Kotihoidon tuet ajavat naisia köyhyysloukkuun

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";23077709]Kouluttamaton eli vain persukoulun käynyt on huonosti koulutettu.

Lisäksi ennen opiskeluun hakeutumista kannattaisi vilkaista millainen on alan työllisyys ja minkä verran alalla on työpaikkoja. Tai löytyykö niitä töitä omalta paikakkunnalta, kun *iiiks* joskus voi joutua muuttamaan kauas kaikista tukiverkoista. Eli lukemalla taidehistoriaa tai naistutkimusta ja jäämällä peräkylän kirkonkylälle on varma työttömyys tiedossa... ja se on toki yhteiskunnan syytä, joka huijaa poloiset ihmiset kouluttamaan itseään.[/QUOTE]
Tuohon sen verran, että kun mä 80-luvulla lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, niin työpaikkahan oli varma. Työtön sairaanhoitaja oli lähinnä vitsi. Ajateltiin, että ihmiset eivät lakkaa sairastamasta ja vanhenemasta, joten töitä riittää. Meni valmistumisestani 5 vuotta ja iski lama. Määräaikaisia työsuhteita ei enää jatkettu. Uusia sijaisia ei enää palkatttu. Eläkkeelle lähteneiden virat eivät tulleet enää auki. Ihmiset eivät tosiaan lakanneet sairastamasta, mutta palkan maksajista alkoi olla pulaa. Niinpä moni sairaanhoitaja koki silloin karvaan yllätyksen, kun töitä ei enää löytynytkään. Ei auttanut edes pääkaupunkiseudulle muutto, kun ei täälläkään uutta työvoimaa enää palkattu.

Eli mistä voi katsoa, mikä on minkäkin alan työllisyystilanne 5-10:n vuoden päästä?

 

["vieras"]

Hmm, jotenkin et nyt kyllä vastannut kysymykseen.

Ongelma on siis naiset, joilla ei ole mitään ammatillista koulutusta, vai he jotka ovat kouluttautuneet "väärälle" alalle? Kuinka paljon heitä on, ja mikä on heidän vaikutuksensa tähän asiaan?


Tuntuu että nyt haukutaan taas väärää puuta tai ainakin keskitytään hieman vääriin kohtiin. Ja syytellään, taas. Esittäkää nyt jotain parannusehdotuksia? Koittakaa ymmärtää että on niin erilaisia elämäntilanteita joilloin vanhemmiksi tullaan, että ei ole vain yhtä ainoaa mallia miten kenenkin pitäisi elää.

Yksiselitteisen vastauksen kysymykseen saa vain tutkimalla kotohoidon tuilla olevien äitien koulutus- ja työtaustaa. Löyykö sieltä vain peruskoulun käyneitä tai valmiiksi jo työttömiä ihmisiä, jotka ovat kouluttautuneet "väärälle" alalle.

 

[Ldmd]

Aika omituinen hyökkäys kotihoitoa vastaan! :O Kyllähän pienen vauvan/lapsen paikka on kotona eikä jossain suurryhmässä päiväkodissa...

Jos oman lapsen kotihoito ei sovi nykyiseen vaativaan työelämään, niin eiköhän se vika ole siinä työelämässä!

Eikös tässä nimenomaan ollut kyse ilmiöstä ja siitä ettei aseteta paremmuus järjestykseen niin kuin sinä nyt teet

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";23077897]Yksiselitteisen vastauksen kysymykseen saa vain tutkimalla kotohoidon tuilla olevien äitien koulutus- ja työtaustaa. Löyykö sieltä vain peruskoulun käyneitä tai valmiiksi jo työttömiä ihmisiä, jotka ovat kouluttautuneet "väärälle" alalle.[/QUOTE]

Ihan mutuna sanoisin, että ainakin hoiva-aloilla työskentelevät naiset käyttävät varsin usein oikeutensa pitkään hoitovapaaseen. Ala ei siis ainakaan työllistymisen suhteen ole väärä, pikemminkin päinvastoin.

 

[fifiia]

Ei toki joustot sovi kaikille eikä kaikkialle. Joustoa vaaditaan järjestelyjen onnistumiseksi niin yhteiskunnalta, työpaikoilta, lasten molemmilta vanhemmilta. Itse onneksi voin hoitaa lapset kotona ja samalla tehdä töitä.

Suurempi ongelma kuin naisten halu hoitaa lapset ainakin pääsääntöisesti kotona on se että työpaikkoja ei ole ollenkaan. Joku muu kuin kotiäiti ei halua joustaa... aika usein se joku toinen löytyy valitettavasti lapsen toisesta vanhemmasta ...joskus jopa siitä että äiti ei luota siihen että isä pystyisi lasta hoitamaan tai ei vain yksinkertaisesti sitä edes halua.

 

["vieras"]

Tuohon sen verran, että kun mä 80-luvulla lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, niin työpaikkahan oli varma. Työtön sairaanhoitaja oli lähinnä vitsi. Ajateltiin, että ihmiset eivät lakkaa sairastamasta ja vanhenemasta, joten töitä riittää. Meni valmistumisestani 5 vuotta ja iski lama. Määräaikaisia työsuhteita ei enää jatkettu. Uusia sijaisia ei enää palkatttu. Eläkkeelle lähteneiden virat eivät tulleet enää auki. Ihmiset eivät tosiaan lakanneet sairastamasta, mutta palkan maksajista alkoi olla pulaa. Niinpä moni sairaanhoitaja koki silloin karvaan yllätyksen, kun töitä ei enää löytynytkään. Ei auttanut edes pääkaupunkiseudulle muutto, kun ei täälläkään uutta työvoimaa enää palkattu.

Eli mistä voi katsoa, mikä on minkäkin alan työllisyystilanne 5-10:n vuoden päästä?

Tuo 90-luvun alun lama koski lähes kaikkia aloja... itse etsin diplomityöpaikkaa 90-luvun alkupuolella, halusin tehdä sen johonkin yritykseen, jotta saisin lisää oikeaa työkokemusta verrattuna teoreettiseen puuhasteluun yliopistolla.

Tuon DI-työpaikan etsintään kului lopulta pari vuotta, työn valmistuttua ei ollut töitä ko. yrityksessä. Pääsin kuitenkin valtionhallinon tukemaan työharjoitteluun 3 kk toiselle paikkakunnalle ja harjoittelu jatkui lopulta vuoden määräaikaisuuksina. Sitten avautui kolmen vuoden määräaikainen projekti siinä yrityksessä, jossa tein DI-työni. Hain paikkaa ja sain sen. Tuon projektin loppupuolella yrityksessä avautui vakityöpaikka, johon pääsin.

Kaikki tuo "häslääminen" eri työapaikkojen välillä edellytti muuttoa työpaikan perässä ja välillä meillä oli kolme eri vuokra-asuntoa. Rahaa ei säästöön jäänyt, mutta kaiken kaikkiaan se kannatti koska lopulta sain vakityöpaikan. Jos olisin jäänyt odottelemaan työpaikkaa kotiin, niin odottelisin sitä vieläkin.

 

[äiti tämäkin]

Mä en tiedä yhtäkään johtotehtäviin päässyttä naista, joka päättäisi jäädä kymmeneksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapsia. Useimmiten on ollut niin, että ne korkeimmin koulutetut urallaan etenemään haluavat ovat lähteneet töihin joko heti äitiysloman jälkeen tai viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi on 1,5 v. Monen kohdalla vielä puoliso on pitänyt osansa vanhempainvapaasta. Hyvin harva on ollut kotona edes sitä 3:a vuotta.

Jaa, no minä tiedän itseni. Koulutus Di ja KTM ja valmistuessa olin projektipäällikkö, pari vuotta siitä tuotantopäällikkö. jokaisen kolmen lapsen kanssa olen ollut 1,5-2v kotona ja mies loput niin että alle 3-vuotiaita ei ole viety hoitoon. Enkä ymmärrä tuota kärryiltä tippumisasiaa ollenkaan, asenteesta se on kiinni eikä siitä että alat kehittyy niin nopeasti.

 

["vieras"]

Jos päiväkodeista poistettaisiin kaikki kotiäitien tai -isien lapset, niin minkä kokoisia ryhmiä jäisi jäljelle?

 

[mutu ja mummo]

Hei!
Asioissa on puolensa. Meillä on monta lasta ja voin sanoa, että se aika jonka olen ollut hoitovapaalla (tai äippälomalla) on ollut elämäni parasta. Olen nauttinut suunnattomasti yhteisestä ajasta lasten kanssa, meillä on kaikkiin lapsiin todella hyvät ja lämpimät välit. Myös murkut juttelee asioistaan jne.

Tärkeää olisi muistaa myös se, että elämän tarkoitus ei ole vain takoa rahaa ja edetä uralla, tärkeää on nauttia elämästä, lapsista ja arjesta. Jos mummona minulta kysytään mitä kaduin tai olisin tehnyt toisin, niin voin olla varma että ainakaan sitä en kadu että olin lasten kanssa kotona. Se mitä silla rahalla olisin voinut tehdä, pari ulkomaanmatkaa tai uusia huonekaluja...huoh kun toinen vaihtoehto oli viettää aikaa rakkaimpiensa kanssa.

Me pärjäsimme taloudellisesti, olemme aina olleet säästäväisiä, säästimme rahaa etukäteen ja elimme hyvin mutta säästeliäästi. Minulla on/oli myös (amk-tasoinen) koulutus ja työpaikka odottamassa.

Minusta tuo keskustelu on jotenkin kauhean kylmää...kyse on paljon muustakin kun rahasta, lapsen ja myös vanhemman oikeuksista yhteiseen aikaan ja onneen.

 

[Keittiönoita]

Suurempi ongelma kuin naisten halu hoitaa lapset ainakin pääsääntöisesti kotona on se että työpaikkoja ei ole ollenkaan. Joku muu kuin kotiäiti ei halua joustaa... aika usein se joku toinen löytyy valitettavasti lapsen toisesta vanhemmasta ...joskus jopa siitä että äiti ei luota siihen että isä pystyisi lasta hoitamaan tai ei vain yksinkertaisesti sitä edes halua.

Totta. Ja kyllä mä melkein väittäisin, että imettävän äidin on aika hankala tehdä ainakaan kokopäiväduunia, jossa tunti ellei ylikin menee vielä työmatkaan. Onnistuu varmaan joiltakin, mutta ei kaikilta. Nykyisin ei taideta suositella edes kiinteiden aloitusta alle 6 kk:n ikäiselle ja imetyssuosituksetkaan eivät kyllä tue sitä, että 6 kk:n ikäistä lasta jäisi puoleksi vuodeksi isä hoitamaan.

Kyllähän se on ihan raadollinen juttu, että töissä kannattaa käydä sen, joka tienaa enemmän. Yleensä se perheissä on mies. Tuo äitien luottamus isien kykyyn hoitaa lasta on oma ongelmansa. Ja tosiasia on, että ei kaikille ketkuille lasta voikaan jättää. Lopuksi vielä tuo äitien halu...niin, jos työksesi vaikkapa hoidat muiden lapsia, niin ehkä sitä mieluummin hoitaa omiaan kotona kuin lähtee työpaikalle hoitamaan muita.

 

[Keittiönoita]

Jaa, no minä tiedän itseni. Koulutus Di ja KTM ja valmistuessa olin projektipäällikkö, pari vuotta siitä tuotantopäällikkö. jokaisen kolmen lapsen kanssa olen ollut 1,5-2v kotona ja mies loput niin että alle 3-vuotiaita ei ole viety hoitoon. Enkä ymmärrä tuota kärryiltä tippumisasiaa ollenkaan, asenteesta se on kiinni eikä siitä että alat kehittyy niin nopeasti.

Mutta ethän sinäkään ollut edes kolmea saati sitten kymmentä vuotta putkeen pois työelämästä

 

[Tuet veks!]

Kaikki tuet pois lapsiperheiltä, koska
ulkomailta saamme hyvää valmiiksi koulutettua ilmaista työvoimaa niin paljon kuin tarvitsemme, joten on tyhmyyttä maksaa suomalaisille perheille tulonsiirtoja!

 

[Chala]

[QUOTE="vieras";23077639]Sairaan lapsen hoitaminen on työpaikan "joustamista"? Meillä on työehtosopimuksessa määritelty 4 päivän palkallinen oikeus hoitaa lasta hänen sairastuessaan.

Mikä on paljon poissaoloa? Lapsen aloitatessa päivähoitoa oli hän aluksi lähes kuukausittain flunssassa. Syksy ja talvi olivat pahimpia flunssa-aikoja, kevällä ja kesällä jo helpotti. Infektioastma alkoi helpotta n. 4-5 vuoden paikkeilla.

Työpaikka on vakituinen, lukuisia määräaikaisuuksia ennen sitä.[/QUOTE]

Et edelleenkään ilmeisesti ymmärtänyt että jos sinun poissaolojasi sairaiden lasten takia todella tuetaan työnantajan osalta eikä sun tarvitse kuunnella pomon nipotusta asiasta tai pahimmassa tapauksessa kuulla ettei työsopimustasi enää uusita sen takia että olet liikaa poissa, olet onnekas. Kaikilla ei todellakaan ole näin, eikä kaikilla ole esim. mies sellaisessa työssä että hoitovastuuta voidaan jakaa. Reissusta on vaikea tulla yhtäkkiä 4pv etukäteen kotiin kun lapsi alkaa oksentaa tai iskee 40 asteen kuume.

Kaikissa työehtosopimuksissa ei ole monen päivän palkallista vapaata mahdollista pitää lapsen sairauden takia, monilta olen kuullut 1-3pv palkattomasta joka on tarkoitettu vain hoitaa lapselle toinen hoitaja, ei jäädä kotiin odottamaan lapsen parantumista.

Vaikka sen pitäisi olla itsestäänselvä oikeus käyttää tessin määrittelemä vapaa hoitaa lapsi terveeksi tai hankkia sille lapselle edes toinen hoitaja, ei moni työnantaja näe asiaa niin. Työnantajat tuntuvat liian usein ajattelevan ettei työntekijällä sovi olla muuta elämää kuin työ, kotielämä ja perhe eivät sovi kuvioon jos ne koskaan vaikuttavat suoritukseen töissä tai jopa paikalle ilmestymiseen. Näin ei pitäisi olla, mutta sitä se työpaikan joustaminen usein tarkoittaa, hyväksytään se että ihmisillä usein on muutakin elämää kuin vain se työ jolle pitää luovuttaa sielunsa ovesta sisään ensimmäistä kertaa astuessa.

 

[Chala]

[QUOTE="vieras";23077660]Eli työ ei kiinnosta... mistäpä tähän löytyy apu, sossustako? Vai alan vaihdosta? Vai onko sekin liian työläs vaihtoehto?

Entä miltä mahtaa tuntua työtätekevästä, jonka veroprosentti vain nousee ja nousee...?[/QUOTE]

Ihan pakko tähän vielä copy-pasteta teksti johon vastasit:

Chala: "Et tunnu käsittävän että kaikki eivät tee työtä joka tyydyttää paitsi rahallisen, myös jossain määrin henkisen tarpeen joka pitäisi ehkä saada tyydytettyä jotta jaksaa 50v työuraa tarpoa. Jos työstä ei saa juurikaan korvausta ja se vain syö ihmistä, tuntuu satavarmasti siltä että myy itsensä, ja aivan liian halvalla."

Onko sulla todellakin noin vaikea ymmärtää lukemaasi vai ymmärrätkö ihan tahallasi väärin? Minä selitin mitä tarkoittaa itsensä myyminen työelämässä, mistä johtuu se että monella on fiilis että myy itsensä ihan liian halvalla, ja sinä alat syyllistää sossupummiksi?

Miten rautalangasta väännän että tyhmempikin ymmärtää: Ihminen tekee työtä, mutta ei koe sitä mielekkääksi eikä saa siitä niin suurta rahallista korvausta että se tuntuisi sen arvoiselta. Silti ihminen tekee työtä koska on pikku pakko, mutta kokee myyvänsä itsensä työnantajalle ihan liian halvalla. Ymmärtääkö vai tavataanko lisää?

Onko se sinulta hurjana veronmaksajana jotenkin pois että kaikki eivät nauti työstä mitä tekevät? Onko se sinulta ilmeisen katkerana jotenkin pois että jotkut jopa tekevät sen valinnan että heittäytyvät kotihoidontuelle koska eivät halua kiireellä takaisin alipalkattuun työhön jota vihaavat? Onko sut kenties pakotettu tällaiseen työhön etkä saanut jäädä hoitovapaalle, mieskö pakotti, vai miksi olet niin katkera ja väännät asiat johonkin mitä ne eivät ole? Senkö takia pitäisi kotihoidontukikin poistaa ettei muilla ole sitä mahdollisuutta mitä sinäkään et saanut tai uskaltanut käyttää? Jos sä kerran niin rakastat työtäsi ja tykkäät sinne joka päivä mennä niin missä ihmeessä mättää?

 

["Vierailija"]

Tämäkin palsta on pullollaan äitejä, jotka eivät mene töihin, kun ei muka kannata, kun kotona olemalla saa niin paljon rahaa, ettei töihin kannata mennä.

 

[fifiia]

En oikein vieläkään pysty järkeilemään miten kotihoidontuki järjestelmänä ajaa ketään köyhyys loukkuun. Ehkä jotkut, minusta tuntuu että loppujen lopuksi harvat, joutuisivat hakeutumaan toimeentulon takia töihin ilman rahallista tukea, jos niitä töitä olisi olisi. Jotkut tekevät töitä hoitovapaalla ja hoitavat lapset silti kotona. Ne joilla on vakituinen työsuhde minun käsittääksen yleensä töihin palaavat ennemmin tai myöhemmin.

Jos kotona on pitkään on tietenkin vaikeampi saada uutta työtä, mutta entä jos nämä kotiäidit joka tapauksessa ovat pois töistä pitkään oli kotihoidontuki järjestelmää tai ei. Työttömänä työnhakijana toki saattaa joutua kurssille tai "tilapäistöihin", mutta ratkaisiko se köyhyys/syrjäytymis ongelmaa kokonaan.

Joustoista vielä. Työpaikat eivät jousta niin kauan kuin siihen ei ole pakottavaa tarvetta. Työaika ei voi loputtomasti joustaa kaikilla aloilla työntekijän tarpeiden mukaan, mutta paljon on vielä pinttyneitä tapoja joissa toimitaan vain sen vuoksi tietyllä tavalla että niin on "aina tehty".

 

[Phoebsi]

[QUOTE="Vierailija";23109161]Tämäkin palsta on pullollaan äitejä, jotka eivät mene töihin, kun ei muka kannata, kun kotona olemalla saa niin paljon rahaa, ettei töihin kannata mennä.[/QUOTE]

Missähän se vika sitten piileekään?
Palkoissa? Elämisen kustannuksissa? Ei kai sentään?

 

[fifiia]

Aiheen vierestä, mutta riippuu paljon näkökulmasta mikä katsotaan "lorvimiseksi", mikä joksikin muuksi. A2 Teema: Työpahoinvointi-ilta | A-tuubi

 

[Keittiönoita]

Joustoista vielä. Työpaikat eivät jousta niin kauan kuin siihen ei ole pakottavaa tarvetta. Työaika ei voi loputtomasti joustaa kaikilla aloilla työntekijän tarpeiden mukaan, mutta paljon on vielä pinttyneitä tapoja joissa toimitaan vain sen vuoksi tietyllä tavalla että niin on "aina tehty".

Totta. Tällä hetkellä työaikojen joustoja löytyy työpaikoilta, joilla ei muutoin olisi haluamaansa henkilökuntaa. On siis tavallaan pakko joustaa, jos ei halua työntekijän irtisanoutuvan. Jos taas on työpaikka, johon olisi jonossa uusia tulijoita eikä joustoa haluavakaan ole mikään yrityksen avainhenkilö, niin silloin ei jousteta.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23077115]Niin on.

"Hyvää äitiyttä tulisi tarkastella laajempana ilmiönä, eikä sitoa sitä niin vahvasti hoitovalintoihin"[/QUOTE]

Ja tähän voisi vastavetona sanoa, että ihmisyyttä ja onnellisuutta tulisi tarkastella laajempana ilmiönä, eikä sitoa sitä niin vahvasti koulutukseen, urakehitykseen ja tulotasoon.

Jotenkin ihmeellistä, että kotiäitejä ajetaan töihin, etteivät he joutusi köyhyysloukkuun (miten se sitten ilmeneekään, ei ole tuttavapiirissä kyllä tullut tällaista ilmiötä vastaan), vaan olisivat mahdollisimman tehokkaita työmarkkinoilla. Talouden näkökulmastahan on tietysti helppo vähätellä kotiäitiyttä, mutta unohdetaan, että se toinen näkökulma (lapsen näkökulma) on ihan yhtä tärkeä.

Ja jotenkin huvitti tuossa jutussa tuo "tehokas päivähoitojärjestelmä". Joo onhan se tosi tehokas, kun lapset on suurissa ryhmissä liian vähäisen henkilökunnan hoidossa. Tehokas ei ole ainakaan tässä tapauksessa sama asia kuin laadukas.