Kotiäitiys vs. työssäkäynti

[RouvaElohopea]

Mulla on kokemusta nyt molemmista. Olin kolme vuotta kotona, lapset on nyt 2 ja 3 vuotiaat. Nyt olen ollut työssä kuukauden ja lapset pph:lla. Mun työajat on ihanan säännölliset; ma-pe klo 8.00-16.00.

Mun täytyy sanoa että olen saanu työssä käynnistä lisää energiaa olla myös lasten kanssa. Nyt tulee viikonloppuisin käytyä ulkona retkellä jne. kaikkea kivaa mitä en ennen jaksanut. Eilenkin lähdettiin jo ennen yhdeksää aamulla, minä ja lapset, sieniretkelle .

Lapset on viihtyny hoidossa ja ne nauttii kun on tekemistä, kavereita ja ohjelmaa.

Sekin lisää energisyyttä kun ei ole aina ihan P.A., niinkuin olin silloin kun sinnittelin kotihoidon tuella. Nyt kun liksaa jää käteen n. 1500, se tuntuu jo varsin ruhtinaalliselta entiseen verrattuna. On ihana kun voi ostaa uusia vaatteita ja leluja lapsille johon ennen ei ollut varaa.

Etukäteen, siis ennen työhön menoa podin kauheeta morkkista että lapset hoitoon vieraalle ja minä töihin. Tunsin olevani petturi ja huono äiti
mutta nyt kun arki on alkanut rullaamaan ja huomaan miten iloisina lapset käy päivähoidossa olen todella tyytyväinen tähän ratkasuun.

 

[Åsa]

Mullakin kokemusta molemmista.
Oli vaan niin perceduuni, ettei mitään rajaa. Onneksi se sitten loppui ja siitä asti ollut tyytyväisin mielin kotona.

Nyt odottelen tietoa opiskelupaikasta. Pian 5v kotonaoloa alkaa jo riittää!

 

[Madicken04]

Minullakin töitä takana reilu kk ja hyvältä tuntuu. =) Vaikka työ on yötyötä, niin silti koen sen piristävän ja vapaapäivät ovat ihan lomaa... Taloudellisesti meillä ei juuri merkitystä, koska mies jäi koti-isäksi. Toisaalta siinä omat puolensa kun voi jättää päävastuun lapsista ja kodista toiselle.

Tammikuussa kuopus on 1,5v ja mieskin palaa töihin lapsen aloittaessa päiväkodin. Esikoinen aloitti hoidon omista syistään 1v10kk iässä ja ienosti on hänellä mennyt. Kuopus pääsee sitten samaan paikkaan ja uskon senkin sujuvan mukavasti. Ainakin nyt tyttö haluaisi niin mielellään jäädä päiväkotiin leikkimään toisten lasten kanssa.

 

[illuusia]

Kuin myös, hyvältä tuntuu elämä näin.
Pojalla on päiväkodissa mukavat hoitajat, kivat kaverit ja lyhyet hoitopäivät, mulla kun on mahdollisuus tehdä 6h työpäiviä.
Mulle on aina sattunut todella mukavat työkaverit ja tämä uusi työ tuntuu kivalta, vaihtelu virkistää!

 

[vieras]

Vähän samat fiilikset itselläkin.
Kun olin töissä, kotityöt sujuivat itsestään ja jaksoin leipoa viikottain ja lapsi tuotti enemmän iloa kuin tuntui työltä.

Nyt taas kotiäitinä on usein energia täysin kateissa. Jotenkin lapset ja kotityöt tuntuvat loppumattomalta työmaalta, jolle ei ole alkupistettä eikä loppupistettä ja mitään ei voi tehdä hyvin, kun lasten kanssa yhdessä pyörittää kaiken 24/7. (meillä ei mitään hoitopaikkoja).

 

[vieras]

Vähän samat fiilikset itselläkin.
Kun olin töissä, kotityöt sujuivat itsestään ja jaksoin leipoa viikottain ja lapsi tuotti enemmän iloa kuin tuntui työltä.

Nyt taas kotiäitinä on usein energia täysin kateissa. Jotenkin lapset ja kotityöt tuntuvat loppumattomalta työmaalta, jolle ei ole alkupistettä eikä loppupistettä ja mitään ei voi tehdä hyvin, kun lasten kanssa yhdessä pyörittää kaiken 24/7. (meillä ei mitään hoitopaikkoja).

Mutta silti työssäkäydessä se palkkatyö tuotti paljon stressiä minulle ja vaikka kotityöt ja lapsi olivat tuolloin enemmän ilon lähde vastapainona stressaavalle palkkatyölle, oli silti henkinen kuormitus vähintään yhtä suuri, kun henkisesti raskas palkkatyö. Mutta tällä hetkellä myös usein täysin energia kateissa. Ja lapset ja kotityöt ovat työtä, aiemmin siinä sivussa.

 

[RouvaElohopea]

juu ja olen muuten huomannu sellasenkin että nykyään menee miehenkin kanssa paremmin

Ei tartte jatkuvasti nalkuttaa siis jotenkin kun oli vaan kotona tuntui niin epäreilulta että toisella oli muutakin elämää, mies kun on käynyt koko ajan töissä ja lisäksi sillä on harrastuskin joka vie jonkin verran aikaa. Nyt kun on itsekin töissä tuntuu meidän suhdekin jotenkin tasa-arvoisemmalta. Miten on mahdollista, mutta tunnen itseni enemmän NAISEKSI... ja mieskin tykkää kun on virkeämpi ja mukavampi vaimo.

 

[raksmaitaks]

Mä olen tässä kultaisen keskitien kannalla. Eli silloin kotiäitiys kun lapset ovat pieniä ja kolmevuotias hoitoon ja itse töihin. Kolmevuotias kaipaa jo virikkeitä ja seuraa, eikä todellakaan ole haitaksi että esim.päiväkodissa oppii toimimaan ryhmässä (tulevaa koulua ajatellen). En kuitenkaan haluaisi itse laittaa lastani liian pienenä hoitoon. Tuo liian pieni on tietenkin käsitteenä muuttuvainen, mun mielestä liian pieni on alle kolmevuotias.

En kuitenkaan todellakaan syyllistä niitä vanhempia jotka ovat lapsensa hoitoon nuorempana laittaneet. Jokaisella kun on omat elämäntilanteensa ja aina ei ole mahdollista olla kotona kolmea vuotta saati pitempää aikaa.

Työelämään on todella vaikea palata jos kotona on vuosia. Tästä on esimerkkinä useampikin lähipiiriini kuuluva äiti. Yksi oli kotiäitinä yhteensä 10 vuotta (kolme lasta). Hän sai töitä eräästä S-ryhmään kuuluvasta paikasta. Hän on ollut todella tyytymätön, esim. tunteja on vähemmän kuin sopimuksessa, työpaikkakiusaamista on ollut ja työvuorot ovat olleet perheelliselle kohtuuttomia. Mutta kun hän ei ole saanut muuta työtä!! Hakemuksia on lähetetty ja perään on soitettu, mutta ainoastaan yhteen haastatteluun hän on päässyt. Ja sekin paikka meni sitten nuorelle ja koulutetulle naiselle.
Työnantaja ei todellakaan laske kotiäitiyttä työkokemuksena, se on ainoastaan miinusta työmarkkinoilla että ei ole koulutusta tai työkokemusta.

Siksi itse olen sitä mieltä että lapsen parasta ajatellen malttia kotona ensimmäiset vuodet ja sitten kovalla tohinalla jälleen työelämään. Ja ihan jo itsekkäistäkin (?) syistä. Tässä maailmassa kun ei koskaan voi tietää mitä huomenna tapahtuu. Miehelle voi sattua vakava tapaturma ja erot ovat todella yleisiä tänä päivänä. Vaikka oma suhde tuntuu taivaallisen hyvältä ja sitä on varma että se kestää ikuisesti, niin silti pitäisi olla ns. takaporttisuunnitelma. Sitä kun jää aika tyhjän päälle jos ero sattuu tms. sattuu.

Anoppini aikoinaan sanoi että äiti on ensisijaisesti äiti ja lapsen hyvinvointi on kaikki kaikessa. Mutta silti ei saa unohtaa itseään, pelkästään järkisyistäkin. Itse kamppailin itseni kanssa että menenkö töihin vai jäänkö kotiin. Ja silloin anoppi sanoi että mene töihin. Hän myös sanoi että on helpottava tunne kun ei täydy olla taloudellisesti riippuvainen miehestä. Ja olen asiassa samaa mieltä.

Jokainen tekee kuitenkin omat ratkaisunsa. Oikea ja väärä ratkaisu on jokaiselle ihmiselle eri. Nämä on siis täysin omia mielipiteitäni, enkä ajattele että jokin muu ratkaisu olisi väärä. Itse olen kuitenkin erittäin tyytyväinen tekemääni ratkaisuun. Nautin työstäni, saan siitä rahaa ja lapsi viihtyy hoidossa. Kaikki ovat siis tyytyväisiä.

Pitää vielä mainita kun niin ärsyttää eräs mustavalkoinen ajattelu. Kotiäidin vastakohta ei nimittäin ole uraäiti, jos sillä tarkoitetaan jatkuvasti poissa kotoa olevaa äitiä. Vastakohta on siis juuri ap:n kirjoittama "työssäkäyvä äiti".Minä olen hyvässä asemassa ja urallani jatkuvasti edennyt. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että se olisi lapseltani pois. Aloitan työni aikaisin ja olen siis ajoissa kotona. Ja kaikki vapaa-aika on pyhitetty perheen kanssa yhdessäoloon. Olen myös pystynyt edelleen opiskelemaan lapsemme synnyttyä, mutta senkin olen järjestänyt niin ettei perhe ole kärsinyt.

Elämä on valintoja täynnä ja olen varma että lapseni ei arvostaisi sitä että uhraisin oman elämäni lapseni vuokse. Olen ensisijaisesti äiti, mutta arvostan myös omaa hyvinvointiani. Lapsi ei ole hyvinvoinnista pois, mutta jos sen vuoksi jättää omat unelmansa toteuttamatta, niin mielestäni sellainen äiti on pikemminkin marttyyri.

Pitkä teksti ja pyydän anteeksi jos jotakuta tällä ärsytin/vihastutin. Kuten jo edellä painotin, tämä on vain ja ainoastaan minun mielipiteeni, enkä koe olevani niin mahdottoman hyvä että mulla olis varaa arvostella muiden valintoja. Kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Ugh, olen jälleen pitkästi puhunut =) .

 

[vieras]

Vähän samat fiilikset itselläkin.
Kun olin töissä, kotityöt sujuivat itsestään ja jaksoin leipoa viikottain ja lapsi tuotti enemmän iloa kuin tuntui työltä.

Nyt taas kotiäitinä on usein energia täysin kateissa. Jotenkin lapset ja kotityöt tuntuvat loppumattomalta työmaalta, jolle ei ole alkupistettä eikä loppupistettä ja mitään ei voi tehdä hyvin, kun lasten kanssa yhdessä pyörittää kaiken 24/7. (meillä ei mitään hoitopaikkoja).

Tuo on muuten ihan totta.Kotiäitinä olisin jaksanut paremmin jos olisi joskus saanut hoitoapua ja "hengähtää",mihinkään ei päässyt ilman lapsia (paitsi tietty iltaisin kun mies oli kotona,monesti olin jo niin väsy etten jaksanut enää lähteä),mullakin oli energia täysin kateissa.Fyysisesti kotona oli helpompaa mutta henkisesti ei.Nyt olen aloittanut työt ja olen tykännyt kovasti,vaikka välillä väsyttää niin koen että työ on mun omaa aikaa ja silloin pää nollaantuu kotiasioista.Iltaisin jaksaa lapsia paremmin kun ei ole kotona 24/7.Minäkin teen 30h/vko joten ihan kivasti jää aikaa myös perheelle.

 

[Soluttautuja]

Mie taidan sitten olla poikkeus, kun minusta arkin on paljon rankempaa töissä käydessä. Tosi siihen vaikuttaa paljolti se, että kaikki kotityöt + kolmen koiran hoitaminen jää minulle. Eli nyt oon sekä henkisesti että fyysisesti paljon väsyneempi kuin kotiäitinä ollessani.

 

[edellinen]

Lisään vielä...että suhdekin voi paremmin kun ei tarvitse laskea jokaista senttiä (hoitovapaalla teki tiukkaa).

 

[RouvaElohopea]

Mun mielestä kyllä esim. 10kk ikäisen hoitoon vienti on liian aikaista, ehdottomasti. Sen ikänen ei vielä edes hahmota että on oma erillinen ihminen, on niin kiinni äidissä/isässä vielä. Mut jokainen tyylillään. Siis omiani en olis voinu kuvitella sen ikäsenä hoitoon vieväni, tai jos kolmas tulis kyllä parivuotiaana vois vasta harkita.

 

[raksmaitaks]

Mun mielestä kyllä esim. 10kk ikäisen hoitoon vienti on liian aikaista, ehdottomasti. Sen ikänen ei vielä edes hahmota että on oma erillinen ihminen, on niin kiinni äidissä/isässä vielä. Mut jokainen tyylillään. Siis omiani en olis voinu kuvitella sen ikäsenä hoitoon vieväni, tai jos kolmas tulis kyllä parivuotiaana vois vasta harkita.

En voisi minäkään kuvitella, mutta oon kyllä myös sitä mieltä että ne äidit jotka niin tekee, tekevät sen raskaasta syystä. En ainakaan usko että sellaista äitiä on olemassakaan joka vapaaehtoisesti vie alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon. Tai sitten mä olen itse sinisilmäinen idealisti
:saint: .

 

[Vieras]

Mulla tulee nyt vähän suunittelemattomasti paljon pidempi kotonaolojakso, kun olin alunperin ajatellu. Tarkoitus oli palata töihin, kun esikoinen on 1v6kk, olla töissä 6-12kk ja jäädä uudelleen äitiyslomalle, mutta...pikkukakkonen päättikin ilmoittaa tulostaan "suunniteltua" aikaisemmin eli oonkin kotiäitinä ainakin sen 3v putkeen, toisaalta ihanaa ja hyvä että lapsille tulee suht pieni ikäero, toisaalta pelottaa, miten sinne töihin osaa palata sit monen vuoden tauon jälkeen...asiat muuttuu niin vauhdilla..

Silti en halua alle 1,5vuotiasta lasta hoitoon viedä...mulla on työikää jäljellä vielä aika monta vuotta, lapset on pieniä vaan kerran!

 

[vieras]

Mun mielestä kyllä esim. 10kk ikäisen hoitoon vienti on liian aikaista, ehdottomasti. Sen ikänen ei vielä edes hahmota että on oma erillinen ihminen, on niin kiinni äidissä/isässä vielä. Mut jokainen tyylillään. Siis omiani en olis voinu kuvitella sen ikäsenä hoitoon vieväni, tai jos kolmas tulis kyllä parivuotiaana vois vasta harkita.

En voisi minäkään kuvitella, mutta oon kyllä myös sitä mieltä että ne äidit jotka niin tekee, tekevät sen raskaasta syystä. En ainakaan usko että sellaista äitiä on olemassakaan joka vapaaehtoisesti vie alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon. Tai sitten mä olen itse sinisilmäinen idealisti
:saint: .

Kyllä mä tunnen monia äitejä, jotka ihan vapaaehtoisesti ja omasta halustaan vie alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon!

 

[raksmaitaks]

Mun mielestä kyllä esim. 10kk ikäisen hoitoon vienti on liian aikaista, ehdottomasti. Sen ikänen ei vielä edes hahmota että on oma erillinen ihminen, on niin kiinni äidissä/isässä vielä. Mut jokainen tyylillään. Siis omiani en olis voinu kuvitella sen ikäsenä hoitoon vieväni, tai jos kolmas tulis kyllä parivuotiaana vois vasta harkita.

En voisi minäkään kuvitella, mutta oon kyllä myös sitä mieltä että ne äidit jotka niin tekee, tekevät sen raskaasta syystä. En ainakaan usko että sellaista äitiä on olemassakaan joka vapaaehtoisesti vie alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon. Tai sitten mä olen itse sinisilmäinen idealisti
:saint: .

Kyllä mä tunnen monia äitejä, jotka ihan vapaaehtoisesti ja omasta halustaan vie alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon!

Mutta tiedätkö heidän syitään? Tuntevatko he sitten että lapsi on jo tarpeeksi iso menemään hoitoon, vai haluaako itse palata työelämään? Vaikka pyrinkin olemaan suvaitsevainen ja ymmärtää aina muiden pointin, niin tuo alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon vieminen ilman painavaa syytä on kyllä sellainen jota ei pysty ymmärtämään.

 

[helmi79]

KOTONA OLLESSA:
+ rauhalliset aamut, kiireettömyys
+ kyläily
+ lapsen kanssa oleminen
- välillä tylsistyminen
- "piiri pieni pyörii"-tunne

TÖISSÄ OLLESSA:
+ palkka
+ aikuinen seura, työkaverit
- kotona ei tunnu kerkeevät mitään
- joutuu karsimaan sosiaalisista suhteista kodin ja työn ulkopuolella, aika ei riitä kaikkeen
- aamuhäslinki

No, siinäpä muutamia, eli aika tasoihin menee. Meillä on sanellut tasan taloudellinen tilanne sen koska töihin oli palattava. Joten en ole koskaan joutunut oikeasti miettimään, jäisinkö kotiin vai palaisinko työelämään. Nyt tuntuu että olisi kiva olla vaikka puoli vuotta taas kotona. Ne rauhalliset aamut ja kiireettömyys houkuttelisi.

 

[vieras]

Mun mielestä kyllä esim. 10kk ikäisen hoitoon vienti on liian aikaista, ehdottomasti. Sen ikänen ei vielä edes hahmota että on oma erillinen ihminen, on niin kiinni äidissä/isässä vielä. Mut jokainen tyylillään. Siis omiani en olis voinu kuvitella sen ikäsenä hoitoon vieväni, tai jos kolmas tulis kyllä parivuotiaana vois vasta harkita.

En voisi minäkään kuvitella, mutta oon kyllä myös sitä mieltä että ne äidit jotka niin tekee, tekevät sen raskaasta syystä. En ainakaan usko että sellaista äitiä on olemassakaan joka vapaaehtoisesti vie alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon. Tai sitten mä olen itse sinisilmäinen idealisti
:saint: .

Kyllä mä tunnen monia äitejä, jotka ihan vapaaehtoisesti ja omasta halustaan vie alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon!

Mutta tiedätkö heidän syitään? Tuntevatko he sitten että lapsi on jo tarpeeksi iso menemään hoitoon, vai haluaako itse palata työelämään? Vaikka pyrinkin olemaan suvaitsevainen ja ymmärtää aina muiden pointin, niin tuo alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon vieminen ilman painavaa syytä on kyllä sellainen jota ei pysty ymmärtämään.

No esim. yhdellä kaverilla oli syynä, että haluaa säilyttää elintason(!!), ihan hyväpalkkainen mies hänellä, joka varmasti ois hyväksyny (ehkä jopa toivonu) kotiinjäämisen, mut äiti halus "tienaamaan omaa rahaa", toinen pätkätyöläinen halus mennä taksisn töihin jo ennen ä-loman loppua, ettei jää ilman duunia ä-loman loputtua (aika epätodennäköistä hoitoalalla täälläpäin)

Eli kyllä selkeesti äidin oma valinta, mut jokainen tyylillään, ite en veis vielä noin pientä hoitoon!

 

[Mya]

Mun oli käytännöllisesti katsoen pakko viedä poika hoitoon 11 kuukauden iässä. Oli pakko jatkaa opiskeluja tai muuten valmistuminen olisi venynyt taas yli vuodella...nytkin siihen on vielä ihan tarpeeksi aikaa.
Poitsu kyllä oli ja on hoidossa vain 3 tai 4 päivää viikossa ja n 6 tuntia/päivä.

Mä myös jaksan paljon paremmin kotijuttuja kun olen päivät koulussa. Olin aika masentunut ennen opiskelujeni alkamista, koska olin tosi yksinäinen. En jaksanut juurikaan huolehtia kodista ja lapsenkin kanssa touhuamisesta oli ilo kaukana.

Nyt jaksan taas olla kotona iloinen ja kotihommien tekokin tuntuu välillä jopa mukavalta. Pojan kanssa tulee touhuttua ihan kunnolla, nyt olen 100%.sesti läsnä silloin kun ollaan pojan kanssa yhdessä.
Mulle tämä oli ehdottmasti oikea ratkaisu nyt. Jos elämäntilanne olis ollut erilainen olisin varmasti halunnut olla pojan kanssa kotona vuoden lisää.

 

[Rieputarallaa]

Mun syyni oli

1. se, että vailla vakipaikkaa on pakko ottaa työtä sieltä mistä sitä saa, ja mulle tarjottiin tosi hyvää pestiä, joka alkoi heti vanhempainvapaan jälkeen.

2. se, että miehellä on niin pieni palkka, ettei sillä kerta kaikkiaan elä, jos lisänä on pelkkä kotihoidontuki. Tavallaan kyse on elintasosta - tai jos asiaa ajattelee toiselta kantilta, perheen hengissäpysymisestä. Tähän liittyy myös henkinen hyvinvointi.

3. se, että kotiäitiys ei todellakaan tunnu olevan mun juttu. Ahdistuin älyllisten haasteiden, aikuiskontaktien ja oman ajan puutteesta ä.loman/vanhempainvapaan aikana. Näin siitä huolimatta, että meillä oli vauvan kanssa viikottaisia harrastuksia. Uskon, että lapselle parempi vaihtoehto on hyvinvoiva äiti kuin ahdistunut ja masentunut.

Onko mun syyt tarpeeksi painavia?

 

[vieras]

Jokaisella on omat syynsä mennä tai olla menemättä töihin.Yhdyn Sörhipöykerön kommenttiin;kotiäitiys ei ollut mun juttu vaikka olinkin kotona melkein 2,5 v.Yritin kehittää kaikenlaista ohjelmaa kotona ollessa mutta silti tunsin itseni yksinäiseksi.Lasten kanssa oli ihana olla,se yksinäisyys ja ainainen rahan puute otti päähän.kaiken lisäksi en viihdy perhekerhoissa ym vastaavissa piireissä,kaipasin toisenlaista seuraa.Tuntui ettei elämässä tapahtunut mitään.

 

[raksmaitaks]

Heräs vaan mieleen ajatus, että meille jokaiselle tuo "pakko" on eri. Jokainen näistäkin on varmasti ajatellut omalla osallaan ettei nyt ole muuta vaihtoehtoa. Siis yksi pelkäsi työllistymisensä vuoksi, yksi halusi ylläpitää elintason (mikä ei mun mielestä ole tuomittavaa, jos pelkää ettei pienemmällä tule toimeen), yksi halusi jatkaa opintojaan jotta myöhemmin tulevaisuus olisi turvattu ja yksi sai hyvän työtarjouksen ja tunsi ettei tässä työttömyyden maassa kannata jättää hyvää tilaisuutta väliin.

Eli siis jokainen omalla kohdalla painavia syitä. Joku toinen tietysti ajattelisi että voihan sitä myöhemminkin opiskella, paskat elintasosta tai että kyllä niitä työpaikkoja tulee. Mutta kuten sanottu, meitä ihmisiä on erilaisia jne.

Edelleen väitän että ei ole olemassa (normaalia ja tervettä) äitiä joka vähät välittäisi lapsensa hyvinvoinnista ja puhtaasti itsekkäistä syistä laittaisi lapsensa nuorena hoitoon. Noissa kaikissa edellä mainituissa kun, ainakin mun mielestäni, ajatellaan tulevaisuutta ja sitä mukaa lapsen hyvinvointia.
Voi olla että on multa kaukaa haettua...

 

[vatruska]

Itse olen ollut nyt töissä kohta 2 vuotta, kuopukseni on päiväkodissa ja esikoiseni koulussa. Työni on 2vuorotyötä ja kyllä se on piristänyt kummasti.
Tosin aika tuntuu olevan kortilla ja kotihommat tuppaa välillä kasaantumaan.
Esikoisen kouluajat ovat lyhyitä ja harrastuksiin pitää muistaa tyttö aina lähettää. Kuopus on kuukaudessa 6 päivää vapaana tarhasta ja ne on minun vapaapäiviäni usein.
Ilman työtä olisin varmasti masentunut,kun muita ihmisiä ei miehen lisäksi tuppaa näkemään täällä korvessa
No tänään alkaa 3 vapaapäivää ja lastenkanssa vietetään mukavia päiviä yhdessä.
Mutta en osaa sanoa olisiko kotiäitiys parempi kuin työäiti. Mutta minulle tuo työn sovittaminen muuhun päivään on haastavaa ja antoisaa.

 

[vieras]

Mun mielestä kyllä esim. 10kk ikäisen hoitoon vienti on liian aikaista, ehdottomasti. Sen ikänen ei vielä edes hahmota että on oma erillinen ihminen, on niin kiinni äidissä/isässä vielä. Mut jokainen tyylillään. Siis omiani en olis voinu kuvitella sen ikäsenä hoitoon vieväni, tai jos kolmas tulis kyllä parivuotiaana vois vasta harkita.

En voisi minäkään kuvitella, mutta oon kyllä myös sitä mieltä että ne äidit jotka niin tekee, tekevät sen raskaasta syystä. En ainakaan usko että sellaista äitiä on olemassakaan joka vapaaehtoisesti vie alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon. Tai sitten mä olen itse sinisilmäinen idealisti
:saint: .

Kyllä mä tunnen monia äitejä, jotka ihan vapaaehtoisesti ja omasta halustaan vie alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon!

Mutta tiedätkö heidän syitään? Tuntevatko he sitten että lapsi on jo tarpeeksi iso menemään hoitoon, vai haluaako itse palata työelämään? Vaikka pyrinkin olemaan suvaitsevainen ja ymmärtää aina muiden pointin, niin tuo alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon vieminen ilman painavaa syytä on kyllä sellainen jota ei pysty ymmärtämään.

Itse vein alle 1v lapsen hoitoon. Syynä, että toinen vaihtoehto elää velaksi. Aika kurjaa nostaa lainaa lapsen vaippoihin ja ruokaan. Jos en olisi mennyt äitiysloman päätyttyä töihin, olisi tuloina ollut miehen opintoraha ja oma kotihoidontuki. Emme olisi eläneet, koska miehen opiskelustakin aiheutui ylimääräisiä kuluja , mm. matkakuluja ym.

Jokainen varmasti ajattelee lastensa parasta. Mielestäni lapsille ei ole myöskään hyväksi, että vanhemmat elävät velaksi, jos mahdollista on elää myös palkkatuloilla. Velkaa kun kertyy myös siinä vaiheessa, kun ostetaan oma asunto ym.

Tuo äitiysloma olikin elämäni ainoa loma lapsuuden jälkeen. 15-vuotiaasta saakka kesät töissä tai opiskelua ja myöhemmin kuopuksen äitiysloma täyttä työtä jo, kun isompi ei nukkunut enää päiväunia. Eli mistään en ole koskaan niin nauttinut kuin esikoisen äitiysloma -ajasta. Mistään itsekkässät syystä en töihin mennyt, ainaostaan maksaakseni vuokran ja ruokkiakseni lapseni. Yhden pienen kanssa kotona oli ihanaa ja täyttä lomaa työssäkäyntiin tai kahden lapsen hoitamiseen verrattuna.

 

[Surina74]

Kyllä kotona pääsee helpommalla ( töissä sairaanhoitajana), mutta toisaalta tekee hyvää omalle pääkopalle olla muutakin kuin äiti. Itse teen 50% työaikaa, jokapäiväinen päivähoito olisi aika rankka lapsille, kun ovat vasta 1v6kk ja 3v7kk. Nyt ainakin ekoina päivänä ovat tytöt olleet väsyneitä.