Kotihoidon haittapuolet?

Mä olen kotiäidin kasvattama ja piti oikein ruveta miettimään, mitäs haittaa siitä on mulle elämässäni ollut. Ja keksinpäs jotain =) Mun on hirvittävän vaikeaa herätä aikaisin aamulla. Se varmaan johtuu siitä, että mua ei lapsena lähdetty kukonpiarasun aikaan viemään pimeässä ja umpihangessa päiväkotiin.

Muita kotiäitien kasvattamia? Millaisia haittapuolia olette itse kotihoidostanne löytäneet?

 

Minä ja sisarukseni jäimme myös täysin vaille päivähoidon riemuja, emme olleet edes eskarissa. Olen kyllä kovasti yrittänyt miettiä mitä ongelmia siitä olisi seurannut, mutta en ole keksinyt. =)

 

kyllä tätä jaksetaan

 

mut on hoidettu kotona. Kerhossa kävin isompana, mut ei muuta. Mummi hoiti vanhempien lisäksi. Eikä oo huonoa sanottavaa.
Oma pää ei kestäis hoitaa tuota "vähän" vilkasta lasta kotona. Hoitoon lähti kk sitten ja kesällä täyttää kolme.

 

Olin lapsena perhepäivähoidossa ja päiväkodissa, mutten siltikään pääse ylös sängystä aamulla.

 

Aamu-uninen olen minäkin ja kotona hoidettu, enpä ole osannut aiemmin yhdistää. Mutta suurimmat traumat ovat siitä, kun en ole koskaan istunut ostoskärreissä tai päässyt pallomereen!!!

 

Olin lapsena perhepäivähoidossa ja päiväkodissa, mutten siltikään pääse ylös sängystä aamulla.

Hmm...en siis voi syyttää vanhempiani aamu-unisuudestani?

 

mä en keksi omasta puolestani B) tietenkään. Mulla oli sisaruksia. Mutta, kun katsoin sen Rouva Mikkosen möykkäämisen sitä miesparkaa kohtaan taannoin, niin ihan tunsin myötähäpeää, kun rouva Mikkonen kehui olevansa sosiaalisesti hyvin taitava, kun hänet on kotona kasvatettu. Nauratti ihan kauheesti, kun se mies sai sen meuhkaamisen keskelle vähän huomautettua, että kyllä katsojat varmaan osaavat arvioida...

 

Mut on hoidettu kotona koulun alkuun saakka. Ja mä olin niiiiiiiiiiiiiiiin onnettoman ujo että koulun aloittaminen oli tosi hankalaa. Edelleenki muistan sen ku eilise päivän. Joskus on tullu mieleen et oisko ollu helpompaa jos ois ollu pk: ssa tai vastaavassa..

 

No vaikea on keksiä, mutta kun olin sitten 6 v. päiväkodissa, niin siellä sai enemmän kavereita. Kotona oli sitten joskus vähän tylsää, jos kaverit ei ehtineet kylään, vaikka toisaalta sekin on plussa, kun lapsi oppii aktivoimaan itse itseään. Koska olen ujo ja jännittäjä, niin luulen että hyppäys kouluun ilman sitä "eskaria" olisi ollut paljon kovempi. Eli päikky kyllä oman kokemukseni mukaan sosiaalistaa ja joo, opettaa toimimaan ryhmässä. Silloin seiskytluvullahan ryhmät oli tietty todella pienet ja meno maalaiskunnassa muutenkin sellaista rauhallisempaa.

 

Mun on taas helppo herätä aamulla, olen aamuvirkku vaikka olen kotihoidossa ollutkin. Tai en mä tykkää siitä hetkestä kun väsyneenä avaa silmät mutta äkkiä sitä virkoaa kun nousee ylös. Ja ainakin vielä neiti 2,5v tykkää herätä 6-7 aikaan joka tuntuu olevan melko yleinen herätysaika päiväkotiin lähtijöillä.

Haittapuoliin on vaikea vastata, kun se riippuu siitä millaista kotihoito on. Minun ollessani lapsi kotihoitoni haittapuoli oli se, ettei meillä järkätty mitään sosiaalisia kontakteja. Tai olin mä joskus jonkun aikaa kerhossa mutta kouluunmeno oli shokki kun ei tuntenut ketään jne. Omilla lapsillani olen tästäkin puolesta huolehtinut, leikkiseuraa on puistossa, kerhoissa jne.

 

Keksin helposti mitä jäin vaille - ikäisteni seuraa tietenkin. Asuttiin keskellä metsää, eikä lähettyvillä ollut kavereita, leikin sitten itsekseni ja mielikuvitusystävien kanssa... 4 v. nuoremmasta pikkusiskosta ei leikeissä paljon ollut seuraa. Minua hoiti mummu, ja hyvin hoitikin, kuljetti pyörän tarakalla (70-luvulla) kilometrikaupalla kerhoon, että edes joskus saisin muiden lasten seuraa. Kotona oli hyvä olla, mutta tuo leikkikaverin ja tekemisen puute oli ainakin silloin 30 v. sitten vaikeaa.

Meillä naapurin 5 v. poika pyytää vanhempaa poikaamme leikkimään ja soittelee ovikelloa jatkuvasti, aamulla ennen 9:ää viikonloppuna ja arkisin heti klo 16.45 kun kotiudutaan - hän on kotihoidossa, ja kaipaa näköjään kipeästi kavereita ja tekemistä. Se on varmasti se isoin juttu, mitä vaille kotihoidossa jää, jos lähiympäristössä ei ole muita lapsia, tai lapsi ei käy useampaa kertaa viikossa kerhossa.

 

Olin päiväkodissa ennen koulun alkamista, mutta olen loppuvuodesta syntynyt, menin ikäluokkani mukana kouluun, 6 vuotiaana ja täytin loppuvuodesta 7 v ja sosiaaliset taidot olivat ihan onnettomat. Minun olisi pitänyt olla vielä yksi vuosi päiväkodissa, ja mennä kouluun vasta vuotta myöhemmin.

Olin aivan onnettoman arka ja ujo, jäin jalkoihin ja kiusatuksi. Olin vielä pienikokoinen, sekin olisi puoltanut vuodella siirtymistä. Koko ala-asteen tiesin, että minun olisi pitänyt mennä vuotta myöhemmin kouluun, mutta ainakaan siihen aikaan ei jätetty edes luokalleen, joulutodistus oli nelosia puolillaan, kevättä kohden ne nostettiin viitoseksi. Ehtoja odotin yläasteen, olisin jättänyt suorittamatta ja jäänyt luokalle, en ikinä saanut einkä ikinä saanut, vaikka miten vedin kaiken penkin alle.

Se vanha hyvä aika, jaa-aa--- oih ja voih.

 

Minä olen ollut tarhassa ihan pienestä asti ja silti minusta on aina ollut tosi vaikeaa herätä aamuisin, joten taitaa olla tuohon syy jossain muualla kuin siinä miten on lapsena hoidot järjestetty.

 

Kavereiden puuttuminen on varmaan aika merkittävä asia. Itse olen asunut lapsuuteni kerrostalolähiössä, joten kavereista ei ollut pulaa.

Mutta äsken keksin toisenkin asian: mun on vaikea keskittyä, jos ympärillä on hälinää. Aikoinaan työskentelin eräässä suuressa it-alan firmassa suunnittelijana ja olosuhteiden (= remontti ) pakosta jouduimme siirtymään tilapäisesti noin 50 hengen maisemakonttoriin. Valtaosa maisemassa työskentelevistä toimi joko myynnin tai help deskin henkilöstönä, joten ouhelimet soi koko ajan ja koko ajan monet puhuivat. Mun oli tosi vaikea keskittyä omiin töihini. Jos olisin lapsena ollut päiväkodissa, luultavasti osaisin keskittyä omiin juttuihini hälinässäkin.

 

Mutta äsken keksin toisenkin asian: mun on vaikea keskittyä, jos ympärillä on hälinää. .

Mun on vaikea keskittyä jos ei ole hälinää ja olin eskariin asti kotihoidossa

 

Mun on vaikea keskittyä jos ei ole hälinää ja olin eskariin asti kotihoidossa

Mutta sä sentään olit siellä eskarissa

 

minä taisin olla alle 6kk ikäinen kun hoitoon vietiin ja aamuherätykset on nykyää kauheaa tuskaa

 

minä taisin olla alle 6kk ikäinen kun hoitoon vietiin ja aamuherätykset on nykyää kauheaa tuskaa

Mä olen aikaisemmin syyttänyt tätä aamu-unisuuttani siitä, että olen syntynyt klo 06:10 ja ensimmäinen herätykseni oli siis järkytys

 

No mun on oikeasti pitänyt opetella sosiaalisuutta vielä aikuisiälläkin, että en ole jäänyt paitsioon. Mutta me asuttiin ihan tosi landella. Lähin lapsiperhe puolen kilsan päässä. Kaikki muut lapset kuin omat sisarukset tuntui ihan omituisilta.

 

vähän ot, mutta musta on aika koomista, että tähän aiheeseen liittyvissä keskusteluissa monet nostaa aina esiin sen asian, että kotihoidettu lapsi joutuu koulussa/myöhemmin kiusatuksi. siis.. meniköhän multa jotain nyt ohi?

kiusaaminen päiväkotihoidettujen taholta on ihan ok, sitä ei pidä yrittää muuttaa, vaan kotihoidettujen persoonallisuutta tulis hillitä. tasapäistäminen kunniaan!!

ja lisään vielä: mun mielestä kotihoitaminen ei tarkoita neljän seinän sisällä olemista, lapsuutta aikuisseurassa. meillä ainakin nähdään ihan päivittäin niitä lapsikavereita, ja sen avulla opetellaan sosiaalisia taitoja ja toimimista ryhmässä.

 

vähän ot, mutta musta on aika koomista, että tähän aiheeseen liittyvissä keskusteluissa monet nostaa aina esiin sen asian, että kotihoidettu lapsi joutuu koulussa/myöhemmin kiusatuksi. siis.. meniköhän multa jotain nyt ohi?

kiusaaminen päiväkotihoidettujen taholta on ihan ok, sitä ei pidä yrittää muuttaa, vaan kotihoidettujen persoonallisuutta tulis hillitä. tasapäistäminen kunniaan!!

ja lisään vielä: mun mielestä kotihoitaminen ei tarkoita neljän seinän sisällä olemista, lapsuutta aikuisseurassa. meillä ainakin nähdään ihan päivittäin niitä lapsikavereita, ja sen avulla opetellaan sosiaalisia taitoja ja toimimista ryhmässä.

Mun kuopus on ollut koulukiusattu, vaikka tekikin ihan tunnollisen päiväkotiuran aikoinaan =)

Mäkin ihmettelen tuota käsitystä, että kotihoidossa oleva lapsi ei liikkuisi mökin sisältä minnekään. Toki on varmaan lapsia, jotka asuvat keskellä ei mitään, lähin naapuri on 20 km päässä ja sekin joku vanha kurppa eikä äidillä autoa tai ajokorttiakaan. Mutta uskoakseni nämä lapset ovat kotona hoidetuissakin aika poikkeuksellisia.