aika ainakin yhdelle aterialle päivässä. Ruoka-ajat voivat olla tosi leppoisia perheen yhteisiä hetkiä.
 
tuossahan nuita vastauksia, eli se on nyt sinusta kiinni jos haluat tehdä niin.

Meillä syödään yhdessä tytön kanssa (saman ikänen ku teillä) aamupala, ruoka ja iltapala ainakin. Iltapäivän ruoka tulee usein annettua vaan tytölle kun itse en syö kuin kerran päivässä lämpimän aterian. Mä annan yleensä tytölle ensin ruuan kuitenkin niin että ollaan jo yhdessä pöydässä ja sitten syödään samalla/sen jälkeen itse ja tyttö saa ´päälle leipää tmv. että viihtyy sen aikaa.Eikä meillä edes tarvitse enää kauheasti miettiä mikä olis sopivaa ruokaa myös tytölle, syö pääasiassa kaikkea mitä mekin.

Jääkaappiin teen minäkin viikolla isomman annoksen ruokaa josta lämmitellään sitten koko perhe parina päivänä.
 
Meidän tyttö on jo 1,5v ja saa myös välillä purkkiruokaa. Tämä siksi, että kun tulee hoidosta kotiin, niin kello on jo sen verran paljon (16:30) että ei aina malta odottaa sitä, kun teen ruoan valmiiksi. Näinä kertoina syö purkista ja päälle sitten tekemääni ruokaa. Usein pyrin tekemään parin päivän ruoan kerralla, jota on helppo nopeasti lämmittää kun tullaan töistä. Purkkiruoka on ihan jees, jos sitä syödään silloin tällöin, mutta pääaasiassa tuon ikäisen pitäisi jo saada syödä tavallista kotiruokaa. Varsinkin kun kirjoituksesi mukaan syötte terveellisesti. Yhteinen ruokailuhetki myös käyttöön, opettaa lapselle yhdessäoloa pöydän ääressä ja oppii itsekin syömään. Meillä se on tapana ollut jo lapsuudenkodissa ;)
 
Sanoisin sinulle, alkuperäinen, että pikkuhiljaa kokeilkaa yhtäaikaa ruokailua, mutta älä pode huonoa omaatuntoa. Täälläkin aika kiihkeitä kommentteja sait vastaukseksi, se on ikävää. Meilläkin vähän yli yksivuotiaat kaksoset ja ruokailemme yhdessä. Aamupuuron laitan itselleni yhtä aikaa ja syön siitä välillä ja syötän lapsia samaan aikaan. Lounaan syötän lapsille ensin ja sitten annan lasten käteen leipäpalat, joita jyrsivät siinä, kun itse syön. Menee ihan kivasti.

Tehän voitte vaikka aluksi kokeilla silleen, että syöt miehesi kanssa oikeaa ruokaa ja otatte lapsenne vaikka maidon ja leipäpalan kanssa yhtä aikaa ruokapöytään. Lapsi jyrsii yleensä mielellään leipää ja itse voitte syödä jokseenkin rauhassa. Pikkuhiljaa sitten muotoutuu muutenkin ruokailuasiat kohilleen.

Nyt vain kokeilemaan :-)
 

Yhteistyössä