Kotihoito vai päivähoito?

Täällä pohdin asiaa. Kun on kolme pientä 4, 2 vuotiaat ja 8 kk. Mietin jo omaa lähtöä tästä niin ihanasta koti elämästä. Mutta onpa vaikeaa kun miettii mikä lapsille on parasta? Onko se tämä rauhallinen kotihoito vai aamu kiireineen lähtö hoitoon...?
Tuolle vauva ikäiselle ja 2 vuotiaalle parempi olisi kotona. Vaan isomman olisi hyvä jo jossain kerhossa käydä? Olen yrittänyt viedä mutta kun ei jäänyt vaikka yritettiin olla mukana alussa niin itkien jäi... ja huuto alkoi jo pihassa että yksin en jää...Mukana nyt ei voi olla kahden muun pienen kanssa kauan aikaa siellä kerhossa. Tiellä vaan ollaan loppu pelissä. Asutaan vielä täällä maalla niin aina tuo kavereitten saaminen huolestuttaa. Että oppiiko tuo nyt sosiaaliset taidot myös kotonakin? Nämä sairastelut ovat rankkoja kun flunssa kestää ja kestää ja itsekkään jaksa liikkua, hyvä että ne kauppareissut..
Niin, perhekerho olisi hyvä vaan tämä matka ja kolme pientä... Huoh, päänsä puhki miettii. Onko keillään samoja mietteitä? Tuleeko noista kansalaisia ilman päivähoitoa, kerhoja tai säännöllisiä harrastuksia? Niitä harrastuksia kerkiää mielestäni sitten koulu iässä kun päästään (toivottavasti) liikkumaan kun ei päiväunetkaan rytmitä arkea. Niin sekin vielä kun on noilla pienillä on tuo oma rytminsä niin koen senkin jotenkin haastavana jos lähdetään jossain käymään niin niitten kanssa pelattava.. Eli osuttava päiväunia ennen tai jälkeen ja syömiset ja muut potta harjoittelut... Onko muilla tämä meneminen yhtä hankalan tuntuista vaan onko se minusta kiinni?
 
Jos lasten parasta mietit niin kyllä se on minun mielestä kotihoito. Ilman muuta pienimmille ja kuulostaa siltä ettei isompikaan ole valmis menemään hoitoon muualle. Joku tähän sanoisi että kyllä se tottuu ja pankaa rohkeasti vaan joukkoon mukaan, mutta se pakolla karaisu on pahinta. 4-vuotias on vielä pieni ja ehtii kyllä ihmisten kanssa oppia olemaan, ei kotonakaan lapsista mitään erakkoja tule. Kyllähän nykyään korostetaan sitä että pitää käydä siellä ja täällä ja sosiaalistua ja itsenäistyä. Niinpäniin minkä kustannuksella.
 
No mulla on kaksi lasta, mutta muuten samoja mietteitä. Haluaisin ja aion myös pitää nuorimmaisen kotona, kunnes on 2 vuotta täyttänyt. Silloin esikko on kuitenkin "jo" melkein 4 vuotta. Mä olen kovasti miettinyt, että onko hänelle kohta tyyliin enemmän haittaa kun hyötyä olla kotona. Itse olen tullut siihen lopputulokseen, että ehtii saada kavereita, oppia sosiaaliseksi ym. myöhemmin, mutta jos nyt vie hoitoon, niin sitä aikaa ja sen tuomaa hyötyä ei sais takaisin kun sai pinenä olla kotihoidossa. Kotihoidon ajattelen antavan sellaisen perusturvallisuuden tunteen, jota ei ehkä muuten muodostu. Ainakaan samassa määrin.

Mut mä tunnista täysin nuo ajatukset. Kun nykyään pitäis niin mennä ja oppia olla ryhmässä sun muuta. Sitä pelkää, ettei lapsi löydä sitten kavereita ja tulee kiusatuksi ja kaikenlaista. Kyllä siinä oravanpyörässä ehtii pyöriä vielä, vaikka sen höykytyksen aloittais vasta myöhemmin. Meilläpäin on kerhoja ja toimintaa, jossa kyllä saa sosiaalisia kontakteja, että sen kannalta ehkä eri tilanne.

Onko siellä teidän lähellä muita lapsiperheitä? Voisitteko alkaa pitämään omia kerhoja, niin lapset sais olla muiden kanssa?
 
Minulla on neljä lasta, jotka kaikki ovat syntyneet kolmen ja puolen vuoden sisällä. Kuopuksen ollessa 11kk haimme hoitopaikkaa ja työaikojemme vuoksi päiväkoti oli ainut vaihtoehto. Olin aina ajatellut että lapsien pitäisi saada olla pienenä kotona tai ainakin perhepäivähoidossa. Nykyisin kun kuopus on jo kolme ja puoli ei ajatukseni voisi olla päinvastaisemmat. Meillä on uskomattoman hyvä hoitopaikka ja lapset iste tyytyväisiä. Oikein odottavat vapaiden jälkeen milloin päästään hoitoon.
Alussa meilläkin itkettiin hoitoon mennessä, mutta se kesti noin kaksi viikkoa. Sen jälkeen on itketty joskus, että miks sä nyt jo tulit hakemaan pois, kun jäi noi ja noi leikit kesken. Niin että se eroahdistus loppuu harjoittelemalla.
Meillä vielä on päivähoidosta ollut erityisesti hyötyä, koska yksi lapsistamme osoittautui dysfaattiseksi (puheen tuottamisen ja ymmärtämisen vaikeus. Hänelle olisi ollut suorastaan haitaksi olla kotihoidossa tai pienessä perhepäivähoitoryhmässä. Puhetta ja sosiaalisia taitoja on tullut lisää koko ajan hienosti kun on pakko harjoitella toisten lasten kanssa. Kotona huonompikin puhe opitaan ymmärtämään liian hyvin. Hoitoryhmässä on pakko ponnistella, että muut ymmärtää.
 
Viestistäsi paistanee läpi, että itse haluaisit olla kotona. Silloin uskon, että se on paras ratkaisu teidän perheelle. Vanhinkin vasta neljä, ja ilmeisesti hieman ujompi tai arempi. Voittehan yrittää saada sosiaalisia kontakteja yhdessä perheen kanssa (en tiedä kuinka "maalla" asutte, eli miten on mahdollista).

Mulla on kyllä vaan kaksi lasta, mutta kuopus joutui aika pienestä tottumaan kulkemiseen. Me liikuttiin pääsääntöisesti rattailla, joten jos kuopus ei jaksanut olla hereillä, niin nukkui päiväunet rattaissa (nykyään pärjää ilman päiväuniakin). Jos oltaisiin liikuttu autolla, olisi saanut nukkua autossa. Samoin jos ruoka-aika venyi hieman myöhemmäksi, niin välipalaa tarjottiin esim. aamupalan ja lounaan välillä. Ei se haittaa, jos nukkuukin päiväunet joskus ennen lounasta jne. Siis meillä tälläinen ajatus, ja hyvin on mennyt. Tiedän, että jotkut kauhistuu. Toisille säännöllisyys on on erittäin tärkeää. Mutta jos sulle ei ole, niin reippaasti kokeilemaan vaan! Ja potatuksesta vielä, meillä ei ole sen kanssa pidetty kiirettä. Kotona harjoitellaan, mutta jos ollaan menossa, niin vaippa jalkaan vaan (kuopus on 2 v 4 kk). Kyllä lapset oppii ajan kanssa. Ei kaikkea tarvitse osata heti. Tälläinen tyyli meillä, eikä mielestäni lapset ole siitä kärsineet, normaaleja näyttäisivät olevan... :D
 
Oon kuullu et sosiaaliset taidot opitaan joka tapauksessa kotona, olipa sit hoidossa tai ei. Eli ole huoleti. Mutta muuten varmaan toi 4 v jo kaipais seuraa ... tai tekis ainakin hyvää olla muiden samanikäisten kanssa. Mulla on 3,5 vuotias ja vajaa kaks vuotias. Käytän isompaa kaks kertaa viikossa kerhossa ja lauantaisin käy "uimakoulussa". Pienempi käy kerran viikossa "jumpassa" samaan aikaan kun isompi on kerhossa. Kyllähän se vähän sellasta sovittelua on ja joskus joustamistakin, et ehtii, mut mä pidän tärkeenä et lapset näkee ikäisiään. Olin syksyllä 100 % varma et mun ujo ja arka laps ei jää kerhoon, mut kokeilin kuitenkin. Isi vei kaks ekaa kertaa ja jäi ihan hyvin, sit tuli äidin vuoro viedä ja hirvee huuto :/ . Jätin lapsen tädin syliin ja lähdin raskain mielin kotiin, mut yllätys yllätys, kerhossa oli kivaa! Sen jälkeen on aina jääny mielellään, vaikka kotona on saattanut sanoa ettei haluis mennä, ei kuitenkaan enää itke, toteaa vaan tai katsoo minkä reaktion lause aiheuttaa. Luulen et sä teit karhun palveluksen jäämällä kerhoon. Jos mä olisin kerhossa mukana mun laps nyhjäis mussa kiinni, eikä osallistuis mihinkään juttuihin. Siellä uimakoulussakin on yksin (niinkun kaikki muutkin), syksyllä en vielä raaskinu ekan kerran jälkeen viedä, mut joulun jälkeen on menny hyvin. Ei se tarhakaan pahaks oo, mun mielestä. Joidenkin lapset menee sinne alle vuoden vanhoina, toiset ei raaskis viedä koskaan, mut samanlaisia aikuisia niistä tulee =) . Hoitomuotojahan on erilaisia, ehkä pienelle vaik ryhmis ois hyvä, tai perhepäivähoito, jos tuntee hoitajan. Pph:llahan ois sun lapset ja ehkä yks muu laps =) .
Muoks. Vielä tähän pitkään sepustukseen: Mä oon tarkka päivärytmistä, eli meillä tehdään asiat joka päivä samassa järjestyksessä ja suunnilleen samaan aikaan. Mä en sopeutuis "rytmittömyyteen", lapsista en tiedä :D . Niin ja pottaa meillä ei oo harjoiteltu. Pienempi on vaipoissa ja isompi rupes pissaamaan niinkun isikin tekee, aikanaan sit kakkakin tuli pönttöön. Potta on ollu meillä ainakin vielä ihan turha kapistus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Martza:
sanoisin mäkin koska noitahan on kolme, ok ikäerot ja on seuraakin toisistaan!! se on inhottavaa kun joutuu kiirees kiikuttaan lapsia hoitoon.
Jämähdin nyt tähän keskusteluun =) . Kysyn vielä et miks monella on sellainen käsitys että lasten kanssa on AINA aamulla hirvee kiire ja hoppu, itkua ja parkua? Eihän se töihin lähtö välttämättä oo sen kummempaa kun kerhoon lähtö. Anteeks jos olin vähän jyrkkä, mut yritän vaan sanoo et ei se välttämättä ainakaan joka aamu oo mikään katastrofi saada lapsia hoitoon ja mennä itse töihin, näin ainakin toivon kun itse syksyllä töihin lähden :saint: .
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miili:
Alkuperäinen kirjoittaja Martza:
sanoisin mäkin koska noitahan on kolme, ok ikäerot ja on seuraakin toisistaan!! se on inhottavaa kun joutuu kiirees kiikuttaan lapsia hoitoon.
Jämähdin nyt tähän keskusteluun =) . Kysyn vielä et miks monella on sellainen käsitys että lasten kanssa on AINA aamulla hirvee kiire ja hoppu, itkua ja parkua? Eihän se töihin lähtö välttämättä oo sen kummempaa kun kerhoon lähtö. Anteeks jos olin vähän jyrkkä, mut yritän vaan sanoo et ei se välttämättä ainakaan joka aamu oo mikään katastrofi saada lapsia hoitoon ja mennä itse töihin, näin ainakin toivon kun itse syksyllä töihin lähden :saint: .
Meillä kerho alkaa 9.30 pienemmällä ja pv.koti vanhemmalla 8.30. Työt sitten taas alkavat klo 07 eli siinä on se vissi ero!! Nuorempi on aamu-uninen elikä hänet täytyisi herättää kesken unien, on kiukkuinen ja taatusti huudetaan, kun on väsy. Vanhempi lapsi on enemmän aamuvirkku mut kyllä hänkin noin 07 nukkuu..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miili:
Luulen et sä teit karhun palveluksen jäämällä kerhoon. Jos mä olisin kerhossa mukana mun laps nyhjäis mussa kiinni, eikä osallistuis mihinkään juttuihin.

Ei se tarhakaan pahaks oo, mun mielestä. Joidenkin lapset menee sinne alle vuoden vanhoina, toiset ei raaskis viedä koskaan, mut samanlaisia aikuisia niistä tulee =) .
Pakko kommentoida...Tämä on ihan lapsikohtaista, ja jokainen tuntee oman lapsensa, mutta monen aran lapsen turvallisuuden tunne järkkyy, jos jätetään yksin, vaikka on äidille ilmaissut että ei ole siihen valmis. Kyllähän lapsen pitää saada luottaa siihen, että äitiin voi turvautua, jos on pelottava tilanne, eikä äiti lähde pois. Tottakai on niitä, jotka itkaisee hoitoon vietäessä, mutta vanhemman suljettua oven juoksee leikkimään, mutta ei kaikkien kohdalla käy niin. Päinvastoin voi olla karhunpalvelus, jos rupeaa ujoa lasta karaisemaan jättämällä yksin.

Eikä tietääkseni aikuisista tule samanlaisia...?
 
Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Näille keskustelupalstoille tuntuvat enemmän kirjoittavan kotiäidit, joten enemmän saa sitten kuulla kotihoidon hyviä puolia.

Mä olen itse ollut töissä sekä päiväkodissa, että lasten kerhoissa. Itselläni on 3-vuotias lapsi ja toinen lapsi tulossa. Kokemusta on siis sekä äitinä että työntekijänä.
Varmaan suurin osa lapsista jää ekoina päivinä itkemään hoitopaikkaan/kerhoon, mutta HETI ja korostan oikeesti tota HETI, kun äiti/isä häviää näkyvistä, itku lakkaa. Kyllä siellä hoitopaikassakin on turvallisia aikuisia, saa olla sylissä, etenkin pienimmät tai muuten sellaiset, jotka syliä kaipaavat.

Meillä tuo 3-vuotias meni hoitoon heti vanhempainloman jälkeen, eli oli n.10kk. Saatiin aivan uskomattoman ihana perhepäivähoitaja ja kertaakaan ei poika jäänyt sinne itkien. Oikein odotti hoitopäiviä ja jos käveltiin hoitopaikan ohi, saattoi sanoa, et tahtoo tuonne. Alkuun oli siellä vain muutaman päivän viikossa, saatiin omat työvuorot soviteltua niin. Jossain vuoden päästä tästä piti vaihtaa työolojen muututtua poika vuoropäiväkotiin. Sinne jäi alkuun itkemään, vaikka oltiin yhdessä käyty tutustumassa (useampaan kertaan) ja poika oli sanonut, et kiva paikka. Ihan yhtä usein on kuitenkin tullut itku myöhemmin, kun äiti/isä tulee "liian aikaisin" hakee hoidosta pois! Siellä olis niin kiva leikkiä, kun on eri lelut kun kotona...

Meillä on molemmilla vuorotyöt, joten aikaisia/kiireisiä lähtöjä hoitoon tulee harvoin, yleensä menee vasta ruokailuun hoitoon. Jos taas menee jo aamuun, viedään sitten aamupalalle sinne, hoidetaan ensin omat aamutoimet alta pois ja vasta juuri ennen lähtöä herätetään poika ja hampaiden pesun jälkeen lähdetään hoitoon. Musta tuntuu, et vaikeempia on nuo lähdöt kesken päivän, kun aina on joku oma leikki tms. kesken, lapsella siis.

Itse arvostan suomalaista päivähoitojärjestelmää. Esim. tämä uusi vasu-systeemi on oikein kiva, saa oikeasti jutella ammattilaisen kanssa oman lapsen kehityksestä, oppii paljon uutta itsekin. Kuitenkin lapset ovat vähän erilaisia hoidossa ja saa muidenkin näkemyksiä + voi jutlella päivittäin jostain omaa päätään vaivaavista asioista jos sellaisia on. Lisäks lapsi saa oppia paljon uusia taitoja, ainakaan itse en oo niin superäiti, et jaksaisin olla koko ajan jumppaamassa/laulamassa/askartelemassa, mitä taas lapsi jaksais tehä vaikka koko ajan.
 
Paremmuudesta en tiedä, mutta jos sanoisin tuolle kolmevuotiaalle ettei enää saa mennä päiväkotiin niin tulisi kyllä iso kiukku ja suru, hänen mielestään on todella kivaa käydä leikkimässä muiden lasten kanssa ja tehdä muita juttuja kun 'vaan' äidin kanssa (vaikka paljon ollaan yritettykin puuhailla)... ja ihan selvästi puolitoistavuotias tyttökin tykkää käydä hoidossa.

(meillä tosin lapset vaan puolipäivää hoidossa, eikä silloinkaan joka päivä... mutten usko että lainkaan kärsisivät vaikka olisivat enemmänkin, kivaahan heillä vaan on)
 
Meille tuo kotona olo ei sopinut kuin 1,5v asti. Sitten musta alkoi tulla mökkihöperö ja halusin töihin ja tyttö tarvitsi enemmän tekemistä, seuraa ja kavereita. Ei meillä aamuisin kiire ole, ihan rauhalliseeen tahtiin hoidetasan rutiinit ja ehdin hyvin 8 töihin.joskus aikaisemminkin. Paljon se on lapsesta kiinni kummassa viihtyy. Aremmat ehkä kotona paremmin tai pph:ssa. Sisaruksista tietenkin teilllä on kotona seuraa. Meille vaan ei tuo sopinut, tää tarhaelämä sujuu paljon paremmin :) Ikävä likkaa on melkein koko ajan töissä, vielä opetellaan tätä kuviota ja välillä meinaa koville ottaa mutta loppuviimeksi tämä on meille hyvä. Ainoa mikä ainakin meidän suunnalla huolettaa tarhassa on se ruoka... täällä siirrettiin kaikki päiväkoditkin kouluruokaan ja samaa tavaraa pitäisi syödä tarhassaolijat pienet kuin lukiolaiset... nälkäisenä likka sitten aina kotiin tulee mutta päiväkodit on asiasta valittaneet moneen kertaan että jos edes näillä pienimmille saataisiin takaisin keittiön tekemät ruuat
 

Yhteistyössä